Alakulttuurien ylistys

Tänään alkaa Galleria Rajatilassa Hämeenpuistossa mielenkiintoinen Yokotain järjestämä näyttely "Mustasäkki", joka kertoo suomalaisen dj-kulttuurin historiasta. Rajatilan näyttely on esillä parin viikon ajan, joten jos aihe kiinnostaa, suosittelen käymään katsomassa. Itse menen tietenkin ehdottomasti heti viikonloppuna, jos vain töiltä ehdin. Molempina päivinä on tarkoitus mennä nimittäin taas ylitöihin.

Ehkä täysin sattumalta, ja erillään tästä näyttelystä, aiheesta on myös hiljattain ilmestynyt kiinnostava kirja, joka syväluotaa asiaa vieläkin kattavammin. DJ-Kirja julkaistiin joulukuussa, ja sen ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa päivässä. Huiman suosion saattelemana siitä on tilattu heti jo toinen painos, ja se ilmestyy helmikuussa. Silloin saan vihdoin myös kirjan itselleni.



Isommalla hommat tietysti on olleet ulkomailla. Linkkasin muutama viikko sitten Berliinin Tresorista kertovaan aivan mahtavaan dokumenttiin. Mutta näitä historiikkeja on tehty useampiakin, ja nyt vuorossa on hollantilaisen enimmäkseen astetta rankempaa teknosaundia, mutta myös hiphopia julkaisevan Djax Recordsin tekemä dvd-dokumentti nimeltään Underground Nation, joka on kokonaisuudessaan julkaistu myös YouTubessa. Tässä ei ole samalla tavalla haastatteluja kuin edellisessä, mutta ajan suurnimiä nähdään kyllä, ja mukana on runsaasti kallisarvoista kuvamateriaalia teknomusiikin kultavuosilta 90-luvun puolivälistä. Ei pelkästään Euroopasta, vaan myös Miss Djaxin matkoilta teknon synnyinseuduille Detroitiin ja Chicagoon.

Underground Nation julkaistiin viisi vuotta sitten levy-yhtiön 20-vuotisjuhlan kunniaksi ja se kertoo samalla Saskia Slegersin tarinan. Nimellä Miss Djax paremmin tunnettu Slegers perusti Djax Recordsin vuonna 1989, ja on siitä asti levyjen julkaisun ohella soittanut aktiivisesti levyjä ja tehnyt myös itse musiikkia aivan näihin päiviin saakka. Itselläkin on ollut kunnia tanssia Djaxin tiimin tahtiin Jyväskylän Heliopolis -reiveissä kesällä 1994.

Tänä vuonna Djax Records siis täyttää 25 vuotta, ja se on melkoinen ikä mille tahansa näin marginaaliselle musiikille omistautuneelle taholle. Ja vaikka labelin julkaisutahti ei mikään hurja olekaan, niin itse asiassa mulle ei tule edes mieleen alalta yhtään toista levy-yhtiötä, joka olisi pysynyt pystyssä näin pitkään.

Teknokulttuurin nousu

Vaikka mainitsinkin YouTuben käytön hankaluudesta ja videoiden toimivuudesta uudessa Samsungin soittimessani, niin onneksi se kuitenkin suostui toistamaan tämän. Sain nimittäin ehkä parhaan joululahjani aineettomassa muodossa bongatessani joulupäivän iltana tämän Tilmann Küntzelin tekemän Sub Berlin - The Story of Tresorin. Kyseessä on dokumentti, joka on valmistunut jo 2009, mutta joka on ladattu vasta tänä vuonna YouTubeen, englanniksi tekstitetty versio vieläpä vasta alle kuukausi sitten. Katsoin tämän joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä, ja se edusti kaikkea sitä mitä dokumentilta haluan nähdä.

Dokumentti kertoo yhden merkittävimmistä tarinoista liittyen teknomusiikin ja ravekulttuurin historiaan, mutta myös Länsi- ja Itä-Saksan yhdistymisen jälkeisestä ajasta aina hylättyjen tilojen hyödyntämiseen ja eurooppalaisen klubikulttuurin noususta ensimmäisiin Love Parade ulkoilmafestivaaleihin saakka. Aivan mieletön dokumentti jopa niille, jotka eivät konemusiikista niin paljon välitä, mutta joita musiikin historia yleisesti kiinnostaa. Kyseessä on kuitenkin merkittävä kulttuurihistoriallinen tarina. Dokumenttiin on löydetty runsaasti todella kiehtovaa arkistomateriaalia, sekä konemusiikin merkittävimpien tekijöiden haastatteluita.

Vaikka tekno on muuntautunut ja fuusioitunut nykyään moneen eri musiikin alalajiin, on suurimman osan nykypäivän teollisesta popmusiikista kiittäminen tätä 90-luvun alun aikakautta. Puhumattakaan popin ja alakulttuurien rajamailla liikkuvista suurista nimistä kuten Tiësto, Armin Van Buuren, Swedish House Mafia tai Avicii. Ilman tätä historiaa, heitä ei yksinkertaisesti ilmiönä voisi olla olemassa.

Tämä dokumentti on ehdottomasti syväluotaavin ja paras tapa ymmärtää konemusiikin ja teknon historiaa. Ja vaikka en itse ole koskaan käynyt Berliinissä tai Tresorilla, tämä auttaa ymmärtämään sitä, millaista tuohon aikaan on ollut ja mikä on muovannut minusta sen ihmisen joka olen nykyään.

Vaikka Suomessa tai etenkään Tampereella ei päästy aivan samalle tasolle kuin muualla Euroopassa, täälläkin oli paljon laittomia reivejä. Silloin tuntui, että jokainen bileissä kävijä tunsi toisensa vähintään yhden tai kahden kaverin kautta. Sellaista yhtenäisyyden tunnetta, joka silloin oli, ei nykypäivänä enää ole. Kaikesta siihen aikakauteen liittyvästä, josta olen aiemmin kirjoittanut, löydätte parhaiten tietoa ravekulttuuri tägin alta.

Joka tapauksessa, jos aihe kiinnostaa, katsokaa ja nauttikaa!