I Never Learn

Näin siinä voi käydä, kun pihtailee postauksiaan liian kauan :) Kirjoitin tämän jo viikko sitten, mutta koska filkkarit olivat itselläni viime viikon painopisteenä, ehti Ida julkaista oman postauksensa prikulleen samoista biiseistä jo sunnuntaina. No, mitäpä tuosta, tässä tulee siitäkin huolimatta minun versioni aiheesta.

Lykke Li julkaisee kolmannen albuminsa toukokuussa. En ole aivan varma vielä tuon ensimmäisen sinkun 'Love Me Like I'm Not Made Of Stone' osalta, että mitä olisin siitä mieltä. Riippuen tietysti levyn kokonaissaundista, ja luulenkin että kyseessä on vain tietoinen valinta julkaista maistiaisena ensin tälläinen riisutumpi kappale.

Hän tosin sanoi NME:n haastattelussa, että haluaisi tulla vakavammin otetuksi singer/songwriterina poptähden asemesta, joten ehkä hän haluaa tällä levyllä esitellä perinteisempää kitara ja nainen komboa. En kuitenkaan usko itse, että aivan niin suurta linjamuutosta on tulossa, sillä ensimmäisenä levyltä jo viikko sitten julkaistu lyhyt klippi nimiraita 'I Never Learn' kappaleesta taas on tuttua hemmetin kaunista ja isoa Lykke Li-saundia.

Muutenkin artistina, hänen suosionsa on rakentunut sellaisten jopa indiehiteiksi muodostuneiden kappaleiden kuten ensilevyn 'I'm Good, I'm Gone', 'Tonight', 'Little Bit' ja 'Breaking It Up' sekä artistin suuren maailman tietoisuuteen nostaneen loistavan kakkoslevy 'Wounded Rhymesin' suurien raitojen kuten 'I Follow Rivers', 'Get Some', 'Sadness Is A Blessing' ja 'I Made You Move' varaan. Ainakin nimenomaan nuo aiempien levyjen moniulotteiset ja suuren saundin kappaleet ovat olleet eniten omaan makuuni.

Kuriositeettina mukana on viime vuonna vähintäänkin mielenkiintoisen levyn 'The Big Dreamin' julkaisseen David Lynchin 'I'm Waiting Here', jonka lauluosuuksista Lykke Li vastaa. Mulle itselleni tulee monista tuon levyn biiseistä todella vahvat Twin Peaks vibat, ja tämä on niiden biisien kärjessä. Eihän se tietysti sattumaa ole.