Telliskivi on my mind

Telliskivi on yksi Tallinnan nopeiten kehittyviä trendikkäitä kaupunginosia, entistä teollisuusaluetta, jota remontoidaan kovaa kyytiä ravintoloiden ja liikkeiden käyttöön. Sitten viime maaliskuun reissun, ja silloisessa postauksessani näkyvä valkoinen ränsistynyt talokin oli ehditty jo purkaa, ja tilalle rakentaa kokonaan uusi toimistorakennus. Linnuntietä matkaa ei Telliskiveen ole vanhan kaupungin reunalta kuin ehkä kilometrin, mutta suoraan sinne ei rautatien vuoksi pääse. Kiertämällä teitä pitkin matkaa tulee lähemmäs kolme kilometriä.

Ja F-Hooneen lisäksi Telliskiven alueelta löytyy muitakin baareja ja ravintoloita. Bar Bistro Kukeke on edelleen kokeilematta, mutta tällä kertaa tuli vielä käytyä yksillä samalla sisäpihalla F-Hooneen kanssa sijaitsevassa Pudelissa. Varsinainen kohokohta oli kuitenkin nyt ruokailu tuossa yhdessä lempipaikoistani, mitä näiltä leveyksiltä löytyy. Ennen viime kesän Flow'n yhteydessä tekemääni visiittiä Sörnäisten Teurastamolle, en edes mitään vastaavaa ollut Suomesta löytänyt. Siellä kuin on aivan omanlaisensa fiilis.

Itseä oli kuumotellut jo syksystä saakka hummus-feta burgeri, kun luin 365 days with Ida -blogista hänen sellaista täällä syöneen. Itsehän olin nimenomaan Flow'ssa syönyt elämäni parhaan kasvishampurilaisen, johon tuli juurikin hummusta ja fetaa. F-Hooneen purilaiseen tuli vielä lisäksi falafelpihvi ja leipänä toimi pita.

Seurueemme ruokaa vaivasi tosin ikävä piirre, osan ruuat olivat jo aivan jäähtyneitä pöytään saapuessaan ja myös oma hampurilaiseni oli melko kylmä. Itseäni se ei kuitenkaan kovin paljon haitannut alkuun, sillä ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää! Burgeri nyt ei muutenkaan yleensä kovin kauaa lämpimänä säily, joten olen siihen jo tottunut. Kuitenkin kun se vielä jäähtyi entuudestaan, ja salaatit ja hummus loppuivat välistä, alkoi falafelpihvi pitaleivän kanssa maistua hieman puulta. Muutoin annos oli kyllä todella loistava, ja niin suuri se oli, että alkupalojen kanssa olin kyllä melkoisessa ähkyssä jälleen kerran, ja pihviä ja leipää jäi kyllä lautasellekin.





















Ja millaisten alkupalojen? Voi hyvänen aika miten hyviä pelmeneitä! Otimme porukalla jaettavaksi isohkon kulhollisen (25 kpl) lampaanlihalla täytettyjä pelmeneitä kermaisessa sienikastikkeessa, ja nuo olivat yksimielisesti koko seurueen mielestä parhaan makuista ruokaa koko iltana. Yksinkertaisesti taivaallista, ja niin hyviä, että niitä tilattiin vielä toinen 15 kpl satsi pöytään :) Pienemmän annoksen hinta oli 4,10€ ja isomman 6,70€, aah, voisin syödä pelkästään noita! Ainakin siis tiedän, mitä tilaan ensi kerrallakin. Jälkkäriksi tilasin creme bruleeta raparperisorbetilla, ja kuten ensimmäiselläkin kerralla, oli täällä taas aivan mielettömän hyvä jälkiruoka. Koska en ottanut ruokajuomaksi kuin vettä, niin ennen tippejä koko osuuteni pelmeneistä, burgeri ja jälkiruoka kustansivat yhteensä vain alle 16 euroa.

Lauantai-iltana koko ravintola oli aivan täynnä, ja siitä syystä mekin saimme varattua pöydän vasta kello 21. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä, ja varata pöytä etukäteen, mikäli aikoo päästä tänne syömään myöhemmin illalla, etenkin viikonloppuna. Suurin osa asiakkaista vaikuttaa olevan paikallisia, kovin moneen muuta kieltä puhuvaan en Telliskiven alueella törmännyt. Pudeliin kylläkin saapui suomalainen seurue, kun me olimme jo lähdössä pois, mutta muuten tuo paikka vaikuttaa olevan erityisesti virolaisten suosiossa. F-Hooneen vessassa on muuten tuollainen hauska kauristapetti, johon on liimattu googly eyes -silmiä, melko hapokasta.

