Myrsky vesilasissa

Ajattelin lähteä kommentoimaan tätä vesilasikohua, koska koen olevani sen verran aktiivikäyttäjänä perillä sosiaalisesta mediasta, ja vieläpä käytyäni lauantaina Särkänniemen Midhill -ravintolassa, ja oltuani itse ravintolaan kaiken lisäksi varsin tyytyväinen.

En tosiaan tullut kommentoineeksi aiemmassa postauksessani, että pullo vettä maksaa Särkänniemen ravintolassa 3,5 euroa. Se on kieltämättä kova hinta ihan tavallisesta pullotetusta suomalaisesta lähdevedestä. Asiasta ei mainittu ennen tilausta mitään, missäpä muussakaan ravintolassa mainittaisiin? Itsehän otin siellä päivän diilinä oluen ja burgerin, joten vesikohu ei sinänsä mua kosketa. Pari meidän seurueen jäsentä tuota hintaa kyllä ihan aiheesta kritisoi. Aika monessa ravintolassa kuitenkin vesi maksaa, joten mitään poikkeuksellista sen laskuttamisessa ei sinällään ole. Särkänniemessä pullotettu vesi maksaa muutenkin kioskissa 2,6 euroa.



Varsinainen myrsky alkoi kuitenkin siitä, kun asiakas antoi kritiikkiä Midhillin Facebook-sivulla siitä, että Helsingin keskustan ravintolassa vesilasi maksoi 1,5 euroa. Turhaa urputusta mun mielestäni. Allekirjoitan ehdottomasti sen, että ravintolan reaktio ja tapa, jolla kritiikkiin vastattiin, oli ehdottomasti huonoa asiakaspalvelua. Asiakas on kaikesta huolimatta aina oikeassa, vaikka eihän kukaan asiakaspalvelutyöntekijä niin oikeasti ajattele ;) Ulospäin se asenne ei kuitenkaan saa koskaan näkyä.

Tämän jälkeen homma karkasi ns. lapasesta. Sosiaalinen media näytti kyntensä, ja niin paljon kuin pidänkin siitä, että nettiyhteisö ottaa kantaa yhteisen asian puolesta, niin tässä kyseisessä tapauksessa purskahti rajusti yli. Varmasti 99% Midhillin Facebook-seinälle kommentoineista ei ole kertaakaan ravintolassa itse syönyt, eikä todennäköisesti siellä tulekaan asioimaan. Vielä pahemmaksi homma yltyi, kun Midhill meni tekemään sen suurimman mahdollisen virheen, eli poistamaan alkuperäisen kommentin seinältään. Alkoi tulla kommentteja siitä miten internet ei unohda. Tälläisissä tapauksissa (uhh, ihanat!) somelaiset kunnostautuvat aina. Kuvakaappaukset, kuten itsekin yllä linkitin, alkoivat kiertää ympäri nettiä ja tehtiinpä aiheesta netissä jo aikaa sitten meemiksi muodostunut Hitler-aiheinen parodiavideokin.

Sosiaalista mediakäyttäytymistä valottaa hyvin Ali Consultingin artikkeli. Niin lehdet, kuin muukin nettimedia otti asian heti tarkasteluun. Taustoista kertoo moni muukin sivusto, mutta linkkaan tässä yhteydessä nyt Iltalehden ja Helsingin Sanomien Nyt-liitteen:n kirjoituksiin.



En itsekään mielelläni maksaisi 3,5 euroa vedestä mutta puolitoista ohittaisin olankohautuksella. En mene ravintolaan syömään sillä oletuksella, että saan juoda ilmaista vettä, vaan ruuan takia. Kun tosiaan uskon, että myös Midhillin helsinkiläisissä ravintoloissa ruoka on varsin kelvollista, on suurin osa nettikritiikistä aiheetonta. Aika moni negatiiviseen sävyyn Facebookissa kommentoinut voisi mun mielestäni katsoa peiliin. Tälläisen sotkun jälkeen on ihan varteenotettavakin vaihtoehto jonkin verran sensuroida sitä, mitä käyttäjät pystyvät julkisen palvelun seinälle kirjoittamaan. Viestien poistaminen takautuvasti ei ongelmaa ratkaise, mutta kommentoinnin rajoittaminen on hyvä vaihtoehto.

Näyttää tosin siltä, että Välimäki on onnistunut kääntämään tilanteen voitokseen. Se kertoo asialleen omistautuneen yrittäjän liikemiestajusta. Itsekin varmasti tilanteesta yllättyneenä hän toi saman tien vastavetona myyntiin Watergate-burgerin, jonka hintaan kuuluu kannullinen vettä ilmaiseksi. Edelleen korostan, että kyseessä on ollut enemmän sosiaalisen median ryöpytys kuin Midhillin asiakkaiden reaktiot. Tyytyväiset ja maksavat asiakkaat tulevat varmasti jatkossakin ravintolassa asioimaan, ja kohu tuo ravintolan niidenkin huulille, jotka eivät sinne ehkä muuten olisivat menneet.

