Ravintolapäivän satoa

Toisin kuin tämä aamu, sunnuntainen Ravintolapäivä näyttäytyi miellyttävän aurinkoisena, ja ilma lämpeni vielä päivän mittaan lähes hellelukemiin. Sinänsä koko viikonloppu oli edelleen varsin poikkeuksellisen kesäinen, vaikka kyllä tuolla ulkona kulkiessa sellaisen aivan ilmiselvän syksyn tulon jo pystyy aistimaan. Jotain mystistä ja haikeaa siinä tunteessa on, kun tietää kesän olevan lopuillaan ja haistaa syksyn. Kesää tulee taas ikävä.

Tarkoitus oli alun perin lähteä jo aiemmin liikkeelle, mutta nukuin lauantain ja sunnuntain välissä niin makoisasti, että heräsin vasta kymmenen jälkeen. Peräti 11 tunnin unet tuli siinä kiskottua, enkä edes muista, milloin olisin saanut nukuttua noin pitkään. Oltiin sovittu kaverin kanssa että tavataan Pyynikillä ennen ensimmäiseen ja siihen parhaaseen kuppilaan menoa.









Sen verran aiemmin ehdin kuitenkin lähteä, että pystyin poikkeamaan matkan varrella Timppa & Friends Make Food! nimellä kokanneiden poikien (ja tytön) piharavintolassa Tiiliruukinkadulla, jossa soi myös lempeä house-musiikki vinyyliltä. Todella herkullisen näköisiä hampurilaisia ja juustokakkua siellä oli tarjolla, mutta koska olin vasta menossa syömään toiseen paikkaan, tyydyin jääkahviin. Pavut oli hankittu Pirkanmaan Paahtimolta ja paahdettu vasta pari päivää ennen tarjoilua. Ehdin kehaisemaan juomaani jo paikan päälläkin, mutta olipa kyllä erittäin hyvän makuinen jääkahvi!

Kello tuli kuitenkin yksi, joten jatkoin matkaani vielä Pyynikinharjua mukailevan Palomäentien idylliin, jossa jo viime toukokuun Ravintolapäivässä ollut hirmuisen viihtyisä ja sympaattinen Kupponen Onnea tarjosi jälleen parastaan. Talojen sisäpihalla on aivan ihastuttava, lähes luonnollisessa asussaan oleva puutarha, jossa asiakkaat voivat istua omena- ja kirsikkapuiden katveessa nauttimassa herkullisista ruuista. Piha oli vielä edellistä kertaakin moninkerroin viihtyisämpi nyt, kun kaikki puut olivat lehdessä, sellaista salaisen puutarhan tunnelmaa.

Tällä kertaa tarjolla oli viileää vihanneskeittoa Setumaalta, punaista lämmittävää juureskeittoa piparjuurikermalla, juureen leivottua ruisleipää, karjalanpiirakoita, savujuustorullia ja erilaisia levitteitä, mm. munavoita ja papupestoa. Myös monenlaisia makeita leivonnaisia oli tarjolla. Itse otin punaista juureskeittoa johon kuului ruisleipä, sekä karjalanpiirakkaa ja savujuustorullan. Jälkimmäistä hain vielä santsiksi toisenkin kappaleen, oli nimittäin sen verran hyvää, että olisin ottanut näitä vielä mukaankin, ellei tarkoitus olisi ollut jäädä vielä kaupunkiin maistelemaan muutakin.





















Pyynikiltä matka jatkui Koskipuistoon, jossa piti olla useampiakin vaihtoehtoja, mitkä mua kiinnostivat, mutta niistä jopa kahta ei löytynyt lainkaan. Taitaa olla käynyt nyt niin, että ravintolanpitäjää on laiskottanut liikaa, eikä olekaan tullut myymään, tai sitten saapuminen oli myöhästynyt reilusti. Alati kasvavan suosion myötä Ravintolapäivä houkuttelee tietysti enemmän ihmisiä myymään, jotka eivät vielä osaa päivän etikettiä ja viitsi ilmoittaa mahdollisista peruutuksista tai loppuunmyynneistä.

Mm. meksikolaista ruokaa edullisesti tarjoillut El Huipil, sekä Puistokahvila Tunnelmanluojat loistivat poissaolollaan, aika heikko tunnelma :) Hyvä vaihtoehto meksikolaiseksi ravintolaksi olisi kyllä ollut La Negrita, mutta kovin suosittuna paikkana sinne oli turhan pitkä jono. Koska en mitään muuta sitten käynytkään syömässä, jäi tällä kertaa Ravintolapäivän anti hieman normaalia vähäisemmäksi, mutta ei kuitenkaan huonoksi. Siitä iso kiitos kuului jälleen kerran Kupposelle Onnea!