Shawarman saloissa

Kotona ei oo paljon iltaisin ehtiny olla, puuhaa on ollut hirmuisesti - big tings a gwaan ja silleen. Kaiken lisäksi ilmat on vain jatkuneet niin mahtavina, että ei voi kuin ihmetellä, jos ne ei pikkuhiljaa huonone :) Sen verran mussa pessimistiä on, että ei kai tällänen voi jatkua koko kesää, eihän?





Kesällä mulla kuluu ihan hirveitä määriä jäätelöä. Vasta sunnuntaina meni purkillinen Ben & Jerry'sin uutuusjäätelöä Karamel Sutraa ja Kismet-jäätelö tuli testattua eilen. Olin jo aiemmin katsellut sitä jäätelöaltaassa, mutta Kismet-fanina en kuitenkaan ollut viitsinyt sitä ostaa pettymyksen pelossa. Luin kuitenkin arvostelun aiemmin Aurinkosadetanssia -blogissa, joka rohkaisi muakin kokeilemaan. Ihan hyvää se oli, mutta ei se kyllä silti mun mielestäni hirveästi Kismet-patukalta maistunut. Kannattaa ennemmin ostaa pari Kismet-patukkaa ja suklaajäätelöä, ja tehdä isot annokset niistä itse. Kyllä suklaapatukkajäätelöistä edelleen Mars ja Snickers ovat ylivoimaisia, etenkin Xtra-koossa.

Eilen kävin myös vihdoinkin testaamassa Satamakadulle entisen Vegemestan tiloihin tulleen Shawarma Jahalan. Paikkaa on suitsutettu useissa yhteyksissä, sillä se eroaa Tampereen pizza- ja kebabtarjonnasta edukseen tarjoamalla listalta muitakin ruokia, pääasiassa arabialaisesta keittiöstä. Tarkoitus on ollut pistäytyä jo pitkän aikaa, mutta en ole vain saanut aikaiseksi.







Erityisesti paikan falafelejä oli hehkutettu, mutta itseäni kiinnosti nimenomaan paikan erikoisuus, eli kebabin tyyppinen, mutta erilaisilla mausteilla ja hieman erilaista lihaa oleva shawarma. Ja aivan mielettömän hyvä kokemus se olikin, maistui paremmalta kuin valtaosa syömistäni kebabeista.

Kaikki pitaleipäannokset olivat tarjouksessa, joten otettiin myös niitä falafelejä. En ole kovinkaan kokenut falafelin syöjä, mutta nekin menivät kyllä kertaheitolla kärkeen kaikista aiemmin maistamistani. Siitä huolimatta shawarmani oli kuitenkin vielä vähän parempaa, molempia voin kuitenkin suositella vilpittömästi ja tulen menemään tuonne uudelleenkin. Jahalasta saa myös kananlihasta tehtyä shawarmaa. Myös paikan pitaleipä oli todella hyvän makuinen, voisikohan se olla peräti itse tehtyä?

Loppuun vielä asiaankuuluva biisi. Koko albumi löytyy mun vinyylihyllyn lisäksi tietenkin Spotifystä! :)

Oh my Spotify!

Spotify, minkä menitte tekemään?

Päivitin maanantaina uusimpaan Spotify-versioon, ja huomasin "What's New" osion poistuneen ohjelmasta tyystin. Ainakin näin alkuun, kunnes löydän vaihtoehtoisen tavan käyttää tuota ohjelmaa, musta tuntuu, että yksi oleellinen asia mulle jäi puuttuumaan. Aiemmin seurasin suhteellisen ahkerasti uutuuslevyjen ilmestymistä, mutta uudessä versiossa niiden löytäminen on huomattavasti epäkäytännöllisempää, eikä kaikkia uusia levyjä samalla tavalla julkaistakaan.

Uusi "Discover" välilehti on jo valmiiksi kuolleena syntynyt, ja uudet julkaisut ovat feedin seassa turhan sekavasti esillä. Lisäksi Spotify haluaa arvioida mun musiikkimakuani, ja tekee ehdotuksia artisteista tai levyistä, joista saattaisin tykätä. Tämä on nykyään helpoin tapa bongata jotain uutta, mutta eipä tuo mitään niin uutta ole vielä ehdottanut, jota en jo tietäisi.