Pudel on siis samalla sisäpihalla, jossa F-Hoonekin sijaitsee, hieman vastapäätä ja sivummassa. Se on ensisijaisesti olutravintola, paikan nimihän tarkoittaa pulloa. Se oli myös oikein kivan tyylinen paikka, joskin todella pieni sellainen. Sisustus, tai varsinkin lamput toivat hiukan mieleen Meat Lovers Pubin, jossa kävin reilu vuosi sitten Vilnan reissullani, vaikka tuo paljon pelkistetympi olikin. Kesällä olis kiva vuokrata pyörä, ja ajella ympäri Tallinnan keskustaa, Telliskiveenkin pääsee käteevästi Vapaudenaukion läheltä radan alitse.

Florence and the Machine Flow Festivalille

Tänään julkaistiin jo ensimmäiset artistikiinnitykset ensi vuoden Flow Festivaleille. Itseänihän aikainen ajankohta ei haittaa, sillä hankin lippuni jo syyskuussa. Sen lisäksi, että onnistuin tuon megahalvan ennakkolipun tuolloin saamaan, olivat liput myös muille hyvissä ajoin liikkeellä olleille saatavissa 135 euron tarjoushintaan ennen tätä aamua. Nyt kun ensimmäiset julkistukset on tehty, nousi lippujen hinta 159 euroon. Siinä mielessä tuo oma 60€ alennus oli todella kova säästö.

Wincave -blogissa, kuten muuallakin netissä esiintyjäveikkaus kävi kuumana jo eilen, sillä aika moni Flow'ssa nähty artisti on aiemminkin esiintynyt myös samoihin aikoihin Göteborgin Way Out Westissä, sekä Oslon Øyafestivalenissa. Ja kyllähän noista aika moni kohdilleen menikin.

Yksikään noista ensimmäisistä nimistä ei silti ollut mitään todella päräyttävää, mutta kyllähän Florence and the Machine nyt ehdottomasti pitää päästä näkemään päälavalla, samoin Todd Terjen livesetti kiinnostaa jonkin verran. Florence Welchin tähdittämän bändin musiikkia kun kuuntelee oikein mielellään, vaikka se ei samanlaista vaikutusta olekaan muhun tehnyt, kuin moneen muuhun. Esimakua Terjen livestä saatiin taas jo viime kesän Øyan keikan jälkeen, kun festariesitys oli hetken verran nähtävissä hd-laatuisena Norjan yleisradion NRK:n sivulla. Harmillisesti tuo laadukkaampi versio on jo poistunut katselusta, mutta se on myös huonompilaatuisena nähtävissä YouTubesta (alla).

Muita jonkin verran mielenkiintoa herättäviä artisteja voisivat olla Future Islands, Major Lazer ja Flying Lotus, mutta näistä jokainen on kuitenkin helposti korvattavissa, mikäli samaan aikaan esiintyy jotakin vielä kiinnostavampaa. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että ensi kesään mennessä aika monta vieläkin kovempaa kiinnitystä tullaan näkemään!

Vähän toista kuin kotona, vai mitä Frank?

Olin tosiaan viime viikonlopun Tallinnassa. Tiivis kaksipäiväinen, aikainen lähtö lauantaina Tampereelta, ja takaisin kotona kymmenen jälkeen illalla sunnuntaina. Lisäksi olin vielä puoliksi flunssainen reissussa, mutta koska matka oli suunniteltu jo etukäteen, ei sitä tämän takia viitsinyt lähteä perumaankaan.

Alunperin se varsinainen ykkössyy lähteä Tallinnaan oli tietysti Tallinnan kissakahvila, Kassikohvik Nurri. Meillä oli sinne jo varauskin lauantai-iltapäivälle, mutta tällä tuurilla kuitenkin juuri viime torstaina kissat jouduttiin siirtämään rauhallisempiin olosuhteisiin kissataloon, josta ne sinne olivat tulleetkin. Syynä siirtoon oli kissojen stressitila, joka on johtunut erityisesti siitä, että Tallinnassa kahvilan kissat ovat olleet kaikki adoptoitavissa. Tampereen kissakahvilan, Purnauskisin etu, sekä asiakkaiden, että kissojen kannalta on se, että kissat asuvat vakituisesti kahvilassa. Sen sijaan asiakkaat voivat täällä katsella muita kodittomia kissoja, mikäli omasta lemmikistä haaveilevat. Jatkuva vaihtuvuus siis on stressannut Tallinnan kissoja.