Vesi sai muuten ihan kelvollisen arvostelun kieli poskessa tehdyssä Nyt-liitteen testissä ;) Kuvat otettu Midhillin Facebook-sivulta.

PS - Flow Festival ilmoitti tänään, että Alicia Keys tulee esiintymään festareilla perjantaina 9.8.!

Iihhahana lasagne

Osa on jo ehtinyt huomata, että olen kaikessa hiljaisuudessa päivittänyt blogin ulkoasua uuteen uskoon. Projekti alkaa vanhojen postausten osalta olla enimmäkseen kunnossa. Kovin pitkälle en viitsinyt tämän sapluunan takia tekstejä lähteä muuttamaan, mutta uudet postaukset tulevat noudattamaan enemmän yhtenevää linjaa ulkonäön osalta.

Viime viikkoina on kohuttu suuresti hevosenlihasta lasagnessa. Ensin sitä siis oli Finduksen eineslasagnessa, sen jälkeen sitä on alkanut löytymään vähän yhdestä jos toisestakin lihaa sisältävästä elintarvikkeesta. En ole seurannut kaikkea tämän ympärillä vellonutta keskustelua, mutta en toisaalta onnistunut ymmärtämään tässä ongelmaakaan, eikä moni muukaan.



Tuoteselosteet ja valmisruokien tuotesisällöt ylipäänsäkin ovat niin absurdia kamaa, ja ruuat täynnä kaiken maailman lisäaineita ja kummalisuuksia että jos ruuassa on yksi ainesosa enemmän, vieläpä varsin arvostettua ja kallista lihaa monessa maassa, ei se voi sitä mitenkään pilata. Silti tuntuu että koko Eurooppa, ja kohta maailma on varpaillaan, ja tuotteita vedetään takaisin kauppojen hyllyltä. Käsittämätöntä, ja taas heitetään älyvapaita määriä hyvää ruokaa hukkaan. Kulinaarimuruja-bloggari Jaana kokeilikin tehdä rehellistä ja aitoa, hevoslasagnea kunnon raaka-aineista, ilman turhia härpättimiä. Alkoi ihan kieli kostua :) Itse en ole kuin muistaakseni kerran maistanut hevosenlihaa, ja mielestäni se oli varsin hyvänmakuista. Tietenkin sitä on varmasti ollut useamman kerran esimerkiksi osana meetvurstin ainesluetteloa, mutta sieltä se ei ole maistunut senkään vertaa. Miksi siis kohu?

Ainoa puoltava pointti tuli hevosten parissa vapaa-aikanaan työskentelevältä työkaverilta, joka mainitsi että hevosenlihassa, jos se ei ole käynyt tiukkoja seulontoja, voi olla sellaisia tauteja, mitä lehmillä ei ole. Hirveän vaikea minusta on kuitenkaan kuvitella, että tuotteeseen vahingossa olisi saastunutta hevosenlihaa eksynyt. Yhtä lailla tuotantolaitokset, jotka jopa Mats-Eric Nilssonin ja Henrik Ennartin kirjassa 'Vaara vaanii kattilassa' kuvataan lähes laboratoriomaisiksi, ja käsittelevät muutakin lihaa, käsittelevät hevosenlihansa oikeaoppisesti. Ei sinne jotain satunnaista kehäraakkia kaakkia ole heitetty sekaan. Jos jotakin lääkejäämiä lihasta löytyy, niin löytyy yhtä lailla naudan kuin sianlihastakin.



Päädyin valitsemaan tähän postaukseen lähinnä keventävää kuvamateriaalia, mutta toivon että jokainen miettii asian vakavaakin puolta. Asiahan ei ole uusi, mutta ruokaa, erityisesti juuri lihaa, ei välttämättä riitä tulevina vuosikymmeninä kaikille maailman ihmisille muutenkaan, ja jo nyt suuri osa maailmasta näkee nälkää. Itse kuitenkin syön lihaa, vaikka viime vuosina olenkin lisännyt kasvissyöntiä. Suunta on olemassa, mutta henkilökohtaisesti tottumusten muuttaminen tulee viemään pitkään, jos se koskaan täysin muuttuukaan. Ihan vielä en ole kuitenkaan valmis siirtymään hyönteisten syömiseenkään, vaikka ne varmasti hyvä proteiinin korvike olisivatkin :)

Eettisyys on kieltämättä kasvanut merkitykseltään omassa kulutuksessani. Norjalaisen merilohen syönnin olen lopettanut jo viime kesänä, tonnikalan syönnin viimeisimpänä. Katkarapujen syöntiä olen vähentänyt, vaikkakin se on vaikea paikka itselleni. Aasialaiset jokiravut nyt ainakin olen jättänyt ostamatta. Muutenkin yritän kuluttaa siten, että en joutuisi heittämään suuria määriä ruokaa hukkaan. Tämä on se ensimmäinen asia, mitä toivoisin muidenkin miettivän omassa kulutuksessaan.