Toivottavasti muutos ei veisi kokonaan sitä itsenäistä uusien ja yllättävien hyvien artistien löytämisen iloa, jota olen viime vuosina kokenut useaan otteeseen. Alusta lähtien Spotify on muuttanut mun elämääni, mutta haluaisin tietysti edelleenkin nauttia uusista musiikkikokemuksista, enkä vain soitella samojen vanhojen tuttujen artistien katalogeja läpi.

Tosiasiassahan uusi löytöjä pystyy tekemään toki muillakin tavoin, itselleni suhteellisen uusi tuttavuus on amerikkalainen Beach House, joka on myös tulossa Flow:hun tänä kesänä. Ihan vain tästä syystä aloin perehtymään bändiin vasta hiljattain paremmin, ja nyt viime päivinä on tullut kuunneltua etenkin viime vuoden 'Bloom' -levyä ahkerasti, joka on aivan loistava! Beach House esiintyy Flow:ssa lauantaina.

Rakas kotikaupunkini Tampere

Aivan mahtavaa millainen kesäinen viikonloppu tää olikaan, lämpöä on piisannut!

Jo perjantaina ilma hiukan kohentui iltaa kohden, kun lähdettiin Jack The Roosteriin juhlimaan baarin nelivuotista taivalta. Tarjoilu pelasi, ja missäs muuallakaan sitä olisi paremmin viihtynyt, kuin terassilla. Suurkiitos bileistä ja aina yhtä hyvästä meiningistä Rooster, nähdään vielä monta kertaa! Iltakävelyllä lauantainakin, ja ruokapaikkaa etsiessä meinattiin ensin käydä piipahtamassa siellä. Siinä vaiheessa terassi oli jo niin täynnä, että sinne ei sopinut, joten jatkettiin matkaa Sticky Wingersiin.









Tosiaan ilmoista johtuen teki vain mieli hengailla mahdollisimman paljon ulkona, eikä lauantaina sitten kuitenkaan tullut mentyä jo etukäteen mainostamalleni Museoiden Yön kierrokselle. Olen kuitenkin käynyt kaikissa noissa museoissa useaan kertaan, vaikka joitakin vaihtuviakin näyttelyitä niissä tietysti pyörii. Asiaan vaikutti kyllä sekin, että olin aivan viime tinkaan, perjantai-iltana vasta tajunnut Siivouspäivän idean, kiitos tästä kuuluu uudelle kiinnostavalle blogilöydölleni Annikille! Ilman tuota blogia olisin tuskin tajunnut lähteä kiertelemään kotikaupunkini pihakirppistarjontaa lauantaina.

Kyseessä on siis samantyyppinen yhteisöllisen toiminnan päivä kuin vaikkapa Ravintolapäivä, sillä erotuksella, että Siivouspäivä kerää ihmiset samana ajankohtana myymään omia kirppistavaroitaan vaikkapa koteihinsa, tai niiden pihoille ympäri kaupunkia.



















Niinpä Siivouspäivä onkin mitä loistavin idea, etenkin silloin kuin koko pihapiiri päättää osallistua päivään, kuten esimerkiksi Finlaysonilla Hovimäen pihapiiri, tai Tammelassa Annikinkadun kortteli. Näissä paikoissa oli ehdottomasti Siivouspäivän paras tunnelma. Ja minä kun luulin ensin, että Siivouspäivän tarkoitus olisi innostaa jokaista siivoamaan kotinsa yhtä aikaa ;)

Paluumatkalla Annikinkadulta tuli vielä käytyä Lähiruokapuoti Lempissä ja Tammelantorilla hakemassa ruokatarvikkeita. Kirjoittelin vasta viime viikolla Lempistä enemmänkin, mutta nyt yhtenä uusista parhaista puolista Lempistä saa useana päivänä viikossa omaan juureen itse leivottua aitoa ruisleipää. Ilman turhia keinotekoisia kohotus- ja säilyvyydenparantamiseen tarkoitettuja lisäaineita. Jäin viime kesänä kaipaamaan kovasti Heikin Leivän ruisleipää, se kun oli Lempistä aina loppu, mutta omistaja Sanna lupasi, että heidän omaa leipäänsä löytyy nyt paljon varmemmin hyllystä!

