Vanhankoulun elvytystä

Oijoijoi! Sarjassa jospa vain olisin bongannut tämänkin levyn aikaisemmin, olisi se ehdottomasti yltänyt itselläni viime vuoden parhaiden levyjen TOP 10:n.

Olin kyllä hyvin perillä muutamasta brittiläisen Chase & Statuksen hittibiisistä, kuten erityisesti tuosta aivan loistavasta 'Count On Me':stä, joka on varmasti paras esimerkki siitä, miten nykypäivän tuotantostandardeilla pystytään luomaan uudelleen 90-luvun alun äänimaailmaa uusiksi. Kyseinen biisi muutaman muunkin tämän duon kappaleen ohella on vain silkkaa parhautta. Juuri tätä saundia itsekin yritettiin vielä tuossa vajaa kymmenen vuotta sitten tuoda takaisin oman Nervous+Anxious projektin kautta. Useampia vinyylijulkaisuja, sekä pari omakustannetta ehdittiinkin julkaista, mutta ilmeisesti oltiin hieman liian ajoissa sen kanssa, ja koko revival homma jäi pienen, lähinnä englantilaisen harrastajaporukan kuriositeetiksi.

Myös Manix, eli Marc Clair, joka on yleisesti tunnetumpi 4 Hero kokoonpanosta, julkaisi viime vuonna revival -lätyn 'Living In The Past'. Mutta vaikka se mukava nostalgiamatka olikin omiin teinivuosiini, jolloin itsekin Manixia diggailin, niin ei se ihan vakuuttanut Chase & Statuksen tapaan. Tuo levy kun kuulosti juuri samalta, kuin se olisi kuulostanut vuonna 1992, eikä biiseissä ole tapahtunut minkäänlaista kehitystä.

Siinä mielessä herrat Milton & Kennard ovat tuoneet tuon ajan musiikin upeasti takaisin tanssilattioille, vaikka eivät olleetkaan mukana silloin ensiaallossa, tuomalla samat ideat uuden tekniikan avittamana nykypäivään. Bongasin tosiaan tämän levyn vasta pari viikkoa sitten, sillä en ollut edes ajatellut, että heiltä on täyspitkä tullut. Saati, että sen Spotifyssä pääsisi kuuntelemaan. Nyt olen kuunnellut sen läpi jo lähemmäs 10 kertaa.

Koko 'Brand New Machine' on kunnianosoitus 90-luvun brittiläiselle konemusiikille, ja sisältää monenlaisia elementtejä ja genrejä aina popimmasta housemusiikista 2-stepin breakbeatin ja drum'n'bassin kautta hiphopiin ja triphopiin. Eli eivät kaikki biisit läheskään ole samanlaisia kuin nämä YouTubesta valitsemani videot. Spotifyssä tarjolla on jälleen levyn Deluxe -versio, jossa on myöskin muutamia ekstraraitoja, lähinnä remiksejä. Tälläisissä nostalgiapärinöissä tämä levy toimii, ja todella väkevästi toimiikin!

Onnistuneita covereita

Vähänpä muistin, kun olen fiilistellyt tätä Delilahin 'Inside My Love'-biisiä. En nimittäin saanut päähäni sitä, että biisi onkin alun perin kuultu upeaäänisen liian nuorena kuolleen Minnie Ripertonin suusta jo 70-luvulla. Monelle, kuten itselle, tämän olisi viimeistään pitänyt tulla mieleen 'Jackie Brown'-elokuvasta. En kuitenkaan muistanut. Ihmettelin kyllä hiukan, kun tätä biisiä ei löytynyt Delilahin levyltä, mutta en jäänyt syytä sen enempää miettimään.

Mutta uuden version paremmuus on silti ihan selkeä. Vaikka vanhasta soulista pidänkin, on tunnelma Delilahin kappaleessa paljon lämpimämpi ja unenomaisen haaveileva. Se tulee ihon alle ja on ennen kaikkea moderni. Harvoin tulee vastaan uudelleenversiointi, joka on alkuperäistä parempi. Aiemmista tälläisistä harvinaisuuksista tulee äkkiseltään mieleen vain Guns 'n Rosesin Paul McCartney-laina 'Live and Let Die' sekä Pet Shop Boysin Elvis-cover 'Always On My Mind'. Tämäkin tietysti riippuu kuulijasta ja hänen fanitusasteestaan. Jos lukijoilla on hyviä esimerkkejä mielessään, jatkan mielelläni juttua tämän postauksen kommenttiosiossa.

Tässä vielä pari loistavaa versiointia joko suoraan Ripertonin kappaleista, tai mutkan kautta. Ensiksikin 'Les Fleurs' ja 4heron upea päivitys 2000-luvulle omalla kappaleellaan. Lisäksi 'Loving You' ja sitä lainannut yksi kaikkien aikojen ambientmusiikin mestariteoksia parinkymmenen vuoden takaa, joka nyt ei ole sinänsä minkäänlainen cover vaan ihan oma biisinsä. The Orbin 'A Huge Ever Growing Pulsating Brain That Rules From The Centre of the Ultraworld', kaksikymmentä minuuttia silkkaa hyvyyttä tärykalvoille. Näistä oikeastaan jokainen on alkuperäistä parempi!

Rumpubassohehkutusta

Vielä toinen postaus konemusiikkia. Osa näistä biiseistä taitaa olla jo viime vuoden puolelta, mutta suurin osa kuitenkin tämän vuoden rumpubassokermaa, jotkut jopa ihan tältä syksyltä. Ainakin itse olen nämä vasta tämän vuoden puolella bongannut.

Oma historiani rumpubasson osalta sai ensisykäyksensä jo edellisessäkin postauksessa hehkuttamastani The Prodigyn 'Everybody In The Place' raidasta loppuvuodesta 1991. Myöhemmin, joskus vuoden '93 paikkeilla kuvioihin tulivat enemmän uugeet artistit kuten Acen, jolta listaamani bonusraidat olivat. Vuonna '95 aloitettiin itsekin kaverin kanssa tekemään breakbeatia ja niin levylautasella kuin musiikinteko-ohjelmassa pyöri junglet. Vuotta myöhemmin LTJ Bukemit, 4 Herot, Goldie jne. ja me vastaavasti heitettiin ensimmäiset livekeikat (TJEU 1 & 2).

Vuosituhannen loppua kohti oma rumpubassoinnostus alkoi hiipua ja viimeinen esiintyminen koskaan tapahtui touko-kesäkuun vaihteessa '99. Rakkaus breakbeatiin tosin on säilynyt näihin päiviin saakka. Hyviä muistoja drum'n'bassistakin on, ja vaikka uudempi musiikki ei edelleenkään kokonaisvaltaisesti ole kovin kiinnostavaa (paskaa julkaistaan paljon), aina löytyy kourallinen biisejä ja artisteja jotka onnistuvat yllättämään, kuten nämä. Valitsin siis tähän kaikkein parhaiten itselle uponneet biisit tältä syksyltä. Tuo Hybrid Minds joka esiintyy alla useampaan otteeseen, oli vieläpä kaiken lisäksi täysin uusi tuttavuus.