Haukkapalaa Vilnassa

Jos vertaa Kaunasiin, on Vilna suurkaupunkina ihan omaa luokkaansa myös siinä mitä tulee ruokatarjontaan. Ainakin teoriassa kaupungista löytyy aivan kaikista maailmankolkista ruokapaikkoja, eri asia on, ovatko ne enää toiminnassa :) Todella monipuolinen tarjonta mahdollistaa kuitenkin sen, että vaihtoehtoja löytyy, vaikka yksi idea menisikin syteen.

Liikaa ei nimittäin etukäteen kannata lyödä ravintoloiden suhteen suunnitelmia lukkoon, paikat kun tuppaavat lopettamaan, eikä siitä välttämättä mainita missään. Nettisivutkin saattavat hyvin olla pystyssä vielä sulkemisen jälkeen. Itselle kävi näin parin paikan kanssa. Erästä lounaspaikaksi suunniteltua lähi-itämaista ravintolaa ei ollut enää, samoin kävi parin kehutun kebabpaikan kanssa. Toisaalta tämä mahdollisti sitten muita parempia ruokailukokemuksia, mutta jotain jäi sen vuoksi myöskin pois.





Omaan makuun sopivat yksinkertaisemmat ja krouvimmat paikat, mutta kaupungista löytyy tietysti tasokkaampiakin ns. pöytäliinaravintoloita, jotka todennäköisesti kannattavat pienempiä paremmin, ja joissa tietysti myös hinnat ovat korkeammat. Jokaiseen makuun jotakin. Itsellä seuraavat vaihtoehdot nousivat ylitse muiden, ja niissä tuli käytyä sen jälkeen kun näihin pariin lounaspaikkaan ei päässyt.

Kaikkein erinomaisin uusi juttu, joka iski omaan makuun Vilnassa, oli raakaruokaravintola Raw 42. Raw foodia on vain siis kypsentämätön ja mahdollisimman vähän jalostettu ruoka, pääasiassa hedelmät, vihannekset, pähkinät, siemenet jne. Olen aiemmin maistellut ainostaan tämän ideologian pohjalta valmistettuja makeita ruokia, tosin pariinkin otteeseen viime vuonna. Hämeenkadun kattoterassilla ensin elokuun, ja sitten marraskuun Ravintolapäivinä.







Raw 42:ssa tuli lopulta käytyä pariinkin otteeseen koko reissun aikana, sen verran hyvää ruokaa siellä oli. Erityisesti sushit maistuivat aivan tajuttoman hyvälle. Myös pitsa oli mielenkiintoinen kokemus, mutta kiehtova kesäkurpitsapasta jäi odottamaan mahdollista seuraavaa reissua. Päällimmäinen mielikuva ja suutuntuma ruuasta oli hiukan sama kuin söisi salaattia, sillä myös pitsa oli kylmä.

Liettuan hintataso on kyllä todella kohtuullinen, ja usein juomat maksavatkin lähes saman verran kuin itse ruoka. Ensimmäisellä kerralla tuli otettua ruokajuomaksi erilaisia hedelmiä ja kasviksia sisältänyttä mehua, toisella kerralla tilasin smoothien. Juomat maksoivat 3 euron molemmin puolin, ruoka 4-5 euroa per annos. Suomesta ei taida tällä hetkellä yhtään pysyväistä kokonaan raakaruokaan perustuvaa ravintolaa löytyä. Kaiketi Ruohonjuuren CocoVi Barin ja Kauppahallin The Salad Barin valikoimista jossain määrin tähän ajatukseen pohjautuvia juttuja on, mutta ei tässä mittakaavassa, enkä ole siellä itse käynyt. En kyllä tiedä kannattaisikokaan tuollainen vastaava bisnes tämän maan säännöillä ja hinnoilla.









Vegaaninen tai raakaruokavalio ei sovi aivan täydellisesti omaan kulinaristiseen maailmaani, mutta todella mukava tälläisestä on toisinaan nauttia. Ehtihän sitä kuitenkin reissussa lihaakin syödä.

Yhtenä päivänä oli tosiaan tarkoitus mennä sinne lähi-idän makuja yhdistelevään ravintolaan lounaalle, jotta illasta olisi jaksanut kovasti mua kiinnostaneeseen ja kehuttuun Vilnan ensimmäiseen tapasravintolaan Ninõon. Koska kuitenkaan edellä mainituista lounasvaihtoehdoista mitään passelia ei löytynyt, päädyttiin oikomaan, ja mentiin syömään ennakkoon valittuun Meat Lovers Pubiin.











Pubissa tuli tilattua hampurilaiset ja tästä johtuen ei enää samana päivänä jaksettu syödä toista kertaa, näin ollen tapakset jäivät kokematta. Mutta ne hampurilaiset, oi että! Yksinkertaisia ja puhtaita makuja, eikä 5-6 euron hintakaan päätä huimannut. Paras syömäni pubiannos pitkään aikaan, ja hyvää olutta ja siideriä sai 2,5 euron hintaan palan painikkeeksi.

Meat Loversin sisustus oli myös hieman erikoisemmasta päästä ja tälläinen tietenkin puhuttelee erityisesti allekirjoittanutta. Ravintolasta löytyi monenlaisia hauskoja yksityiskohtia, ja esimerkiksi ruokalistoja ei ollut saatavilla paperilla laisinkaan, vaan ruokavaihtoehdot oli kirjoitettu liiduilla seinille.





Jos menet Vilnaan, ja raakaruoka ei kuulosta omalta jutulta, kannattaa ehdottomasti tsekata ainakin Meat Lovers. Listalta löytyy monenlaista muutakin syötävää kuin burgereita, ja paikka itsessään on kokemisen arvoinen elämys. Jopa McDonaldsissa ateriat ovat samaa hintaluokkaa tavallisten ravintoloiden kanssa, joten perusteita syödä pikaruokaa ei juurikaan ole. Itse tosin hain lähtöaamuna aamiaista kadun toisella puolella olleesta mäkkäristä, koska hotellin aamiainen oli niin kauhea ;)











Muutamissa baareissakin tuli tietysti poikettua. Bix Baras oli aivan loistava rokkipaikka kahdessa kerroksessa kaupungintalon aukion lähistöllä. Sieltä saa myös edullisinta vastaan tullutta ruokaa, aina alkaen alle kahden euron keitoista ylöspäin. Jos siis matkabudjettia haluaa vieläkin venyttää, saa täältä ainakin mahansa täyteen halvalla. Lista on myös huikean pitkä, joten yhteen ja samaan ei tarvitse tyytyä. Mausta en luonnollisesti osaa sanoa mitään, sillä en siellä mitään syönyt, itselle Bix toimi vain ensimmäisen lomaoluen nauttimispaikkana.

Myös Amatininkų užeiga kaupungintalon aukiolla on ennemminkin ruokapaikka kuin baari, mutta siellä tuli käytyä myös pelkästään oluella. Molempien paikkojen sisustus vaikutti leppoisalta ja tämä vaikutti hieman perinteisemmältä panimoravintolalta. Siihen kellonaikaan kummallakaan ei enää ollut nälkä, joten ruokaa ei tullut tilattua. Ehkä tämän vuoksi palvelu ja pöytiintarjoilu oli baarin puolella hiukan ynseää. Tuskin Amatininkų kuitenkaan syyttä yksi Vilnan vanhimpia ravintoloita on.