Raikkaita kesäralleja

Tulipa sitten vihdoin lyötyä lukkoon ainakin osa kesälomasuunnitelmista. Lennot on jo varattu, mutta enpäs paljasta vielä enempää, häh häh hää! :) Tänään mä oon parhaillaan viettämässä Tyky-päivää Pajulahdessa Lahden kupeessa, mutta illalla tietysti kutsuu Jack The Rooster!

Tää on taas vähän tällänen täytepostaus, mutta ei turha! Nimittäin alempana muutamia ylivoimaisen loistavia indieraitoja alkaneeseen kesään. Osa on uusia, osa vähän vanhempia. Varsinkin nuo Mr Little Jeans ja Trails and Ways ovat viime päivinä soineet ahkeraan. Ei ollenkaan tunkkasta, raikasta!

Lana Del Rey:n 'Young and Beautiful' oli tiistaina 'The Great Gatsby':ssä yksi sen upeimmista biiseistä. Eli ei kaikki musiikki siinä ollut huonoa.

Kukko ja Kultahattu

Kävin korkkaamassa maanantaina virallisesti terassikauden, ja missäpä muuallakaan, kuin suosikkiterassillani Roosterissa. Siis todellakin! Vaikka ilmoja on pidellyt, niin en vain ole päässyt sopivaan saumaan kunnolla vielä terassille tänä kesänä. Vähän esimakua tietysti sain Hämeenpuiston Ruokatorilla Tuulensuun terassilla ollessani, mutta ei sitä oikein voi laskea mukaan.

Joka kesä maanantai-iltaisin Roosterin terassin täyttää lempeät kesärytmit ja grillimakkaran tuoksu. Silloin nimittäin vietetään Reggaeta & Makkaraa -iltoja. Musiikit soittaa deejii Mob Marley, ja makkarat tarjoaa milloin mikäkin sponsori. Taisi olla tällä kertaa HK. Toki Poppamies on luonnollisestikin mukana toiminnassa vahvasti, onhan kytkös tämän paikan ja kyseisen brändin välillä merkittävä.



Avajaisissa ja päättäjäisissä on aina myös jokin artisti livenä, kuten vuosi sitten Raappana, jota olin katsomassakin, muutoin musiikki hoidetaan levyiltä. Tällä kertaa tosin aika ei antanut myöten jäädä tsekkaamaan esiintyjäksi buukattua Lord Estiä, mutta pari tuntia ehdin nauttia parin kaverin kanssa hyvästä ruuasta ja juomasta auringonpaisteessa. Näin oli hyvä, terassille kyllä vielä ehtii.



Erikoistilanteissa myös lisukkeisiin on panostettu normaalia enemmän. Poppamies oli kasannut pöydän täyteen jos jonkinlaisia herkullisia kastikkeita, näitä tosin on joka maanantai tarjolla, mutta kylkeen oli laitettu vielä salaattibuffetkin. Oli tarjolla viher-, peruna- ja kikhernesalaattia sekä patonkia, ja ilmaistahan tuo kaikki oli. Tietysti bissestä joutui maksamaan, mutta eipä myöskään haittaa maksella kantiskortilla oluesta lähes kaupungin edullisinta terassihintaa!

Samalla sain vihdoin noudettua kutsun perjantain pippaloihin, nimittäin nelivuotissynttäreihin. Tarjolla on taas musiikkia, ruokaa ja juomaa. Toivottavasti tämä orastava flunssan poikanen ei iske kunnolla päälle, ja estä loppuviikon menoja. Kurkku on nimittäin ollut jo viikon verran aamuisin kipeä.



