torstai 13. syyskuuta 2012

Detaljit eli kämppäpostaus

Tai omanlaisensa kämppäpostaus. Viime aikoina lukemissani blogeissa on ollut suosiossa omien asuntojen esittely, joten ajattelin sellaisen tehdä itsekin ja mikäs siinä kun vielä pystyin lainakameralla ottamaan hyviä lähikuvia. En ajatellut myynti-ilmoitusta tästä tehdä, vaan etsiä muutamia pieniä yksityiskohtia jotka täällä ovat itseni näköisiä.

Jossain vaiheessa mulla oli oikein buumi katsella telkkarista kaikkia sisustusohjelmia, mutta se, kuten muutenkin tv:n katsominen on taas jäänyt. Stailaus on ehkä enemmän mun juttu ja olisi aika unelmaa päästä sisustamaan ja stailaamaan tyhjää asuntoa alusta loppuun.



Jääkaappimagneetit ovat hauskoja, mutta samalla kertaa käytännöllisiä. Oma keräilyni on toistaiseksi lapsen kengissä eikä niitä paljoa vielä ole, mutta olen keskittynytkin sitä hienompiin yksilöihin. Magneeteilla on ovessa kiinni myös eri paikoista kuten museosta, kirpputoreilta, elokuvakaupasta ja matkoilta haalimiani kortteja.



Designkehykset olen täyttänyt sekä viinipullonkorkeilla että kahvipavuilla. Pullonkorkkeihin sain idean kerran 2H+K:sta jota sovelsin edelleen, pavut lähtivät jostakin aivan omasta inspiraatiostani nähtyäni paketin kahvipapuja Ikeassa tarjouksessa, ja samalla myös kontrastiksi toiselle taululle.



Tämä vanhanajan lasipullo (Korken) on aivan viimeisimpiä ostoksiani, vaikka en kovin usein suosi Ikeaa sisustuksessani. Tykästyin kuitenkin tähän ja pullo sopii hyvin koristeeksi keittiön pöydälle.



Kaurismäen elokuvajulisteet ovat paraatipaikalla olohuoneen seinillä. Tämän suuremman seinän lisäksi toisella seinällä on näitä vielä lisää. Mainitsin asiasta lyhyesti pari viikkoa sitten. Nämä julisteet löysin toissakesänä Viiden Tähden Elokuvadivarista, jonka jälkeen laitoin ne kehyksiin.



Makuuhuone on mulle tärkeä rauhoittumisen paikka, ja yritänkin suosia tekstiileissä rauhallisia ja maanläheisiä värejä pussilakanoita myöten. Finlaysonin ja Marimekon pussilakanat miellyttävät useimmin omaa silmääni. Kuvassa on Marimekon Kaivo-lakanat. Makuuhuoneen molemmissa lampuissa on paperivarjostimet jotka päästävät valon läpi kauniisti ja lämpimästi.



Eteisen kehyksien kuvat ovat kirppareilta löytämieni vinyylilevyjen suojapussien painatuksista. Näitä on ollut mulla aiemmin enemmän käytössä, mutta jäljellä on enää nämä Yazzin ja Brosin kuvat.



Edellisiin tauluihin löysin oikeastaan inspiraation tästä vinyyliseinästäni. Mulla on ollut jo vuosia työhuoneesta yksi seinä päällystettynä vinyylilevyillä, ainoastaan huone on välillä vaihtunut. Oikean elämän remonttireiska tietysti mittaisi etäisyydet ja vakaudet vatupassilla mutta itselle riitti tälläinen hutaistu versio ja tyytyväinen olen itse lopputulokseen ollut.

Mutta sellaisia yksityiskohtia löytyy mun kodistani. Tein tuossa aiemmin iltapalaksi, ja samalla huomiseksi evääksi lämppäreitä vähän kaikesta jämästä mitä jääkaapista löytyi. Täytteiksi löytyi salsaa, jauhelihaa, kesäkurpitsaa, sipulia, fetaa ja goudaa. Hyvä se on välillä käyttää jämätkin pois kuljeksimasta :)