Tilanne tietysti harmitti mua alkuun, mutta eläinten hyvinvointi on aina etusijalla, ja onneksi Tallinnassa on paljon tehtävää ja nähtävää muutenkin. Ja onpa taas yksi syy enemmän mennä Tallinnaan pian uudelleen, ja varmaan lähdenkin jo ennen kevättä siellä käymään. Jo alkujaan oli myös itsestäänselvää, että tämän reissun ohjelmaan tulisi kuulumaan myöskin F-Hoone, jossa kävin jo viime talvena edellisen kerran. Uusiakin paikkoja kuitenkin oli ehtinyt tulla vastaan, ja niistä yhtenä kiinnostavimpana tuoreeltaan Frank Bistro, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Kiitos tästä bongauksesta kuuluu Kaikki mitä rakastin -blogin Eevalle. Ellen olisi lukenut sieltä juttua Frankistä, olisi paljon jäänyt taas kokematta.















Frank on pienehkö ravintola aivan loistavalla sijainnilla parin kadun päässä vanhan kaupungin muurilta, osoitteessa Sauna 2. Myös Raatihuoneen torille on kivenheitto. Niinpä olinkin yllättynyt, että tälläinen paikka sieltä löytyy, sillä etenkin juomien osalta hintataso oli erittäin kohtuullinen. Bistrohenkisestä paikasta saa monenlaista ruokaa isoon ja pieneen nälkään, mutta yksi mainitsemisen arvoinen juttu on ehdottomasti sen drinkkilista. Miltei kaikki cocktailit saa kuudella eurolla, ja mausta päätellen myöskään alkoholia ei mitata täällä yhtä pilkuntarkasti, mitä Suomessa. Useimmat seurueemme maistamista drinkeistä kun olivat nimittäin aika vahvan makuisia, ja siltä ne myös tuntuivat :)

Meillä oli siis illaksi vielä pöytävaraus F-Hooneelle, joten menimme tänne ajoissa iltapäivällä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä ravintolassa oli vielä hyvin tilaa. Mitä olen muilta kävijöiltä kuullut ja lukenut, on paikka etenkin ilta-aikaan täpösen täynnä, eli varaus kannattaa tietysti aina varmistaa, mikäli haluaa pelata varman päälle.

Tietysti juoma ja ruoka ovat ravintolassa tärkeintä, mutta paikka itsessään on vähintään kolmasosa nautintoa, ja tälläiset retrotyyliset paikat kyllä takuulla vetoavat allekirjoittaneeseen. Taidatte hyvin tietää. Seurueemme tilasi listalta monenlaisia pikkupurtavia ja erilaisia drinkkejä - itse otin hummusta papadam -leivällä, ja ranskalaisia. Juomaksi tilasin Grumpy Old Manin (koska saatan joskus hieman kiukutella) ja Tom Collinsin. Hummus toi tuulahduksen viime kesää ja Budapestiä mieleen, vaikka muuten Tallinna ei samanlaisia viboja itselläni aikaan saakaan. Käynti Frankissa oli todellakin kokemisen arvoinen, ja luultavasti tulen vielä täälläkin käymään, mikäli seuraavalla kerralla perillä on enemmän aikaa käytettävänä.







Ennen Telliskiven alueelle lähtöä käytiin vielä toisessa, tutummassa paikassa, eli Red Emperor Barissa pelaamassa biljardia ja megajengaa. Red Emperor oli edelleen aivan pilkkahintainen baari, oluen hinnat ovat kahdesta eurosta ylöspäin, ja kalleimmat siiderit, eli Westonsin luomuomena oli sekin vain alle neljä euroa. Westonsissa on kuitenkin 8,2% alkoholia, Somersby (0,33l) maksoi 2,20€.

Bilis maksoi euron, jengasta ei tarvinnut maksaa mitään. Kyseessä on siis tiiliskiven kokoisista puupalikoista koostuva Huojuva torni, ja vaikka olin jo aivan varma pariin otteeseen, että häviän pelin, niin ei sittenkään käynyt! Suurin osa paikan graffiteista oli maalattu uusiksi sitten edellisen visiitin, ja muutenkin erikoislaatuinen hostellin baari oli kokenut pieniä kosmeettisia muutoksia. Eikä siellä biljardipöytiä edes vielä toissakesänä ollut. Pari tuntia siellä taisi miltei vierähtää, jonka jälkeen suunta otettiin F-Hoonetta kohti.