Eilen käytiin katsomassa elokuvissa jo aiemmin mainitsemani 'The Great Gatsby'. Tässä saattaa jonkin verran tulla spoilereita, joten vaikka yritän jättää ne minimiin, jos et halua tietää mitään etukäteen, kannattaa lopettaa lukeminen tähän :)

Erityisesti odotin elokuvalta juuri näyttävyyttä, sillä 1920-luku on yksi lempivuosikymmenistäni, mitä tulee tyyleihin. Monelle se on 50-luku, minulle 20-luku, eikä elokuva pettänyt tältä osin. Hollywood-elokuvaan voi siinä mielessä aina luottaa, että se on toteutettu sen verran isolla rahalla, että lavastus ja puvustus yleensä onnistuu. Tältä osin elokuva vastasi odotuksiani täysin.



Sen sijaan elokuvaa pyöritetään nyt alkuun ainakin enimmäkseen vain 3D:nä, mikä olikin yksi itseäni eniten vaivanneita asioita. Yleensä en koskaan valitse 3D:nä elokuvaa, joka ei sitä erityisesti vaadi, eli jossa ei ole tehosteita ja muita visuaalisia efektejä tukemassa tekniikkaa. Tämäkin elokuva olisi ehdottomasti ollut parempi ilman, tiesin sen, mutta halusin tämän kuitenkin nähdä pikaisesti.

Kolmiulotteisuus toi muutenkin jo hetkittäin äärimmäisen vauhdikkaaseen ja hektiseen (jolla varmasti tarkoituksellisesti oli haluttu tuoda tarinan vauhdikkuutta ja juhlintaa esiin) kuvaukseen oman mausteensa, ja teki mielestäni lopputuloksesta sekavamman. Vauhtia tästä elokuvasta nimittäin ei hetkittäin puutu! Efektien vuoksi elokuva näyttää aika muoviselta ja siloitellulta, kuvaa oli käsitelty paljon, ja tästä tuleekin musiikkien ohella suurin miinus. Elokuvassa oli rohkealla tavalla yhdistetty uutta musiikkia vanhaan aikaan, joka hieman häiritsi ainakin itseäni.

Tarina sinänsä oli varsin hyvä ja pidin myös näyttelijäsuorituksista ja kuitenkin monista pienistä yksityiskohdista, joilla oli haluttu tehdä selvä pesäero vanhanajan elokuvien välille. Mutta päättäkää itse, ja käykää katsomassa mieluiten ihan vain 2D:nä.

Maanantain musiikkipommit

Eilen oli todellinen yllätysten musiikkipäivä. Erityisesti nämä pari takavasemmalta tullutta bongausta tosiaan tekivät maanantaista musiikillisesti tavanomaista paremman!

Monsters Of Pop, joka järjestetään tänä vuonna 19.-21.9.2013, julkisti jo ensimmäiset kiinnityksensä. Näiden joukossa yksi oli ylitse muiden, eli tietenkin jo useasti aiemminkin hehkuttamani tanskalainen Reptile Youth. Siitä lähtien kun näin bändin livetaltioinnin Spot-festivaalilta, olen halunnut nähdä heidät livenä. Ja nyt sellainen mahdollisuus tarjoutuu, vieläpä kotikaupungissani! Siis varma tärppi.



Tietenkin syyskuuhun on vielä aikaa, mutta ainakin on taas jotain tavallista parempaa syksyllekin, mitä odottaa. Muut nyt julkistetut artistit löydät Monsters of Popin nettisivuilta.

Toisen jymypaukun tarjoili Nuorgam, jonka tämän viikon levykatsaus esitteli 29 vuotta sitten albumin viimeksi julkaisseen brittiläisen Visagen uuden 'Hearts & Knifes' levyn. Monihan varmasti muistaa tuon heidän suurimman 'Face To Grey' -hittinsä, mutta on uusissakin biiseissä paljon aineksia. Ehdin kuuntelemaan levyn vasta kertaalleen Spotifystä, ja ainakin ensikuuntelulta se vaikutti varsin potentiaaliselta lätyltä, ammentaen runsaasti 80-lukulaisesta äänimaailmasta.



