En ollut ihan pilkkuun saakka Klubilla lauantai-iltana, vaan lähdin kotiin jo kolmen aikaan. Siinä yössä oli se kesän ensimmäisen omin silmin todistetun auringonnousun taika. Valoisat yöt kun ovat sellaista harvinaista herkkua, varsinkin Etelä-Suomessa, enkä ollut vielä viimeiseen muutamaan viikkoon valvonut näin myöhään. Se tunne, kun istuttiin Klubin terassilla valoisassa kesäyössä, eikä pimeys laskeutunut lainkaan, oli jälleen jotain niin hienoa. Sama tunne valtaa mut joka kerta, enkä millään malttanut kotiin tultuakaan mennä nukkumaan, vaan nappasin kameran mukaan ja lähdin vielä rantaan kuvailemaan.
Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää,
valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin,
verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita,
taivaanrantaan lentäneitä.
-Pariisin Kevät / Kesäyö
Yllä olevat kuvat ovat siis matskua sunnuntaiaamulta. Yöunet jäivät tietysti taas lyhyiksi, mutta onneksi sunnuntaista tuli kolea sadepäivä, ja sai vain löhöillä kotona ilman kiirettä. Ruuaksi tehtiin tuollaista savulohi-halloumisalaattia johon tuli lisäksi couscousia, pinjansiemeniä ja valkosipulikrutonkeja. Koko komeuden kruunasi tsatsikikastike. Jälkkäriksi oli mutakakkua ja vaniljajäätelöä.