On ollut aika raskas työviikko, kiirettä on piisannut ja olinpa yhtenä päivänä töissä kymmenen tuntia. Vapaaehtoisesti tosin ja nyt voi taas lähteä joku kiva perjantai viikonlopun viettoon hiukan aiemmin. Ja viikonloppuhan se huomennakin taas alkaa. Postailen ehkäpä vielä lisää kuvia tältä päivältä silloin. Rakastan viikonloppuja <3

Tässä vielä yhden tanssilattisuosikkini, ranskalaisen Breakbotin juuri julkaistu uusi musiikkivideo. Kyllä tässä kesää tulee vähän ikävä.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kasarihommia

Tänään on synkkä ja harmaa syyspäivä, ei siis lainkaan sellainen ilma jolloin lähteä kuvailemaan. Ajattelin pysyä neljän seinän sisällä, pyykkäillä, tehdä ruokaa, löhöillä vain sohvalla ja katsella telkkaria.

Töissä soi tänään vain 80-luvun hitit, Spotifyn randomgeneraattorilla. Tässä pari omaa suosikkiani.


Don Henley - Boys Of Summer by jpdc11


Tears for Fears Everybody Wants to Rule the World by Celtiemama












tiistai 11. syyskuuta 2012

Vuorokausi kuvina

Let me recreate the world for you.
There is no beginning and no end.
The camera is gonna be your best friend.

Let me show you what i can do.
People turn into objects and in the end,
the camera is gonna be your best friend.













Ensimmäisestä kuvasta kiitos Newbielle. Kuva otettu toisella Canon EOS 1100D:llä.

Mitä muihin kuviin tulee, olen ollut erityisen tyytyväinen EOS:in automaattitarkennukseen jonka parhaiten havaitsee tuosta leipäkuvasta. Samoin hämäräkuvauksen laatu on omaa luokkaansa.



Tässä vielä aiheeseen sopiva loistava biisi Karl Bartokselta, yhdestä Kraftwerkin alkuperäisjäsenistä. Kun kuulin miehen soolotuotantoa 2000-luvun puolivälissä, rakastuin siihen heti. Levy 'Communication' löytyy vinyylillä, totta kai.

Kraftwerkin 70-luvun lopun ja 80-luvun tuotannossa on helppo kuulla Bartoksen omaleimaista osuutta, ja juuri tuon ajan tuotanto on se, joka iski nuoreen Joonakseen aikanaan niin kovaa että konemusiikin parissa on menty kolmatta vuosikymmentä.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Takaisin luontoon

Mähän olen niin urbaani city-ihminen kuin vain voi olla. En viihdy oikeastaan edes yhtä päivää luonnonhelmassa, ellei kyseessä sitten ole ranta. Mieluiten meri edessä jos mahdollista.



Kuitenkin luonto kaupungin sisällä on itselle henkireikä, ja erityisesti kesäaikaan vietän mielelläni aikaa ulkosalla puistoissa tai järven rannassa.



Mutta vähän niinkuin tämän postauksen idea, se iso juttu josta viime viikolla mainitsin, toteutui vihdoin tänään. Canon tarjosi nimittäin mulle testiin EOS 1100D digijärkkäriä jonka kuriiri toi tänään töihin. Kyseessä tosiaan on vain lyhytaikainen laina, mutta mahdollistaa huomattavasti paremmalla kameralla kuvaamisen.



En ole juuri koskaan kuvannut järkkärillä ja voi olla että aika ei edes riitä sen ominaisuuksien perusteelliseen perehtymiseen, mutta siitäkin huolimatta toivon tajuavani tuosta kamersta sen verran että lähiviikkojen aikaan blogini kuvat harppaavat laadussa hetkellisesti hieman parempaan suuntaan.



Muutaman viikon aikana yritän kiertää kuvaamassa ja opiskelemassa tätä kameran käyttöä sen minkä ehdin. Vaikka en järkkärillä olekaan kuvannut, on Canon merkkinä mulle äärimmäisen tuttu. Jokainen digikamera ensimmäisestä PowerShotistani lähtien on ollut Canonia ja olen niihin ollut tyytyväinen.



Toivottavasti ruska ehtii saavuttaa eteläisen Suomen kuun loppuun mennessä, jotta pääsisin ikuistamaan luontoa sen yhdessä hienoimmista muodoista.



