Näillä potkaistaan se kaikkein ankeinkin maanantai käyntiin.
Keräsin yhteen postaukseen kaikki ylivoimaiset suosikkibiisini lauantain HTDJ-pippaloista Klubilla. Oli pitkästä aikaa mahtava tanssia ja fiilistellä hyvää musiikkia. Parempia bileitä ei Tampereelta yksinkertaisesti löydy!
Nauttikaa maantaista tällä kertaa, mulla on muuten kaksi viikkoa ensimmäiseen kesälomapätkään!
maanantai 4. kesäkuuta 2012
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Prometheus
Käsittämätöntä miten hienon elokuvan Ridley Scott on vielä vanhoilla päivillään saanut aikaiseksi.
Käytiin tänään katsomassa uutuus Prometheus 3D, jota olin kuta kuinkin venannut puolisen vuotta ja taas kerran odotus palkittiin.
Elokuva kertoo ajasta ennen Alienia, ja hienointa tässä olivatkin nimenomaan vahvasti H.R. Gigeriä kunnioittavat visuaalit. Olen tietysti vielä haipissa, mutta lähtisin väittämään että lavasteet ja CGI oli hienointa mitä olen vielä missään elokuvassa nähnyt. Elokuvan ainoat miinukset tulevat muutamasta vähän typerästä tyypillisen sankarillisesta juonenkäänteestä ja huonosta näyttelijäsuorituksesta. Mielestäni tässä yritettiin jopa orjallisesti kopioida Alienin parhaita puolia hetkittäin ja jossa ei siinäkään näyttelijöiden taso huikea mielestäni ollut, mutta tässä onnistuttiin muuten luomaan hyviä linkkejä näiden kahden elokuvan välillä. Esimerkkinä androidien David vs. Ash, toiminta. Noomi Rapace taas muistuttaa mielestäni hieman Sigourney Weaveria.
Alienissa liikutaan Nostromolla, tässä aluksena oli Prometheus, joka oli vähintään yhtä tyylikäs kuin Nostromo, ei hävinnyt yhtään. Kaiken kaikkiaan aivan mielettömän huikea leffa, menkää ihmeessä katsomaan jos yhtään sci-fistä tai trillereistä pidätte, ja etenkin 3D toimi tässä elokuva upeasti. Uskaltaisin jopa sanoa että tämä oli Alienia parempi!
Käytiin tänään katsomassa uutuus Prometheus 3D, jota olin kuta kuinkin venannut puolisen vuotta ja taas kerran odotus palkittiin.
Elokuva kertoo ajasta ennen Alienia, ja hienointa tässä olivatkin nimenomaan vahvasti H.R. Gigeriä kunnioittavat visuaalit. Olen tietysti vielä haipissa, mutta lähtisin väittämään että lavasteet ja CGI oli hienointa mitä olen vielä missään elokuvassa nähnyt. Elokuvan ainoat miinukset tulevat muutamasta vähän typerästä tyypillisen sankarillisesta juonenkäänteestä ja huonosta näyttelijäsuorituksesta. Mielestäni tässä yritettiin jopa orjallisesti kopioida Alienin parhaita puolia hetkittäin ja jossa ei siinäkään näyttelijöiden taso huikea mielestäni ollut, mutta tässä onnistuttiin muuten luomaan hyviä linkkejä näiden kahden elokuvan välillä. Esimerkkinä androidien David vs. Ash, toiminta. Noomi Rapace taas muistuttaa mielestäni hieman Sigourney Weaveria.
Alienissa liikutaan Nostromolla, tässä aluksena oli Prometheus, joka oli vähintään yhtä tyylikäs kuin Nostromo, ei hävinnyt yhtään. Kaiken kaikkiaan aivan mielettömän huikea leffa, menkää ihmeessä katsomaan jos yhtään sci-fistä tai trillereistä pidätte, ja etenkin 3D toimi tässä elokuva upeasti. Uskaltaisin jopa sanoa että tämä oli Alienia parempi!
Tunnisteet:
Alien,
elokuva,
Prometheus,
Ridley Scott
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Erittäin kosmista
Huomio! Ensinnäkin, jos et suvaitse konemusiikkia, voit skipata tämän postauksen.
