Alkuviikosta saatiin jo lisää esimakua levyn sisällöstä, kun bändi latasi toisen uuden biisinsä levyltä YouTubeen. 'Best Friend' antoi entistä enemmän viitteitä siihen, että tyyli on tällä levyllä muuttunut sitten ensilevyn. Tässä on kuitenkin biisi, jonka tahtiin on hyvä revitellä tanssilattialla parhaan kaverin kanssa. Ehkäpä aistin jonkin verran kaikuja myös kasarin suuntaan. Näitä kahta ensimmäiseksi mainittua biisiä on voinut kuunnella myös Spotifystä jo jonkin aikaa, mutta näiden lisäksi sieltä on löytynyt toinenkin sinkku 'Pseudologia Fantastica'.
Näiden lisäksi levyn monet kappaleet ovat ensilevyn raitoja rullaavampia, kuten vaikkapa alkupään 'Are You What You Want To Be' ja 'Ask Yourself', tai rokinomaisen rosoisia, kuten 'A Beginner's Guide to Destroying the Moon'. Odotukset ovat tietysti tälläisten huippulevyn ensimmäisenä julkaisevien artistien suhteen kohtuuttomankin korkeat, ja vaikka tykkäänkin näistä biiseistä aika paljon, ja levy on parantunut joka kuuntelulla, en ainakaan heti pysty nostamaan tätä 'Torchesin' ohitse.
Myös yksi odottamistani levyistä, Metronomyn 'Love Letters' ilmestyi viikko sitten. Se oli kuitenkin allekirjoittaneelle lievä pettymys, enkä löytänyt sieltä hauskasti 60- ja 70-lukujen suuntaan roiskivan nimiraidan lisäksi mitään erityisen mainitsemisen arvoista. Tuo raita tuo mieleen hieman vaikkapa sellaiset bändit kuin Dexys Midnight Runnersin ja Boomtown Ratsin. Jos joitakin biisejä kuitenkin haluaisi nostaa esiin, niin omaan makuuni toimii parhaiten 'The Most Immaculate Haircut' ja tuo jo tammikuussa postaamani 'I'm Aquarius'. Ei levy silti huono ole, mutta edellisen 'The English Rivieran' hittien kaltaisia biisejä siltä on kyllä turha odottaa.
Mutta nyt alan vain jännittää, josko Flow Festivalilla olisi vihdoin ässä hihassa odottamassa, ja vuosien odotuksen jälkeen saataisiin FTP festivaaleille esiintymään uuden kiertueen myötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.