Ne elokuvaelämykset, joita herra Miyazakin luotsaama Ghibli -studio on itselleni tarjonnut yli 20 vuoden aikana, ovat jotakin sellaista, mihin kukaan muu ei ole pystynyt. Tarinankerronta, visuaalisuus ja erilainen ote piirrettyihin elokuviin on jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kuitenkin juuri Miyazaki itse on niiden kaikkein parhaiden elokuvien takana, ja vaikka Ghibli jatkaa tulevaisuudessakin varmasti hienojen elokuvien tekemistä, en usko, että mitään aivan yhtä hienoa enää voisi tulla suuren taiteilijan jäädessä eläkkeelle. Tosin Yle Uutisten haastattelussa viime vuoden puolella hän vihjasi mahdollisesti harkitsevansa vielä lyhytelokuvien tekemistä.
Myös Tuuli nousee vaikuttaa todella kouriintuntuvalta tarinalta, juuri sellaiselta, mihin studion aiempienkin hieman vakavampien elokuvien osalta on totuttu. Se kertoo oikeasti eläneen lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshin tarinan, samalla näyttäen koskettavasti laman ja sota-ajan kauhuja 1900-luvun alkupuoliskon Japanissa. Luvassa on siis realistinen historiikki, ja siltä osin jopa dokumentaarinen piirroselokuva, joka on suunnattu tällä kertaa mielestäni ennemminkin aikuisille, vaikka ikäraja onkin laskettu seitsemään vuoteen.
Odotan tätä tietenkin innolla, lippu on jo ostettu, ja onneksi etenkin kaikki Hayaon ohjaamat Ghiblin elokuvat löytyvät omasta dvd-hyllystäni. Kiitos herra Miyazaki kaikesta, jota olen saanut ansiostasi kokea.
