Kävin korkkaamassa maanantaina virallisesti terassikauden, ja missäpä muuallakaan, kuin suosikkiterassillani Roosterissa. Siis todellakin! Vaikka ilmoja on pidellyt, niin en vain ole päässyt sopivaan saumaan kunnolla vielä terassille tänä kesänä. Vähän esimakua tietysti sain Hämeenpuiston Ruokatorilla Tuulensuun terassilla ollessani, mutta ei sitä oikein voi laskea mukaan.
Joka kesä maanantai-iltaisin Roosterin terassin täyttää lempeät kesärytmit ja grillimakkaran tuoksu. Silloin nimittäin vietetään Reggaeta & Makkaraa -iltoja. Musiikit soittaa deejii Mob Marley, ja makkarat tarjoaa milloin mikäkin sponsori. Taisi olla tällä kertaa HK. Toki Poppamies on luonnollisestikin mukana toiminnassa vahvasti, onhan kytkös tämän paikan ja kyseisen brändin välillä merkittävä.
Avajaisissa ja päättäjäisissä on aina myös jokin artisti livenä, kuten vuosi sitten Raappana, jota olin katsomassakin, muutoin musiikki hoidetaan levyiltä. Tällä kertaa tosin aika ei antanut myöten jäädä tsekkaamaan esiintyjäksi buukattua Lord Estiä, mutta pari tuntia ehdin nauttia parin kaverin kanssa hyvästä ruuasta ja juomasta auringonpaisteessa. Näin oli hyvä, terassille kyllä vielä ehtii.
Erikoistilanteissa myös lisukkeisiin on panostettu normaalia enemmän. Poppamies oli kasannut pöydän täyteen jos jonkinlaisia herkullisia kastikkeita, näitä tosin on joka maanantai tarjolla, mutta kylkeen oli laitettu vielä salaattibuffetkin. Oli tarjolla viher-, peruna- ja kikhernesalaattia sekä patonkia, ja ilmaistahan tuo kaikki oli. Tietysti bissestä joutui maksamaan, mutta eipä myöskään haittaa maksella kantiskortilla oluesta lähes kaupungin edullisinta terassihintaa!
Samalla sain vihdoin noudettua kutsun perjantain pippaloihin, nimittäin nelivuotissynttäreihin. Tarjolla on taas musiikkia, ruokaa ja juomaa. Toivottavasti tämä orastava flunssan poikanen ei iske kunnolla päälle, ja estä loppuviikon menoja. Kurkku on nimittäin ollut jo viikon verran aamuisin kipeä.
Eilen käytiin katsomassa elokuvissa jo aiemmin mainitsemani 'The Great Gatsby'. Tässä saattaa jonkin verran tulla spoilereita, joten vaikka yritän jättää ne minimiin, jos et halua tietää mitään etukäteen, kannattaa lopettaa lukeminen tähän :)
Erityisesti odotin elokuvalta juuri näyttävyyttä, sillä 1920-luku on yksi lempivuosikymmenistäni, mitä tulee tyyleihin. Monelle se on 50-luku, minulle 20-luku, eikä elokuva pettänyt tältä osin. Hollywood-elokuvaan voi siinä mielessä aina luottaa, että se on toteutettu sen verran isolla rahalla, että lavastus ja puvustus yleensä onnistuu. Tältä osin elokuva vastasi odotuksiani täysin.
Sen sijaan elokuvaa pyöritetään nyt alkuun ainakin enimmäkseen vain 3D:nä, mikä olikin yksi itseäni eniten vaivanneita asioita. Yleensä en koskaan valitse 3D:nä elokuvaa, joka ei sitä erityisesti vaadi, eli jossa ei ole tehosteita ja muita visuaalisia efektejä tukemassa tekniikkaa. Tämäkin elokuva olisi ehdottomasti ollut parempi ilman, tiesin sen, mutta halusin tämän kuitenkin nähdä pikaisesti.
Kolmiulotteisuus toi muutenkin jo hetkittäin äärimmäisen vauhdikkaaseen ja hektiseen (jolla varmasti tarkoituksellisesti oli haluttu tuoda tarinan vauhdikkuutta ja juhlintaa esiin) kuvaukseen oman mausteensa, ja teki mielestäni lopputuloksesta sekavamman. Vauhtia tästä elokuvasta nimittäin ei hetkittäin puutu! Efektien vuoksi elokuva näyttää aika muoviselta ja siloitellulta, kuvaa oli käsitelty paljon, ja tästä tuleekin musiikkien ohella suurin miinus. Elokuvassa oli rohkealla tavalla yhdistetty uutta musiikkia vanhaan aikaan, joka hieman häiritsi ainakin itseäni.
Tarina sinänsä oli varsin hyvä ja pidin myös näyttelijäsuorituksista ja kuitenkin monista pienistä yksityiskohdista, joilla oli haluttu tehdä selvä pesäero vanhanajan elokuvien välille. Mutta päättäkää itse, ja käykää katsomassa mieluiten ihan vain 2D:nä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.