Kuuluuko, kuuntelen

Kopioin tämän postauksen idean Mäntysaaren Jussin Also Sprach Jussi -blogista, josta ensi kertaa luin tälläisestä Spotifyn tilasto-ominaisuudesta. Otsikko taas on syyhkitty Samae Koskisen samannimisestä levystä, eikä tällä postauksella ole hänen musiikkiinsa mitään muuta kytköstä.

Oli hauska tarkistaa omia kuuntelutilastojaan, mutta tulokset olivat samaan aikaan myös melko yllättäviäkin. En esimerkiksi kuvitellut lainkaan, että olen todella kuunnellut Basement Jaxxin kesällä ilmestynyttä 'Juntoa' todella niin paljon, että sekä bändi että levy ovat päätyneet ykkössijalle. Sen sijaan ei liene yllättävää, että kolme eniten kuuntelemaani genreä ovat jollakin tavalla tekemisissä elektronisen musiikin kanssa, osa ihan suoranaisestikin. Toisaalta tässä viikon mittaan Jussin blogipostauksen kommenttiosiossa on tämän tilaston luotettavuutta ehditty jo ruotia, ja epäilyksiä on herännyt muillakin kuin vain mulla.

Mutta siis jos tähän voi luottaa, niin toissaviikonloppuun mennessä olen kuunnellut musiikkia Spotifyn kautta yhteensä n. 655 tuntia. Toisaalta olisin voinut kuvitella määrän olevan suurempikin, no vielähän se ehtii kasvaa. My Year in Music -palvelun kautta pystyy näkemään perusgraafien lisäksi myös erilaista nippelitietoa, kuten paljonko vuodenaikojen vaihtelu on vaikuttanut musiikin kuluttamiseeni, kuinka paljon sitä kuuntelen mobiilissä ja kuinka paljon tietokoneella, mistä maista kuuntelemani artistit keskimääräisesti ovat ja minä viikonpäivänä olen kuunnellut niitä eniten.

Omia tilastojaan pääsee tarkistelemaan täältä!

Intohimoa

Kuten aiemmin kirjoitin, oli meillä viikko sitten pitkästä aikaa, vuosien tauon jälkeen studioviikonloppu.

Muusikkokaverini tuli Espoosta jälleen Tampereelle, ja alettiin virittää hommaa uudestaan käyntiin. Juurikin Nervous+Anxious nimellä tämän samaisen kaverin kanssa tehtiin melko tiiviisti yhdessä musiikkia vielä alle kymmenen vuotta sitten. Julkaisuitakin ehti kertyä yhteensä 18, joista suurin osa yksittäisiä biisejä kokoelmilla, mutta joissa osassa myös useampia kappaleita. Lisäksi kaksi omakustanne-ep:tä tuli tuolloin julkaistua vinyylillä. Suunnitelmissa on uusien julkaisuiden lisäksi myöskin laittaa nuo pari vanhaa jossakin vaiheessa digitaaliseen jakeluun, mutta kaikki nämä suunnitelmat ovat vielä piirustuspöydällä.

Nyt juuri tärkeää oli laittaa homma uudestaan käyntiin, ja sen lisäksi, että saatiin suunniteltua tulevaa, onnistuttiin myös kirjoittamaan ihan kokonaan täysin uusi biisi viikonlopun aikana. 'Passion' kuvastaa nimenä sitä intohimoa, mikä meillä on tähän 90-lukulaiseen äänimaailmaan, ns. vanhankoulun breakbeatiin. Ja ilman intohimoahan ei ole mitään! Biisin pääsee kuuntelemaan Souncloudista alla olevasta linkistä.

Ps- olen ollut tämän viikon flunssassa, ja kun heräsin äsken päiväunilta, oli upeaa lukea tulokset tasa-arvoisen avioliittolain toisesta äänestyksestä. Pari viikkoa sitten oli jännät paikat, kun ehdotus meni ensimmäiseen äänestykseen eduskunnassa, mutta jo silloin se eteni suuren valiokunnan käsittelyyn, ja nyt lopulta laki hyväksyttiin! 12.12.14 Suomi otti askeleen kohti yhdenvertaista ja tasa-arvoista tulevaisuutta!