Lähimuistia ja etämuistia

Niinhän se on, että mitaleista pelataan. Eilisen lätkäpeli oli kyllä ensihehkutusten jälkeen melkoinen trilleri. Leijonat tykittivät Petri Kontiola etunenässä kolme maalia ensimmäisessä erässä, mutta toisessa erässä Slovakia tuli melkein tasoihin. Kolmannessa erässä en pysynyt enää paikallani, jännitys oli liikaa. Ruotsi-Kanada pelin tuloksiakin seurasin vain netistä, ja kyllä tänä vuonna altavastaajat ovat pääasiassa yllättäneet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niin moni ns. suuri jääkiekkomaa jäi neljän kärjestä ulkopuolelle. USA tiputti Venäjän, Sveitsi Tsekin, Suomi Slovakian ja Ruotsi Kanadan!

Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)





Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.

Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.

Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!