Nykyään useat uudet bändit yrittävät imitoida kasarifiilistä omille levyilleen. Sitten on niitä, jotka ovat tehneet musiikkia sieltä lähtien ja yrittävät väkisin uusiutua kuulostamaan modernilta onnistumatta siinä (esim. suurimpia pettymyksiä Pet Shop Boys ja Depeche Mode), kun heidänkin kannattaisi vain pitäytyä siinä vanhassa ja hyväksi havaitussa tyylissä. Sitten Visage tulee puskista, ja tekee levyn vaivattomasti sillä tavoin, kuin se olisi suoraa jatkumoa vuonna 1984 julkaistuun 'Beat Boy' -albumiin. Ässää!

Juhlavuoden kuvia

Jääkiekon mm-kilpailut on nyt siis peitelty tältä vuodelta, ja vaikka eilisessä pronssipelissä nähtiin pari toinen toistaan hienompaa maalia, niin sama sijoitus kuin viime vuonnakin meille jäi saaliiksi. Harmi kyllä Sveitsin lento tyssäsi finaalipeliin, olisin mestaruuden mielellään heille suonut. Nyt taas saa jääkiekko jäädä tässä blogissa taka-alalle ennen ensi vuoden talviolympialaisia.

Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä elokuviin katsomaan ensi-iltaan tullut 'Kultahattu', perjantaina onkin jo Roosterin synttärit, lauantaina kavereiden muutto ja Museoiden Yö. Siinäpä menoja kerrakseen. Tänään alkavat myös Roosterissa jokakesäiset 'Reggaeta & Makkaraa' illat, säävarauksella. Lisäksi meillä on firman tyky-päivä perjantaina, eli tästä on tulossa myös töiden osalta tynkäviikko. Kelpaa!

Postailin tästä National Geographicin juhlavuoden blogista reilu kuukausi sitten, ja olen seurannut sitä itse siitä lähtien. Koska sinne on jälleen tullut huima määrä upeita kuvia, en millään malttanut olla päivittelemättä taas tännekin suosikkikuviani viimeisen kuukauden ajalta. Tässä niistä muutamia.

Mies mustissa

Puku tekee miehen, niin sanotaan. Itse en sellaisiin miehiin lukeudu, enkä tunne oloani kovin mukavaksi puku päällä, mutta täytyy kai sellainen olla, kun kerran ei vielä ollut. Nytkin tuli tarpeeseen :)

Olin tosiaan saanut aiemmin kutsun häihin, joita vietettiin Päijät-Hämeen Vesikansassa Blankon keikkakokoonpanon säestämänä. Koska siis en lainkaan viihdy puku päällä, en alkuun halunnut ostaa pukua uutena. Olin lähinnä kierrellyt ensin kirppiksillä ja UFF:issakin, yrittäen löytää sopivaa, mutta tuloksetta. Nettikaupat eivät oikeastaan missään vaiheessa kunnolla tulleet kyseeseen, sillä täydellisesti istuvan puvun hankkiminen sovittamatta olisi melkoinen riski, etenkin näin nopealla aikataululla.

Kävin siis sovittelemassa pukuja ensin Sokoksella, ja sitten vielä Halosella. Sokokselta löytyikin aika täydellinen Turo Tailorin puku, mutta hintalapussa oli yksinkertaisesti vain liian isoja numeroita. Eiväthän puvut koskaan halpoja ole, mutta tällä käyttömäärällä sellaisen hankkiminen kalliilla on niin turhaa. Haloselta onneksi löytyi vähän edullisempi musta takki, mutta housuiksi valikoitui kaikesta huolimatta Turot. Niinpä mä olen nyt mun elämäni ensimmäisen mustan puvun omistaja, tässä iässä. Kaikenmoista.