Ja vaikka kuvien taso ei tässä paranisikaan enkä oppisi mitään, on se aivan selvää että EOS-sarjan kamera päihittää mun oman vanhan Ixuksen mennen tullen :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kuumia koiria kylmässä syysyössä

Onpa viikonloppu mennyt raukeissa ja varsin rauhallisissa merkeissä. Kunnon yöunia, herkuttelua, tv-sarjoja ja leffoja. Mutta tälläiset viikonloputkin ovat välillä tarpeen, ja oikeastaan parasta elämässä.



Aloitin viikonlopun katsomalla rästiin jääneet loput Walking Deadit alta pois. Ollut tässä niin kiirettä että sarja jäi itseltä "katkolle" 2. kauden muutaman viimeisen jakson osalta. Aika yllättäviä käänteitä on pariin edelliseen jaksoon mahtunut ja vielä on kauden finaalijakso odottamassa tuossa että painan 'Play'.



Eilen katseltiin myös boksilta 'Poika raidallisessa pyjamassa', joka oli hieman pitkäveteinen.

Natsien hirmuteot ovat tulleet jo aiemmin tutuiksi, mutta tämä jätti loppuratkaisuja lukuunottamatta hiukan kylmäksi. Roman Polanskin 'Pianisti', Stefan Ruzowitzkyn 'Väärentäjä' tai jo aiemminkin ohimennen mainitsemani Christian Duguayn 'Hitler - Pahuuden nousu' ovat kaikki huomattavasti tasokkaammin tehtyjä sekä enemmän tunteisiin vetoavia elokuvia.



Jo toista lauantaita putkeen tuli tehtyä ruuaksi tortilloita, nyt tosin kanasta enemmän fajitas-tyyppistä settiä. Helppoa ja mukavaa kun ei huvita käyttää liikaa aikaa kokkailuun ja haluaa ottaa rennosti. Jälkiruuaksi oli lettuja, mansikkasosetta ja kermavaahtoa. Namskis!



Kissa-munis vahti vieressä lettujen valmistumista. Jäipä noista molemmista vielä syötävää eikä tarvitse tänään kauheasti alkaa mitään kokkailemaan. Sunnuntai sujuu siis edelleen leppoisissa merkeissä kotioloissa leffojen, sarjojen ja löhöilyn merkeissä. Ei sillä, oikeasti tykkään ruuanlaitosta todella paljon.



Ilta vierähtikin sitten kotoa poissa kamiinan lämmössä punaviinia nautiskellen ja hyvää musiikkia™ eli Disco Ensembleä luukutellen. Pojat ovat tulossa Klubille keikalle lokakuun lopussa ja liput ovat olleet vakaassa harkinnassa. Sen verran kovan keikan viime vuoden Lost In Musicissa heittivät!



Iltapalaksi hoitui legendaarinen paikallisherkku Kuuma koira lengedaaristakin legendaarisemmalta Vaakon Nakilta! Kyseessä on alun perin nokialaisiin grilliperinteisiin nojautuva tuote joka on sittemmin levinnyt kuntarajojenkin ulkopuolelle.

Valinnaisesti joko aimo pätkä höyrymakkaraa tai pari nakkia laitetaan sokerimunkin (siis kyllä!) väliin ja mukaan tavalliset hodarimausteet.



Piti elää näin vanhaksi että sain aikaiseksi tuota kokeilla, ihan mielenkiinnostakin, sillä en ollut missään sitä aiemmin maistanut. Omaan makuun kurkkusalaattia ja muita mausteita olisi välissä saanut olla enemmänkin, mutta loppujen lopuksi mielikuva jäi kuitenkin enemmän plussan kuin miinuksen puolelle. Grilliruokaahan se on, joka ei herättele omaa kulinaristista makuhermoa erityisemmin. Mukaan lähti vielä ranskalaiset chili-cheddarkastikkeessa.

Matkalla grillille Vastavirran lämpömittari näytti +2 astetta. Nyt ei puhuta enää syksystä vaan talvi on jo pian täällä!



Ai niin, meinasi unohtua. Two Door Cinema Clubilta on muutama päivä sitten julkaistu ainakin ensikuuntelulla aivan loistavalta kuulostava uusi albumi 'Beacon'. Käykää tsekkaamassa!





Nyt sohvalle, Walking Dead loppuun, tsiläks ja kolmatta kautta odottelemaan!