Flow Festival - What else is there?

No niin, Flow Festivalit on juhlittu taas tältä vuodelta, ja arki on palannut Tampereelle.

Kuten jo etukäteen harmittelin, kuvien laatu ei varsinkaan yökuvien osalta ole kovinkaan huimaa, sillä jätin kamerat suosiolla kotiin ja kuvailin pelkästään iPhonella kaikki kuvat ja videot. Toisaalta olin samaan aikaan suhteellisen yllättynyt, että kuvaamissani keikkavideoisssa ääni ei juurikaan säry, mikä vanhemmissa puhelimissa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunkkaistahan se ääni on, mutta biiseistä välittyy kuitenkin tarpeeksi. Vaikka mun kuvat ovat melko ankeita kamerakännykkäkuvia, niin onneksi Flow'n viralliselta Flickr -kanavalta löytyy kuitenkin kymmeniä sivuja upeita tunnelmakuvia viikonlopulta.

Erityismaininta tämän vuoden festareille kyllä entistä upeammista ulkorakennelmista ja visuaaleista, näihin mukaanluettuna kaikki ulkovalot ja niiden luoma tunnelma erityisesti ilta-aikaan. Lempistagellani takapihalla oli tänä vuonna tosin luovuttu niin kovasti rakastamistani puissa roikkuvista halogeenivalaisinketjuista, mutta tilalle oli tulleet hieman kiinalaisista lyhdyistä ideaa saaneita kesäyössä vilkkuvia suurempia valaisimia.























Myös muutaman keikan valaistus, lähinnä sinisessä teltassa, oli jotakin äärimmäisen upeaa. Kaikkein väkevimmin valoshowtaan tarjosi jo ennakkoonkin odottamani Röyksopp sekä Robyn, jotka vetivät ehdottomasti festareiden upeimman setin. Jo vuoden 2011 Flow'ssa Röyksoppin keikka oli festareiden parasta, ja nämä norjalaiset eivät ilmeisesti tyydy vain pysymään urissaan, vaan tällä kertaa nähtiin ja kuultiin peräti kaksituntinen spektaakkeli, joka koostui periaatteessa kolmesta erillisestä keikasta.

Ensimmäisen reilun puolituntisen lavalla olivat pääosassa herrat Berge ja Brundtland keikkasoittajiensa kera, ja jo tuolloin kuultiin kaikki olennaiset hitit matkan varrelta. Ensimmäiseen settiin kuuluivat mm. 'Eple', 'Happy Up Here', 'Poor Leno', 'Circuit Breaker', 'Running To The Sea', 'This Must Be It' ja 'What Else Is There?'. Kolmessa jälkimmäisessä mukana oli laulamassa Susanne Sundfør, joka laulaa myös 'Running To The Sean' alkuperäisversiossa. Sen sijaan Karin Dreijer Anderssonia ei kiertueella nähdä.

Tämän jälkeen paikalle saapui toinen pääesiintyjistä, eli Robyn. Röyksopp vetäytyi backstagelle lepäämään ja tämä Ruotsin dancehall queen otti lavan haltuun, ja jälleen kerran kuultiin reilu puolituntinen kuningattaren parhaita hittejä. 'Indestructible', 'Dancing On My Own' ja 'With Every Heartbeat' olivat vain jäävuoren huippu setin kovimmasta päästä. Jälkimmäisen aikaan punaiset laserit piirsivät sydämiä teltan kattoon.













Lopuksi lavalle palasivat entistä kovempaan finaalivetoon itsensä ruoskineet norjalaiset, ja varsinainen yhteinen show saattoi alkaa. Setti alkoi bändin toistaiseksi teknoimmalla 'Say It' kappaleella. Musiikki, valot ja videot olivat rajumpia, Robynin tanssi villimpää ja liikehdintä jopa seksuaalisempaa. Myös asut olivat tässä vaiheessa jo iso osa esitystä, ja vaikka niistä ei kuvista niin paljoa selvää saakaan, oli niihinkin panostettu erityisesti. Jonkin verran fiilistä voi hakea vaikkapa tästä Flow Festivalin virallisesti julkaisemasta kuvasta. Myös keikkataltiointeja löytyy jo YouTubesta muutamia ja tulipa tässä viimeisessä setissä myöskin 'The Girl And The Robot'.