Ja niinhän siinä kävi, että kolmas MM-kulta jäi haaveeksi, mutta pronssista vielä pelataan tänään. Toivottavasti uusi yritys USA:a vastaan olisi tuloksekkaampi, kuin ensimmäinen kohtaaminen. Sveitsille toivon sensaatiomaisten kisojen ansiosta mestaruutta, onhan kyseessä jo nyt historiallinen sijoitus. Voi tosin olla, että Leijonille on tullut jo pääty vastaan ja motivaatio ei enää riitä mitaliin.

Euroviisujen voitto sen sijaan meni kuin menikin yhdelle suurimmista suosikeistani, ellei suurimmalle. Häät olivat kyllä sen verran mahtavat aina juhlapaikkaa, tarjoilua ja bändiä myöten (parhaat hääjuhlat ikinä!), että sitäkään en lähtenyt kesken katsomaan, mutta onnea Emmelie ja Tanska! :)

Lähimuistia ja etämuistia

Niinhän se on, että mitaleista pelataan. Eilisen lätkäpeli oli kyllä ensihehkutusten jälkeen melkoinen trilleri. Leijonat tykittivät Petri Kontiola etunenässä kolme maalia ensimmäisessä erässä, mutta toisessa erässä Slovakia tuli melkein tasoihin. Kolmannessa erässä en pysynyt enää paikallani, jännitys oli liikaa. Ruotsi-Kanada pelin tuloksiakin seurasin vain netistä, ja kyllä tänä vuonna altavastaajat ovat pääasiassa yllättäneet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niin moni ns. suuri jääkiekkomaa jäi neljän kärjestä ulkopuolelle. USA tiputti Venäjän, Sveitsi Tsekin, Suomi Slovakian ja Ruotsi Kanadan!

Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)





Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.

Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.

Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!

Lätkä ja viisut

Tiistaina sai jännätä Suomi-Latvia peliä tosissaan, vaikka Suomi oli jo jatkopaikan varmistanutkin. Peli kun ei meinannut millään kulkea ja vastapuoli pisti kunnolla kampoihin. Lopulta voittoa mentiin hakemaan jatkoajalta asti, ja Pihlströmhän sen vihdoin ratkaisi. Toisaalta tänään vasta saakin jännittää, kun on ns. kuoleman peli. Vastaan tulee viime vuoden hopeamitalisti Slovakia taatusti nälkäisempänä, vaikka se jo kertaalleen näissä kisoissa onnistuttiin voittamaan. Luotan silti Leijoniin. Tästä edespäin Suomen tosin on voitettava jokainen peli, jos kolmas kulta aiotaan saada.

Päivän aiemmassa Helsingin pelissä hurjassa vireessä ollut USA järjesti todellisen jymy-yllätyksen pudottamalla viime vuoden mestarin Venäjän hurjin luvuin 8-3! Harmikseni jouduin tosin tyytymään seuraamaan tuloksia töissä vain netistä. Kuvat Jääkiekon MM-kisojen Facebook-sivulta.





Matsin takia Euroviisujen 1. semifinaalin alkuun en ihan ehtinyt, mutta viimeisen puolikkaan kuitenkin näin. Tässä ensimmäisessä viisukarsinnassa itse listaamiani biisejä oli muutama, eikä niistä monikaan (Serbia, Slovenia, Montenegro) finaaliin päässytkään. Kertoo vissiin kuitenkin jotain erikoisemmasta musiikkimaustani ;) No, onneksi se yksi suurimmista, eli Tanska jatkaa.

Euroviisujen 2. semifinaalin kuitenkin näkee tänään kokonaan, koska lätkämatsi tulee aiemmin. Puoli seiskalta tikkana telkkarin ääressä. Viisufinaaliin menijöistä ehdolla on omista suosikeistani jäljellä Norja ja Malta, tietysti Suomen ohella. Pitää vaan miettiä että millä tyylillä sen katsoisi...



Kristan levy muuten löytyy jo Spotifystä, ei ehkä ihan mun juttu, mutta kyllähän sen kerran kuunteli. Vähän sellainen wannabe Lady Gaga siitä tuli mieleen puhumattakaan 'Amen' -biisin musiikkivideosta, jota ei vielä YouTubesta löydy, mutta josta teaseriä viime viikonlopun esikatselmuksessa näytettiin.