keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kirjoituksia kellarista

Basement Jaxx on takaisin ja kovempana kuin ehkä kertaakaan 2000-luvulla. Bändi juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan, sillä ensimmäinen julkaisu tuli ulos vuonna 1994. Näin heidät itsekin pari vuotta sitten Tampereella Love Music Festivalilla, vaikka keikka ei kaikilta osin silloin omaan makuuni ollutkaan.

Heidän uusin, järjestyksessään jo seitsemäs albuminsa 'Junto' ilmestyi virallisesti maanantaina, ja siitä löytyy Spotifystä myös kahden levyn Special Edition, johon automaattisesti tässä linkkaankin. Enemmän musiikkia, enemmän nautintoja. Erikoisversiolta löytyy myös remiksauksia levyn biiseistä.



Se minkä takia tämä uutukainen uppoaa muhun niin kovaa, on iso liuta vanhankoulun vibaa ja "kädet ilmaan" nostetta, mikä on aistittavissa lähes jokaisesta biisistä. Ja 90-lukuahan on tykätty kierrättää jo jonkun aikaa populaarimusiikissa. Kukapa olisi parempi näyttämään mistä kukko kusee, kuin oikeasti silloin kulta-aikaansa eläneet originaaliartistit? Sedät tulivat vahvasti kuvioihin, ja todistivat oman ylivoimansa kertaheitolla myös mm. sellaisille viime vuosien suursuosikeille kuin vaikkapa Disclosure. Samoissa genreissä nimittäin tuokin bändi liikkuu, ja on ammentanut paljon myös Basement Jaxxin maailmasta omassa tuotannossaan.

'Junto' on myöskin siinä mielessä poikkeuksellinen levy, että lähes kaikki biisit ovat aivan loistavia tanssiraitoja. Itselle tietysti ykköseksi nousee tuo hauskana musiikkivideonakin (Twerkbot!) ilmestynyt 90-luvun alun pianohouseviboilla päräyttävä 'Never Say Never', samoin kuin tuon aikakauden äänimaailmaa vahvasti lainaavat 'Unicorn', sekä kakkoslevyn 'House Scene'. Vokaalihouse siis toimii, samoin kuin myös mahtava lapsikuoron avittama 'Power To The People' ja raikkaan kesäinen lattarianthem 'Mermaid of Salinas', jotka vievät allekirjoittaneen täysin mukanaan. Ja onhan 'What's the News'kin oikein sielukas ja groovaava raita!

'We Are Not Alone' ja 'Summer Dem' taas ovat tyyliltään aivan eri maailmaa edellisten kanssa. Molemmat kappaleet tuovat vokaaliensa puolesta mieleen 80-luvun amerikkalaisen funkin ja soulin tähän hetkeen päivitettynä, mutta erityisesti jälkimmäinen on muiltakin osin lähes yksi yhteen juuri tuon aikakauden soulia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.