Musiikin ohella parasta olivat ne valot, laserien ilotulitusta, mieletöntä valojen visuaalista leikkiä, todellista karkkia silmille. Aivan mieletön show, ja mieletön lataus. Ei jäänyt meinaan yhtään harmittamaan, vaikka missasin Action Bronsonin ja Outkastkin jäi pääosin tsekkaamatta. Yksi ylivoimaisesti parhaita koskaan näkemiäni keikkoja, enkä edes oikeastaan pysty nimeämään niitä parempia, ainakaan tällä hetkellä. Olin tuon keikan jälkeen niin ekstaasissa, että olin jo hetkellisesti pohdiskelemassa illan viimeisen keikan, Die Antwoordin jättämistä väliin, sillä en uskonut sen pystyvän millään enää nostavan omaa fiilistäni. Melkoista.

Ja olihan sinisen teltan visuaalista ylivoimaa todistanut jo lauantai-illan viimeinen esiintyjä Kavinsky, joka toi Outrun Livensä Suvilahteen. Vaikka en keikkaa aivan loppuun katsonutkaan, oli se kuitenkin myös yksi festareiden kärkisijoille meneviä esityksiä.











Kaikessa kotikutoisuudessaan myös avausillan Ceephax Acid Crew'n liven voi nostaa festarien parhaaksi anniksi edellä mainittujen ohella. Ja kyllä kuuli, että livestä todella oli kysymys. Andy Jenkinson oli sen verran liekeissä Hessu Hopo -lippiksensä alla syntikoita ja rumpukoneita väännellessä, että hyvä meininki tarttui takapihalla tanssineeseen yleisöönkin. Harmillisesti miehen slotti oli vain vaivainen kolme varttia, ja keikka tuntui hiukan jäävän kesken. Ehdin myös bongata Andyn ennen keikkaa lavan läheltä, ja uskaltauduin pyytämään häntä yhteiskuvaan - selfiestä tulikin aika mahtava! :)

Myöskin ex-Rubik -mies Artturi Tairan Shivan Dragn ei ollut pelkästään yksi eniten odottamistani keikoista, vaan myös yksi parhaista. Kyllä Rubik hyvä oli myöskin aikanaan, mutta luonollisesti tälläinen konemusa toimii itselleni vielä sitäkin paremmin, ja lauantai-iltapäivän esitys oli aivan upea. Asiaa ainoastaan hankaloitti Mixradio Music Hallin, eli Tiivistämön järjetön kuumuus. Hiki valui festarikansalla norona, ja tilasta loppui miltei happikin välillä, joka johti omaan poistumiseeni kesken keikan. Ihmeen paljon huhua liikkuu netissä bändin tulosta Monsters of Poppiin, joten nähtäväksi jää, josko jo sitten pääsisi tsekkaamaan setin kokonaan.

EDIT: Monsters of Pop julkisti juuri esiintyjät ja Shivan Dragn todella kuuluu line-uppiin, jes!









Myös Mø'n show oli lauantain kohokohtia. Tanskalainen veti lavalla huimalla energialla, jopa hyppi välillä yleisönkin joukkoon. Ehkä olisin muutamia keikkapaikkoja näillä festeillä vaihtanut päikseen, ja tämänkin olisin mieluummin nähnyt vaikkapa päälavalla, kuin mustassa teltassa, mutta keikka oli jokatapauksessa energinen. Kaikki hitit kuultiin, myös Spice Girls cover 'Say You'll Be There', joka muun yleisön reaktioista päätellen oli ylivoimaisesti parasta koko keikalla.