Olen aiemminkin muutamia kertoja tuonut esille omaa konemusiikkihistoriaani, mutta oikeastaan se alkaa jo pitkältä ennen sitä kun tekno vyöryi Suomeenkin ja täytti tyhjät varastot ja tehdashallit unelmaansa elävistä nuorista "reivereistä". Tämä postaus keskittyy kuitenkin siihen myöhempään aikaan, ja erityisesti yhteen henkilöön.
1990-luvun alussa tekno oli vielä pientä, ja vaikka Tampereellakin oli järjestetty varastobileitä jo vuodesta 1991 lähtien, itse pääsin kunnolla mukaan Tampereen skeneen vasta 1993 helmikuussa Ylöjärven työväentaloilla järjestetyissä Arise-bileissä. Tämän jälkeen seuraavat kolme vuotta kuluivat aktiiviseen reivaamiseen. Pääasiassa Tampereen hallit tuli koluttua, mutta yksi hienoimmista tapahtumista on ollut ehdottomasti Heliopolis Jyväskylässä kesällä 1994.
Aiemmassa postauksessa mainitsinkin Cosmic Babyn, joka on Harald Blüchelin alias. Cosmic Baby kaikkine sivuprojekteineen oli noin vuosina minulle yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä konemusiikkiartisteista Aphex Twinin ohella, vaikka kummatkin täysin eri laitaa konemuusikista edustavatkin.
Cosmic Baby kasvoi Nürnbergissä, mutta muutti kuitenkin Länsi-Berliiniin vielä muutamia vuosia ennen muurin murtumista. Pianonsoiton hän aloitti jo kuusivuotiaana ja myöhemmin innostui Saksan yhdestä suuresta ja koko syntetisaattorimusikin suurimmista vaikuttajista, Kraftwerkista joka itsellenikin oli ensimmäisiä konemusiikin vaikuttajista Jean-Michel Jarren ohella ennen kuin house- ja tekno alkoi viedä mukanaan.
Valtavirta olettaa että konemusiikki on yksinkertaista napin painalluksesta tapahtuvaa musiikia. Harald Blüchel on esimerkki muusikosta joka opiskeli koko nuoruutensa klassista pianonsoittoa, mutta valitsi kiehtovamman elektronisen suunnan tilaisuuden tullen. Suurin osa konemusiikistakin kun oikeasti sävelletään eikä se synny syntetisaattoreiden presetsoundeista.
Cosmic Baby tapasi Länsi-Berliinissä DJ Kid Paulin jonka kanssa myöhemmin työsti Energy 52 projektinimen alla yhden itselle ja aika monelle muullekin kaikkien aikojen kovimmista trancebiiseistä, yllä olevan 'Café Del Marin' joka viittaa klassiseen Ibizan rantakahvilaan. Tämä biisi oli yleensä aina teknobileiden kohokohta.
Samoissa piireissä hän tapasi myös myöhemmin merkittäväksi kansainväliseksi tiskijukaksi tulleen Paul Van Dykin. Yhdessä he perustivat The Visions of Shiva-projektin joka julkaisi kaksi EP:tä ja muutamia kuolemattomia remiksejä, tuo Sven Väthin 'L´Esperanza' kaikkein voimakkaimpana. Kuuluu näihin illan parhaimpiin biiseihin joka bileissä.
The Visions of Shivan omatkin biisit ovat kaikki jääneet elämään sydämeeni koko lailla vahvasti. Tälläisten biisien onkin tarkoitus kestää aikaa. Mulle ne saavat aikaan emotionaalisen latauksen. Se oli hienoa aikaa silloin :')
Cosmic Baby on tehnyt satunnaisesti albumeita vielä kulta-aikansakin jälkeen, mutta aivan samaan hänkään ei enää ole päässyt, mutta minä arvostan häntä aina. Tässä vielä dokumentti Berliinin konemusiikkiskenestä vuodelta 1993.
Olen aiemminkin muutamia kertoja tuonut esille omaa konemusiikkihistoriaani, mutta oikeastaan se alkaa jo pitkältä ennen sitä kun tekno vyöryi Suomeenkin ja täytti tyhjät varastot ja tehdashallit unelmaansa elävistä nuorista "reivereistä". Tämä postaus keskittyy kuitenkin siihen myöhempään aikaan, ja erityisesti yhteen henkilöön.
