Pasta homma

Montakohan erilaista sananmuunnosta pystyn vielä keksimään pasta-aiheisille postauksilleni? :)

Mutta fakta on, että olen tänä syksynä jotenkin ollut tavallista enemmän hulluna pastaruokiin, siis nimenomaan itse tehtynä. Sen lisäksi, että olen tehnyt sitä itse, osallistuin myös työpaikan Italialaiseen iltaan Villa Sofiassa. En kuitenkaan käytännössä koskaan syö ravintolassa pastaa, sillä se ei vain yleensä ole kovinkaan kummoista, tai ainakaan lähellekään yhtä hyvää kuin kotona tehty. Omassa pastatrendissä kovin piikki on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan lempipasta-annokseni, jonka valmistaminen on kasvanut viime kuukausina määrällisesti eksponentiaalisesti. Siihen ei tarvitse mitään muuta, kuin hyvän perusraaka-aineen, oli se sitten kuiva- tai tuorepastaa, parmesania, voita, Herbamarea ja mustapippuria. Olen syönyt tuollaisia annoksia varmaankin lähes pari kertaa viikossa jo pidemmän aikaa.

Olen kuitenkin myös kokkaillut monipuolisempiakin lisukkeita pastalle, joista toisesta eilen mainitsinkin. Tein nimittäin pitkästä aikaa kunnon tomaatti-valkoviinikastikkeen hitaasti hauduttamalla. Se oli myös hyvin yksinkertainen, mutta maistuvat lisuke pastalle. Siihen tuli vain sipulia, valkosipulia, pari pientä kuivattua chiliä, purkki someuskottavaa Mutti -soosia, muutama desi valkoviiniä, sekä suolaa, sokeria ja mustapippuria. Seos sai porista kaikessa rauhassa kolmisen tuntia, lisäsin ainostaan kevyesti pintapaistetut itse tehdyt lihapullat sekaan aikaisessa vaiheessa. Ja hyvää oli, söin tätä eilen kahdesti, ja sitä jäi vielä tälle päivälle evääksikin.

Mitä aiempiin syksyn pastakokeiluihin tulee, olen tehnyt hieman samalla idealla bolognesen, jossa korvasin parmesanin manchegolla ja käytin kastikkeessa myös tuoretta korianteria. Mielenkiintoinen, mutta yllättävän toimiva kombo! Lisäksi viimeksi Helsingissä käydessäni tuorepastan kumppaniksi paistettiin nopeasti vain tuoretta tomaattia ja valkosipulia. Kuten nyt näille lihapullillenikin, sille valikoitui silloin lisukkeeksi pinjansiemenet.

Pasta on siinä mielessä kiitollinen ruoka, että hyvä annos on äärimmäisen helppo tehdä - kunhan pitää huolen, että ei keitä pastaa yli, ja käyttää tarpeeksi laadukkaita raaka-aineita. Nokkelimmat pokkelimmat tietysti tekevät pastansakin itse, mutta minulta ei siihen välttämättä riittäisi mielenkiintoa. Yksi tärkeimmistä asioista on varmastikin myös hyvä parmesan -juusto, ja sitä pitää olla reilusti. Paras lopputulos tulee tietysti lisäämällä annokseen myös reilusti tuoreita yrttejä ennen tarjoilua. Tällä kertaa mulla ei ollut mitään yrttiä käytettävissä, ja käytin loput persiljatkin lauantain pasta-annokseen, josta myös löytyy kuva Instagramistani, kuten edellisistäkin, mutta tietenkin erityisesti basilika ja rucola sopivat pastan kanssa mainiosti. Muitakin voi kokeilla rohkeasti!

Italialainen ilta

Viime tiistaina mulle tarjoutui työn kautta harvinaislaatuinen tilaisuus päästä osallistumaan työporukan kanssa kokkauskurssille Villa Sofiaan Tampereen Tammelaan.

Tilaisuus Villa Sofia Ay:n liikeidea on tarjota keskellä Tamperetta korkeatasoisia, tunnelmallisia ja oman rauhan tarjoavia tilaisuuksia, joissa vieras tuntee, että häntä arvostetaan. Ja pitää kyllä myöntää, että järjestäjien asiantuntemus ja positiivinen, oikein miellyttävä opastus oli todellakin juuri oikeanlaista opetusta.

Kokkauskurssien lisäksi tilaa voi vuokrata niin juhliin kuin kokoustarkoituksiinkin. Puitteet ovat hienot entisen Puu-Tammelan sydämessä, ja tämän upean lähes satavuotiaan tiilitalon ympärillä jonkin verran puurakentamista onkin vielä jäljellä. Myös tämä talo oli vielä 90-luvulla purkutuomion alla, kunnes nykyisten omistajien sukulainen hankki sen itselleen. Omanlainen kulttuuritekonsa tämäkin, ja nyt kun katsoo talon käyttötarkoitusta, voi sanoa, että päätös on ollut oikea, sillä jäljellä on pala historiaa, muisto nyt jo menneestä ajasta.

Villa Sofiassa valinnan varaa erilaisista kokkauskursseista on runsaasti, sillä valittavissa on niin vietnamilainen-, intialainen-, provencelainen-, espanjalainen-, kuin italialainenkin ilta. Nämä kaikki vaihtoehdot sisältävät 6-8 ruokalajin illallisen, jonka asiakas loihtii itse reseptiikan ja opastuksen avulla. Lisäksi on vielä niin Lähi-Itään kuin lähiruokaankin painottuvat kurssit, jälkimmäinen vieläpä Armaksesta tutun lähiruokaguru Heikki Ahopellon vetämänä. Kylläpä täällä voi pihvinpaistoakin opetella.













Yläkerran salit toimivat opetus-, kurssi- ja ravintolatiloina, ja alakerrassa sijaitseva hieno punatiilipuntainen Holvitupa toimii opetuskeittiönä. Meille oli valittu suoritettavaksi kuuden ruokalajin italialainen menu, joskin valmistettavana oli vielä ruokien lisäksi grissinit, joten tekemistä riitti koko 28:n hengen porukalle.

Italialainen ilta vei ruokamatkalle ympäri Italian, ja menuun kuuluikin niin toscanalaista keittoa, polentaa Alpeilta, juustoja ja kinkkuja Emilia-Romagnasta, sisilialaista Marsala-viiniä, roomalaista salaattia, mascarponea Lombardiasta, napolilaista pastakastiketta kuin risottoa Piemontestakin. Ensimmäinen ruokalaji oli valkopapukeitto Grissineiden kera, toinen tarjoilu sisälti pastaa alla Puttanesca, jonka jälkeen pääruokina toimi kolmen ruuan kombo - mozzarella-tomaattisalaatti, kananrinta Marsalakastikkeessa (jonka tekemiseen allekirjoittanutkin pääasiassa osallistui) sekä risotto con Funghi. Jälkiruoaksi osa teki tiramisua, ja pitää myöntää, että se oli ehdottomasti parasta koskaan syömääni. Aivan lopuksi jokainen sai diplomin hyvin tehdystä illallisesta.

Ilta oli kyllä erinomaisen ikimuistoinen, ruoka hyvää, ja sitä oli tarpeeksi (liikaa :). Maha piukeana kohti kotia sai taas lähteä. Kiitos Villa Sofian osaavalle ja mukavalle henkilökunnalle, sekä tietysti työnantajalleni.