Piparihipsterin uusi paita

Tässä vielä pari in-action kuvaa lauantaina Designtorilta ostamastani Kaksitvån paidasta ja vähän hipsterihassuttelua näin joulun odotuksen kunniaks kans. Eikö ookkin makee lookki? :)

Tykkään tosta paidasta todella paljon, ja onnistui vielä löytyä aika hyvä mallikin. Aiemmat saman lafkan paidat ovat olleet slimmimpää sorttia, ja se malli ei pulskalle oikein istu. Harvoin myöskään annan kenenkään ulkopuolisen puuttua omaan tyyliini, mutta tällä kertaa myyjä tiesi kyllä heti kun näki mut, et mikä mulle sopii. Itse asiassa yleensä jos liikkeessä myyjä tulee kyselemään että tarvitsenko apua, se lähinnä ärsyttää. Mutta tosiaan tällä kertaa oikea malli ja koko tulivat kuin apteekin hyllyltä, se on todellista ammattitaitoa!

Pipa Tigerista neljällä eurolla, pipari uunista :)





Piti tuossa jo pari viikkoa sitten kirjoittaa U2:n uudesta biisistä, mutta video otettiin aika nopeasti pois YouTubesta tekijänoikeussyistä. Nyt se löytyy kuitenkin bändin viralliselta Vevo-kanavalta ja biisinä tykkään sen rouheasta ja orgaanisemmasta saundista todella paljon. Vanha lempibändini 80- ja 90-luvuilta kun on 2000-luvulla yhä harvemmin onnistunut enää tekemään täsmäiskuja biiseillään. Eikä tämäkään perinteiseltä U2:lta kuulosta, mutta uusiutuminen aika ajoin onkin tarpeen, ja siinähän bändi on historiansa aikana onnistunut useasti.

'Ordinary Lovea' kuullaan ensi vuoden alkupuolella Suomen ensi-iltansa saavassa dokumentaarisessa elokuvassa Pitkä tie vapauteen, joka perustuu viime torstaina kuolleen Nelson Mandelan elämänkertaan ja kertoo yhden maailman merkittävimmän miehen tarinan. Se on myös elokuva, joka on pakko nähdä.

Kiitos pirskeistä!

Reilu pari tuntia vierähti pikkujouluissa nopeesti. Istuttiin kaverin kanssa, mässäiltiin, jaettiin kuulumisia ja kerrottiin piparivitsejä. Pidempäänkin olis voinu olla, mutta viikolla ei tuu yleensä kovin myöhään oltua menossa aikaisen aamuherätyksen takia. Tarjoilut oli taas ihan parhaimmasta päästä, vaikka ehkä vähän taantumaa olikin viime vuodesta tapahtunu :)



Mennessä oli ulos ehtinyt muodostua jo pienimuotoinen jono. Ovella jaettiin tällä kertaa drinkkiliput, "piikki" ei siis ollut tänä vuonna auki. Sisällä kaikissa pöydissä oli tuttuun tapaan alkuun taas juusto- ja oliivilautaset odottelemassa vieraita. Kuten ounastelinkin, tämä oli itselle illan kohokohta :) Oli manchegoa, brietä ja sinihome- ja tuorejuustoa jotka kaikki olivat superherkullisia. Lisäksi oli sekä marinoituja vihreitä- että kalamataoliiveja ja päärynähilloketta. Sääliksi kävi myöhemmin pöytään tulleita kaveruksia, joille ei paljon juustoja jäänyt :D Henkilökunta onneksi toi niitä myöhemmin lisää pöytään.

Suolaisista ruuista noutopöydässä oli savuporo-tuorejuustotuulihattuja, savulohiruisnappeja, kahdenlaista piirakkaa (kinkku ja bataatti) joista kinkkupiirakassa vuohenjuustotäytettä, toinen oli pelkkä kasvisruoka. Makeaakin oli monenlaista, ihme kyllä piparia sai vain tiskin takaa ;) Itsepalveluna kuitenkin oli ainakin banaani-kanelicupcakeja ja jotakin toista, josta ei jäänyt muistikuvia. Kakkutikkarit olivat makeista ehdottomasti eniten omaan mieleeni. Njam!



Viime vuonna tiskiltä sai kahden tunnin aikana tosiaan hakea vapaasti mietoja juomia, ja alkoholitonta glögiä oli erikseen tarjolla vapaasti juotavaksi. Nyt neljä drinkkilippua oli määritelty valmiiksi, kuten niin monessa muussakin paikassa. Yhdellä sai joko oluen, siiderin tai lonkeron, toisella valko- tai punaviinin, kolmannella Alkuviina+Batterypaukun ja yhdellä vielä Bacardilla terästetyn glögin. Paukuissa oli alkoholia vain kaksi senttilitraa, joten ei näillä kuuhun menty :)



On tosi mahtavaa että nämä ravintolat muistavat asiakkaitaan ainakin kerran vuodessa (jotkut jopa kahdesti) tälläisten erilaisten kutsutapahtumien muodossa. En tiedä millainen vaikutus näillä yleisesti on, mutta ainakin itsellä ne vahvistavat sitä kanta-asiakkuutta entisestään, vaikka eivät ilmaistarjoilut itseisoletus olekaan. Ainahan ravintolan pitää ihan oikeasti olla viihtyisä, ja sitähän Europa on!

Huomenna pitää sitten tämä PowerShot SX50 HS palauttaa takaisin Canonille. Vaikka kyseessä olikin oikein hyvä kamera, itselle tämä ei edustanut merkittävää parannusta tuohon omaan pokkariini verrattuna. Zoomi todellakin oli huomattavan hyvä, mutta ei nuo hämäräkuvat, kuten Europankaan sisältä, ihan superhyvin tuolla onnistuneet. Jouduin itse asiassa karsimaankin osan kuvista ihan vain sen takia, että ne jäivät liian hämäriksi. Toki se hiukan parempi on, kuin oma pikku pokkarini.