1990-luvun alussa tekno oli vielä pientä, ja vaikka Tampereellakin oli järjestetty varastobileitä jo vuodesta 1991 lähtien, itse pääsin kunnolla mukaan Tampereen skeneen vasta 1993 helmikuussa Ylöjärven työväentaloilla järjestetyissä Arise-bileissä. Tämän jälkeen seuraavat kolme vuotta kuluivat aktiiviseen reivaamiseen. Pääasiassa Tampereen hallit tuli koluttua, mutta yksi hienoimmista tapahtumista on ollut ehdottomasti Heliopolis Jyväskylässä kesällä 1994.
Aiemmassa postauksessa mainitsinkin Cosmic Babyn, joka on Harald Blüchelin alias. Cosmic Baby kaikkine sivuprojekteineen oli noin vuosina minulle yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä konemusiikkiartisteista Aphex Twinin ohella, vaikka kummatkin täysin eri laitaa konemuusikista edustavatkin.
Cosmic Baby kasvoi Nürnbergissä, mutta muutti kuitenkin Länsi-Berliiniin vielä muutamia vuosia ennen muurin murtumista. Pianonsoiton hän aloitti jo kuusivuotiaana ja myöhemmin innostui Saksan yhdestä suuresta ja koko syntetisaattorimusikin suurimmista vaikuttajista, Kraftwerkista joka itsellenikin oli ensimmäisiä konemusiikin vaikuttajista Jean-Michel Jarren ohella ennen kuin house- ja tekno alkoi viedä mukanaan.
Valtavirta olettaa että konemusiikki on yksinkertaista napin painalluksesta tapahtuvaa musiikia. Harald Blüchel on esimerkki muusikosta joka opiskeli koko nuoruutensa klassista pianonsoittoa, mutta valitsi kiehtovamman elektronisen suunnan tilaisuuden tullen. Suurin osa konemusiikistakin kun oikeasti sävelletään eikä se synny syntetisaattoreiden presetsoundeista.
Cosmic Baby tapasi Länsi-Berliinissä DJ Kid Paulin jonka kanssa myöhemmin työsti Energy 52 projektinimen alla yhden itselle ja aika monelle muullekin kaikkien aikojen kovimmista trancebiiseistä, yllä olevan 'Café Del Marin' joka viittaa klassiseen Ibizan rantakahvilaan. Tämä biisi oli yleensä aina teknobileiden kohokohta.
Samoissa piireissä hän tapasi myös myöhemmin merkittäväksi kansainväliseksi tiskijukaksi tulleen Paul Van Dykin. Yhdessä he perustivat The Visions of Shiva-projektin joka julkaisi kaksi EP:tä ja muutamia kuolemattomia remiksejä, tuo Sven Väthin 'L´Esperanza' kaikkein voimakkaimpana. Kuuluu näihin illan parhaimpiin biiseihin joka bileissä.
The Visions of Shivan omatkin biisit ovat kaikki jääneet elämään sydämeeni koko lailla vahvasti. Tälläisten biisien onkin tarkoitus kestää aikaa. Mulle ne saavat aikaan emotionaalisen latauksen. Se oli hienoa aikaa silloin :')
Cosmic Baby on tehnyt satunnaisesti albumeita vielä kulta-aikansakin jälkeen, mutta aivan samaan hänkään ei enää ole päässyt, mutta minä arvostan häntä aina. Tässä vielä dokumentti Berliinin konemusiikkiskenestä vuodelta 1993.
Kaihoa kesäyössä
Se on muuten kesäkuu, vaikka ei ole kyllä siltä tuntunut säistä johtuen.
Sitä on taas kärsitty hiukan eilisestä hulinoinnista. Kaveri valmistui matkapalveluiden tuottajaksi ja oltiin siis valmistujaisbileissä siellä. Lahjaksi ostin Matkaoppaiden ensimmäisen tuotantokauden dvd-boksin.
Ennen puolta yötä otettiin suunta kohti Ylä-Alea koska siellä on menossa 10 päivän alennuspäivät :) Halpaa karpalolonkeroa mm.

