Rakas kotikaupunkini Tampere

Aivan mahtavaa millainen kesäinen viikonloppu tää olikaan, lämpöä on piisannut!

Jo perjantaina ilma hiukan kohentui iltaa kohden, kun lähdettiin Jack The Roosteriin juhlimaan baarin nelivuotista taivalta. Tarjoilu pelasi, ja missäs muuallakaan sitä olisi paremmin viihtynyt, kuin terassilla. Suurkiitos bileistä ja aina yhtä hyvästä meiningistä Rooster, nähdään vielä monta kertaa! Iltakävelyllä lauantainakin, ja ruokapaikkaa etsiessä meinattiin ensin käydä piipahtamassa siellä. Siinä vaiheessa terassi oli jo niin täynnä, että sinne ei sopinut, joten jatkettiin matkaa Sticky Wingersiin.









Tosiaan ilmoista johtuen teki vain mieli hengailla mahdollisimman paljon ulkona, eikä lauantaina sitten kuitenkaan tullut mentyä jo etukäteen mainostamalleni Museoiden Yön kierrokselle. Olen kuitenkin käynyt kaikissa noissa museoissa useaan kertaan, vaikka joitakin vaihtuviakin näyttelyitä niissä tietysti pyörii. Asiaan vaikutti kyllä sekin, että olin aivan viime tinkaan, perjantai-iltana vasta tajunnut Siivouspäivän idean, kiitos tästä kuuluu uudelle kiinnostavalle blogilöydölleni Annikille! Ilman tuota blogia olisin tuskin tajunnut lähteä kiertelemään kotikaupunkini pihakirppistarjontaa lauantaina.

Kyseessä on siis samantyyppinen yhteisöllisen toiminnan päivä kuin vaikkapa Ravintolapäivä, sillä erotuksella, että Siivouspäivä kerää ihmiset samana ajankohtana myymään omia kirppistavaroitaan vaikkapa koteihinsa, tai niiden pihoille ympäri kaupunkia.



















Niinpä Siivouspäivä onkin mitä loistavin idea, etenkin silloin kuin koko pihapiiri päättää osallistua päivään, kuten esimerkiksi Finlaysonilla Hovimäen pihapiiri, tai Tammelassa Annikinkadun kortteli. Näissä paikoissa oli ehdottomasti Siivouspäivän paras tunnelma. Ja minä kun luulin ensin, että Siivouspäivän tarkoitus olisi innostaa jokaista siivoamaan kotinsa yhtä aikaa ;)

Paluumatkalla Annikinkadulta tuli vielä käytyä Lähiruokapuoti Lempissä ja Tammelantorilla hakemassa ruokatarvikkeita. Kirjoittelin vasta viime viikolla Lempistä enemmänkin, mutta nyt yhtenä uusista parhaista puolista Lempistä saa useana päivänä viikossa omaan juureen itse leivottua aitoa ruisleipää. Ilman turhia keinotekoisia kohotus- ja säilyvyydenparantamiseen tarkoitettuja lisäaineita. Jäin viime kesänä kaipaamaan kovasti Heikin Leivän ruisleipää, se kun oli Lempistä aina loppu, mutta omistaja Sanna lupasi, että heidän omaa leipäänsä löytyy nyt paljon varmemmin hyllystä!