Kuten jo aiemmin totesin, olin kaikkeni antanut jo Röyksoppin ja Robynin aikana, ja vaikka meininki Die Antwoordin keikalla oli vieläkin kovempi (Ninja oli muuten ainoa itse todistamani stagedaivaaja Mø'n ohella), jäi se väistämättä edellisen varjoon. Mutta upea keikka sekin oli ja tunnelma sinisessä teltassa oli aivan katossa. Siellä oli myös todella kuuma, mutta onneksi olin repinyt viimeiselle festaripäivälle palan pahvia mukaani, jolla sain leyhyteltyä ilmaa tukalissa olosuhteissa. Sille tosin olisi ollut käyttöä jo aiemmin viikonloppuna. Die Antwoordin keikalla kuultiin sekä uusia, että vanhoja hittejä kuten mm. 'Fatty Boom Boom', 'Ritch Bitch', 'Cookie Thumper!', 'I Fink U Freeky', 'Baby's On Fire', 'Pitbull Terrier', sekä oma kestosuosikkini 'Evil Boy'. Itseasiassa tuoreimmalta albumilta 'Donker Magilta' tuli yllättävän vähän biisejä.

Setti alkoi 'Fok Julie Naaiers'illa ja festareiden ainoa kuulemani encore saatiin viimeisellä keikalla, kun bändi palasi lavalle ja esitti myös itsekin muutama vuosi sitten ensimmäisenä bändiltä kuulemani 'Enter The Ninjan'.





















Mutta vaikka teltoissa ja sisätiloissa oli tukalaa, säätä ei sovi moittia. Oman Flow -historiani parhaat ilmat oli kyllä osuneet tälle viikonlopulle, vaikka ne eivät edes aiemmin ennustetun kaltaisia olleet. Ulkona oli mahtavaa, ja yötkin kesäisen lämpimiä. Ainoastaan tosiaan muutamalla stagella hapenpuute ja kuumuus tuottivat hieman tuskallisia hetkiä.

Muihin katsomiini keikkoihin lukeutuivat Jessie Ware, The National, Manic Street Preachers, I-F, Bonobo, Little Dragon, Sin Cos Tan, St. Lucia, Real Estate, Astrid Swan, Iisa, Siinai, Didier, Esko Routamaa, Sasse & Jori Hulkkonen, joskaan näistä mitään keikkaa en Iisaa lukuunottamatta ehtinyt, tai aikonutkaan katsoa kokonaan. Muutamalta kuuntelin pari biisiä, toisilta reilu puoli keikkaa. Skrillexiä riitti kuulla puolitoista biisiä, mutta pitihän sitäkin tuskaa käydä kokemassa.

Etukäteen odottamani Junglen jouduin skippaamaan myös päällekkäisyyksien takia, enkä St. Luciaakaan tosiaan ehtinyt katsoa kuin muutaman biisin, sillä nämä keikat menivät myös Real Estaten kanssa hankalasti päällekkäin. Lisäksi St. Lucia oli festareiden ainoa bändi, joka oli asettanut kuvauskiellon keikalleen, joka kyllä omalla tavallaan tuon Tiivistämön tukaluuden ohella oli omiaan viemään näin itseriittoisen bändin näkemisestä terävimmän innon.

Festarin miinukset

- The Tasty Dogs hodarit
- Tokyo Girlin Bibimbap
- Aiempaa enemmän ns. päädyissä olevaa festarikansaa
- Järjetön kuumuus muutamalla stagella
- Päällekkäisyydet
- Skrillex

Festarin plussat

+ Mahtavat säät (joka johti toisaalta yleiseen kuumuuteen keikoilla)
+ Entistä enemmän sisävessoja :)
+ Festarialue ja sen monimuotoisuus
+ Röyksopp & Robyn
+ Groteskin hummus & feta -purilainen
+ Fafa'sin falafelit

Festarisafkoista on tulossa vielä oma postauksensa erikseen, nyt alkaa arkinen aherrus ja iltapäivällä töiden jälkeen osallistun monen muun ohella tällä kertaa Kriittiseen pyöräretkeen.