Yöllä kuitenkin ennen nukkumaanmenoa jäätiin fiilistelemään hetkeksi Kaihon katusoittoa Hämeenkadulle. Kaiho soittaa aina samalla paikalla öisin ja on saavuttanu pienimuotoista kulttistatusta täällä Tampereella. Itse en ole kuin kerran aiemmin jääny kuuntelemaan esitystä, nuoret sällit yrittivät toivoa biisejä mutta eihän se niin mene vaan hän laulaa omia biisejään sekä kehittelee uusia ympärillä tapahtuvasta asioista.
Oloja on siis tänään ollut mutta onneksi kun sain lopulta pakotettua itseni juomaan mukin kahvia ja syömään croissantin kinkku-juustotäytteellä, Jacky-makupalan (tästäkin voi syyttää Nelliinaa joka kertoi että tämä punainen Jacky on sitä kerrosvanukasta josta lapsena tykkäsin :) ) niin olo parani huomattavasti.
Tarkoitus olis ottaa iisisti tää ilta kun säästä johtuen ei huvittanut lähteä YleXPoppiinkaan. Se menee onneksi mukavasti kun kaveri vinkkasi että yhtä 90-luvun itselleni merkittävintä artistia, Cosmic Babyä löytyy Spotifystä.
Illalla sitten luvassa jälleen mitä loistavimmat Hang The Dj-kemut klubilla. Kyllä kelpaa.
Sitä on taas kärsitty hiukan eilisestä hulinoinnista. Kaveri valmistui matkapalveluiden tuottajaksi ja oltiin siis valmistujaisbileissä siellä. Lahjaksi ostin Matkaoppaiden ensimmäisen tuotantokauden dvd-boksin.
Ennen puolta yötä otettiin suunta kohti Ylä-Alea koska siellä on menossa 10 päivän alennuspäivät :) Halpaa karpalolonkeroa mm.
Yöllä kuitenkin ennen nukkumaanmenoa jäätiin fiilistelemään hetkeksi Kaihon katusoittoa Hämeenkadulle. Kaiho soittaa aina samalla paikalla öisin ja on saavuttanu pienimuotoista kulttistatusta täällä Tampereella. Itse en ole kuin kerran aiemmin jääny kuuntelemaan esitystä, nuoret sällit yrittivät toivoa biisejä mutta eihän se niin mene vaan hän laulaa omia biisejään sekä kehittelee uusia ympärillä tapahtuvasta asioista.
Oloja on siis tänään ollut mutta onneksi kun sain lopulta pakotettua itseni juomaan mukin kahvia ja syömään croissantin kinkku-juustotäytteellä, Jacky-makupalan (tästäkin voi syyttää Nelliinaa joka kertoi että tämä punainen Jacky on sitä kerrosvanukasta josta lapsena tykkäsin :) ) niin olo parani huomattavasti.
Tarkoitus olis ottaa iisisti tää ilta kun säästä johtuen ei huvittanut lähteä YleXPoppiinkaan. Se menee onneksi mukavasti kun kaveri vinkkasi että yhtä 90-luvun itselleni merkittävintä artistia, Cosmic Babyä löytyy Spotifystä.
Illalla sitten luvassa jälleen mitä loistavimmat Hang The Dj-kemut klubilla. Kyllä kelpaa.
Tunnisteet:
Ale Bar,
Alebar,
bileet,
Cosmic Baby,
Hang The DJ,
HTDJ,
Kaiho,
Klubi,
Spotify,
YleXPop
perjantai 1. kesäkuuta 2012
11 kysymystä
Ei siitä kovin pitkä aika ole, kun avauduin blogissani että olen äärimmäisen huono vastaamaan näihin kysymyksiin joita muut esittävät mulle.
No nyt Nelliina meni sitten haastamaan mut taas ja nämä vasta hankalia kysymyksiä ovatkin! Kaiken lisäksi musta tuntuu että mainitsemalla asiasta täällä jo toista kertaa, nää haasteet ei jää tähän :) Mutta, myrskyjä päin!
1. Mikä olisi hurjin Seiska-otsikko, minkä sinusta voisi vääntää? Muistakaa toki liioittelun jalo taito. Tamperelaismies söi siipiä ja räjähti. Katso video.
