Otsikko johtaa harhaan ja antaa sellaisen mielikuvan että käsittelisin tässä postauksessa paljonkin islantilaista musiikkia ja ihan yleiselläkin tasolla. En käsittele :) Syy mistä aihe tuli ensinnäkin mieleen oli se, että eilen olin nimenomaan viettämässä läksiäisiä kaverini luona joka lähtee juurikin Islantiin muutamaksi kuukaudeksi.
Sen sijaan tämä painottuu hyvin pitkälle yhden loistavan bändin,
Gus Gusin hehkuttamiseen. Tietenkin pari mainintaa parilta muultakin itselleni merkittävältä islantilaisartistilta on luvassa.
Ja kaikkihan alkoi tästä raidasta joskus vuosituhannen vaihteessa. Tutustuin silloin ensimmäistä kertaa bändiin ja
'Purple' oli kyllä raikas ja erilainen, melodinen pala konemusiikkia joka oli siihen aikaan mun mielestä lähtenyt väärään suuntaan. Uugeempaa melodista saundia ei tehty ja toisaalta poppitrancea oli yllin kyllin joka ei säväyttänyt itseä.
Tästä olisi periaatteessa pitänyt laittaa alkuperäinen versio, sillä se oli seuraava biisi joka lopullisesti räjäytti pankin. Tosiaan tuo edellinen
'Purple' oli kuitenkin vielä
'Polydistortion' albumin harvoja poikkeuksia ja tyylillisesti albumi ei itseä kokonaisuutena innostanut. Davidista vain ei ole kovin hyvälaatuisia videoita YouTubessa. Tämä remiksaus tosin on myös alkuperäistä parempi ja kovempi tanssilattiajyrä. Ostin tämän sinkun aikanaan vinyylilläkin ihan vain tämän
Darren Emersonin version takia. Darrenistakin voisi tehdä oman postauksensa, mutta se ei nyt kuulu islantilaiseen musiikkiin.
Gus Gusin vahvuus tanssimusiikissa ainakin omasta mielestäni ovat ehdottomasti nuo yksinkertaiset, mutta hyvin syvät soinnut ja upeat melodiat. Nämä biisithän ovat itsessään todella yksinkertaisia, mutta puhtaasti nerokkaita. Kun päällä vielä on upeat vokaalit, paketti on kasassa eikä oikeastaan muuta tarvita.
Samaan aikaan tuolla yksinkertaisella reseptillä onnistutaan tekemään musiikkia, joka kuulostaa täysin omaleimaiselta. Ei kukaan muu tee tämän tyylistä tanssimusiikkia ja se on hämmentävää. Tekisi mieli kutsua tätä musiikkia pohjoismaalaisen kuuloiseksi, ainakin biisit tuovat aina ensimmäisenä mieleen karun pohjoisen, tunturit ja Lapin puuttomat laet, tai kuten tässä videossakin, aukeat aavat. Gus Gusin musiikki on raikasta kuin jäinen puolukka.
Bändin 2000-luvun tuotannosta löytyy niin paljon helmiä, että olisin voinut tehdä tästä kilometrin pituisen videopostauksen mutta luotan että jokainen voi itse tutustua bändiin erityisesti YouTuben avulla. Spotifystä kun löytyy aika heikosti materiaalia. Edellinen
'Arabian Horse' levy on, kuten aiemmatkin levyt, aivan loistava kokonaisuus, ja tuntuu että melodisuus vain on lisääntynyt. Suurta saundia Islannin karuilta lakeuksilta.
Oli vuosi 1993 ja sain koulukaveriltani c-kasetin jonka hän oli saanut englantilaiselta kirjekaveriltaan postitse. Olin tietysti tuohon aikaan jo ns. syvällä pelissä,
The Prodigyn kultakausi, joskin hyvin merkittävä sellainen alkoi olla jo ohi omalta kohdaltani ja kysyntää ei-niin-kaupallisille alalajeille oli ollut jo pidemmän aikaa. Kyseiselle kasetille oli nauhoitettu biisejä paikalliselta piraattiradioasemalta ja sieltä löytyi mm. tätä
Ajax Projectia.
