Iihhahana lasagne

Osa on jo ehtinyt huomata, että olen kaikessa hiljaisuudessa päivittänyt blogin ulkoasua uuteen uskoon. Projekti alkaa vanhojen postausten osalta olla enimmäkseen kunnossa. Kovin pitkälle en viitsinyt tämän sapluunan takia tekstejä lähteä muuttamaan, mutta uudet postaukset tulevat noudattamaan enemmän yhtenevää linjaa ulkonäön osalta.

Viime viikkoina on kohuttu suuresti hevosenlihasta lasagnessa. Ensin sitä siis oli Finduksen eineslasagnessa, sen jälkeen sitä on alkanut löytymään vähän yhdestä jos toisestakin lihaa sisältävästä elintarvikkeesta. En ole seurannut kaikkea tämän ympärillä vellonutta keskustelua, mutta en toisaalta onnistunut ymmärtämään tässä ongelmaakaan, eikä moni muukaan.



Tuoteselosteet ja valmisruokien tuotesisällöt ylipäänsäkin ovat niin absurdia kamaa, ja ruuat täynnä kaiken maailman lisäaineita ja kummalisuuksia että jos ruuassa on yksi ainesosa enemmän, vieläpä varsin arvostettua ja kallista lihaa monessa maassa, ei se voi sitä mitenkään pilata. Silti tuntuu että koko Eurooppa, ja kohta maailma on varpaillaan, ja tuotteita vedetään takaisin kauppojen hyllyltä. Käsittämätöntä, ja taas heitetään älyvapaita määriä hyvää ruokaa hukkaan. Kulinaarimuruja-bloggari Jaana kokeilikin tehdä rehellistä ja aitoa, hevoslasagnea kunnon raaka-aineista, ilman turhia härpättimiä. Alkoi ihan kieli kostua :) Itse en ole kuin muistaakseni kerran maistanut hevosenlihaa, ja mielestäni se oli varsin hyvänmakuista. Tietenkin sitä on varmasti ollut useamman kerran esimerkiksi osana meetvurstin ainesluetteloa, mutta sieltä se ei ole maistunut senkään vertaa. Miksi siis kohu?

Ainoa puoltava pointti tuli hevosten parissa vapaa-aikanaan työskentelevältä työkaverilta, joka mainitsi että hevosenlihassa, jos se ei ole käynyt tiukkoja seulontoja, voi olla sellaisia tauteja, mitä lehmillä ei ole. Hirveän vaikea minusta on kuitenkaan kuvitella, että tuotteeseen vahingossa olisi saastunutta hevosenlihaa eksynyt. Yhtä lailla tuotantolaitokset, jotka jopa Mats-Eric Nilssonin ja Henrik Ennartin kirjassa 'Vaara vaanii kattilassa' kuvataan lähes laboratoriomaisiksi, ja käsittelevät muutakin lihaa, käsittelevät hevosenlihansa oikeaoppisesti. Ei sinne jotain satunnaista kehäraakkia kaakkia ole heitetty sekaan. Jos jotakin lääkejäämiä lihasta löytyy, niin löytyy yhtä lailla naudan kuin sianlihastakin.



Päädyin valitsemaan tähän postaukseen lähinnä keventävää kuvamateriaalia, mutta toivon että jokainen miettii asian vakavaakin puolta. Asiahan ei ole uusi, mutta ruokaa, erityisesti juuri lihaa, ei välttämättä riitä tulevina vuosikymmeninä kaikille maailman ihmisille muutenkaan, ja jo nyt suuri osa maailmasta näkee nälkää. Itse kuitenkin syön lihaa, vaikka viime vuosina olenkin lisännyt kasvissyöntiä. Suunta on olemassa, mutta henkilökohtaisesti tottumusten muuttaminen tulee viemään pitkään, jos se koskaan täysin muuttuukaan. Ihan vielä en ole kuitenkaan valmis siirtymään hyönteisten syömiseenkään, vaikka ne varmasti hyvä proteiinin korvike olisivatkin :)

Eettisyys on kieltämättä kasvanut merkitykseltään omassa kulutuksessani. Norjalaisen merilohen syönnin olen lopettanut jo viime kesänä, tonnikalan syönnin viimeisimpänä. Katkarapujen syöntiä olen vähentänyt, vaikkakin se on vaikea paikka itselleni. Aasialaiset jokiravut nyt ainakin olen jättänyt ostamatta. Muutenkin yritän kuluttaa siten, että en joutuisi heittämään suuria määriä ruokaa hukkaan. Tämä on se ensimmäinen asia, mitä toivoisin muidenkin miettivän omassa kulutuksessaan.