2. Kerro lyhyesti tarina hiekkalaatikkorakkaudestasi. Taas oon tylsä, en muista sellaista olleen mutta kerran lumikasassa leikkiessäni karvalakki päässäni Palmrothin kenkäsuvun tyttö tuli sanomaan että sulla on ruma lakki mutta hieno tukka. Lakissa oli sileänahkainen pääosa ja reunat tuuheaa karvaa. Kai hän sitten tykkäsi musta? :)
3. Miksi juuri sinut pitäisi valita? Öh? Koska oon kivoin :)
4. Mikä Aku Ankan hahmo kuvaa sinua parhaiten ja miksi? Hessu Hopo, oon vähän semmonen honkkeli.
5. Jos voisit murtautua kenen tahansa henkilön Facebook-tiliin ilman kiinni jäämisen pelkoa, kuka olisi valintasi ja miksi? Ei mua kyllä kiinnostais murtautua kenenkään Facebook-tiliin, eikä ainakaan nyt tuu ketään mieleen.
6. Mikä on ärsyttävin tapasi? Jotkut ärsyyntynevät mun perfektionistisista tavoista.
7. Mikä on omituisin ruoka mitä olet maistanut? Pääskysenpesäkeitto.
8. Kuka keksi rakkauden? Kaija Koo?
9. Missä olet juuri nyt? Töissä, mutta enää puoli tuntia ja sitten alkaa viikonloppu!
10. Onko sinulla koskaan ollut mielikuvitusystävää ja jos, niin millainen tyyppi se oli/on? Ei ainakaan muistaakseni.
11. Jos olisit päivän koirana, mitä tekisit? Nuolisin pallejani.
Kaikki te innokkaat blogini lukijat, en edelleenkään jatka tätä ketjua kuitenkaan eteenpäin sillä en ole pelkästään huono vastaamaan, vaan huonompi keksimään kysymyksiä :)
Viikonloppuja!
No nyt Nelliina meni sitten haastamaan mut taas ja nämä vasta hankalia kysymyksiä ovatkin! Kaiken lisäksi musta tuntuu että mainitsemalla asiasta täällä jo toista kertaa, nää haasteet ei jää tähän :) Mutta, myrskyjä päin!
1. Mikä olisi hurjin Seiska-otsikko, minkä sinusta voisi vääntää? Muistakaa toki liioittelun jalo taito. Tamperelaismies söi siipiä ja räjähti. Katso video.
2. Kerro lyhyesti tarina hiekkalaatikkorakkaudestasi. Taas oon tylsä, en muista sellaista olleen mutta kerran lumikasassa leikkiessäni karvalakki päässäni Palmrothin kenkäsuvun tyttö tuli sanomaan että sulla on ruma lakki mutta hieno tukka. Lakissa oli sileänahkainen pääosa ja reunat tuuheaa karvaa. Kai hän sitten tykkäsi musta? :)
3. Miksi juuri sinut pitäisi valita? Öh? Koska oon kivoin :)
4. Mikä Aku Ankan hahmo kuvaa sinua parhaiten ja miksi? Hessu Hopo, oon vähän semmonen honkkeli.
5. Jos voisit murtautua kenen tahansa henkilön Facebook-tiliin ilman kiinni jäämisen pelkoa, kuka olisi valintasi ja miksi? Ei mua kyllä kiinnostais murtautua kenenkään Facebook-tiliin, eikä ainakaan nyt tuu ketään mieleen.
6. Mikä on ärsyttävin tapasi? Jotkut ärsyyntynevät mun perfektionistisista tavoista.
7. Mikä on omituisin ruoka mitä olet maistanut? Pääskysenpesäkeitto.
8. Kuka keksi rakkauden? Kaija Koo?
9. Missä olet juuri nyt? Töissä, mutta enää puoli tuntia ja sitten alkaa viikonloppu!
10. Onko sinulla koskaan ollut mielikuvitusystävää ja jos, niin millainen tyyppi se oli/on? Ei ainakaan muistaakseni.
11. Jos olisit päivän koirana, mitä tekisit? Nuolisin pallejani.
Kaikki te innokkaat blogini lukijat, en edelleenkään jatka tätä ketjua kuitenkaan eteenpäin sillä en ole pelkästään huono vastaamaan, vaan huonompi keksimään kysymyksiä :)
Viikonloppuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)