Erityisesti nimen omaan tämän projektin biisit jäivätkin takaraivoon kummittelemaan, sillä ne kuuluivat (ja edelleen kuuluvat) yksiin hardcore breakbeatin tai kuten siihen aikaan täällä kutsuttiin,
raven parhaimmista biiseistä. Kuulin vasta huomattavan paljon jälkikäteen että nämä biisit olivat islantilaisia. Yhtä kaikki ne ovat omalla musiikin diggailu-urallani merkittäviä raitoja ja ansaitsevat tulla tässä mainituksi.
Näissä biiseissä tosin on vähintään jonkin verran näppinsä pelissä brittiläisellä kulttideejiillä
Goldiella. Hän kävi siihen aikaan ilmeisen paljon Islannissa ja vaikka tarkempaa tietoa asiasta ei ole, varmasti Goldien, Thorgrimssonin ja Skulasonin yhteiset intressit breakbeatin ja teknon suhteen saattoivat nämä herrat yhteen.
En tiedä syytä miksi Goldie siihen aikaan kävi Islannissa, mutta historiankirjathan tietävät että samoihin aikoihin alkoi joitakin vuosia kestänyt suhde
Björkiin, joten syyt Islannin reissuihin ovat joko olleet täysin ammatilliset tai sitten syitä on ollut jo tuohon aikaan enemmänkin. Björkhän oli vielä näiden biisien ilmestyessä suhteellisen pieni nimi kansainvälisillä markkinoilla
Sugarcubesista huolimatta. Tästä tietysti päästään sopivasti tämän postauksen viimeiseen, ja ehdottomasti edellisiin verrattunakin yhtä tasapuolisen merkittävään islantilaisartistiin.
Noihin aikoihin Music Television oli itselleni edelleen vielä todella tärkeä kanava musiikin seuraamiseen ja luonnollisesti Björkin breikatessa isosti, hänkin tuli aika nopeasti tutuksi. Se oli kyllä rakkautta jo ensihetkiltä. Tämä oli tietenkin se ensimmäinen biisi (ja video) jonka näin.
Ja vaikka suunta
'Post' albumin jälkeen alkoikin itselle mennä liian oudoksi ja tekotaiteelliseksi, ei Björkin vaikutusta omaan musiikin diggailuun voi missään nimessä väheksyä.
'Homogenic' oli kuitenkin vielä tasavahva ja hyvä albumi mutta sen jälkeen en ole enää kokonaisia levyjä jaksanut kuunnella.
Nämä vanhat klassikot kuitenkin jaksavat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen ja tämä
'All Is Full Of Love' on mielestäni, ei vain Björkin, vain kaikkien aikojen hienoimpia biisejä. Se on aivan huikea, kaunis kappale.
Islannista tulee varmasti paljon muutakin hienoa musiikkia, mutta oma perehtymiseni ei ole yltänyt kovin korkealle :)
Flow Festival järjestetään jälleen elokuussa ja mm. Björkin pitäisi tulla sinne esiintymään. Se ei tosin riitä vielä vakuuttamaan että ostaisin sen vuoksi lippua tapahtumaan ja toisaalta Björkin peruutusherkkyys lienee tunnettua. Rakastan Suvilahtea, se on hienoimpia festivaalialueita joita tiedän ja se festaritunnelma on jotain mieletöntä tuollaisessa keskimääräistä suvaitsevammassa ilmapiirissä.
Hotellikin on jo Helsingistä varattuna mutta kuitenkaan tähän astiset artistikiinnitykset eivät ole minua niin paljon vakuuttaneet että olisin lippua viitsinyt vielä ostaa. Toivottavasti uusia kiinnityksiä julkistetaan pian jotta en joudu enää arpomaan osallistumiseni kanssa. Olisihan se Björk kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen artisti.
