Hetkiä Helsingissä

Olin tosiaan viime viikonlopun Helsingissä haistelemassa pääkaupungin tuulia, ja fiilistelemässä mm. hyviä drinksuja ja Rakkautta & Anarkiaa dokkarin. Tietysti muutakin tuli tehtyä, käytyä lauantaina kävelemässä merenrannalla Hietalahdessa, Eirassa ja Ullanlinnassa, tehtyä hyvää ruokaa ja syötyä jälleen Döner Harjussa.

Tällä kertaa pääsin vihdoin maistamaan siellä lammasta, ensimmäisellä kerrallahan tarjolla oli ainoastaan gyrosta. Ja hyvää oli, annoskateus tosin iski viereisten pöytien lautasannosten kanssa, itse otin vain leivän.

Heti perjantai-iltana suuntasin kuitenkin linja-autoasemalta kohti Liberty or Deathia Erottajalla, joka oli alkanut kiinnostamaan mua viime Flow'n jälkeen. Join siellä parhaan koskaan saamani drinkin, ja Helsinkiin päästessä ajatus täällä käymisestä kuumotteli mielessä. Hiukan harmillisesti heillä ei ollut raaka-aineita aivan samanlaiseen juomaan, mutta tekivät hieman samantyyppisen sitrusginidrinkin, ja hyvää sekin oli, jos nyt ei aivan samanlaista.

Juomia tuli kumottua täällä useampikin, ja jokainen oli omalla tavallaan hyvää. Kaikkein parasta tässä drinkkibaarissa on kuitenkin tunnelma, baaritiski täynnä selvästi työstään innostuneita baarimikkoja palvelemassa asiakkaita, ennen kaikkea juuri loistava asiakaspalvelu, ja taustalla soiva 30-40 luvun soul. Helsingissä tietysti hinnat ovat omaa luokkansa, ja kaikki drinkit kustantavat 12 euroa + (vapaavalintainen) tippi. En myöskään yleensä koskaan tippaa Suomessa, mutta täällä se oli täysin ansaittua.











Lauantaina kävin myöskin testaamassa nyt Kahvila Suvannon noutopöytäaamiaisen. Kävin tuolla viime toukokuussa tuoreeltaan silloin, kun tein tuon päiväreissun Helsinkiin, ja olipa kerrassaan maistuva ja kotoisa aamupala. Itse tehtyä tuoretta leipää, lohi-perunasalaattia, brietä, konjakkijuustoa ja monenlaisia leikkeleitä, puuroakin olisi ollut, mutta se jäi ottamatta. Jälkiruuaksi oli vielä porkkanakakkua. Kahvi oli aivan älyttömän hyvää, ehkä parhaita koskaan juomiani. Syyskuun tuotteena Suvannossa oli Johan & Nyströmin paahtamaa Sumatra Gayo Mountainia Indonesiasta. Oi miten odotan, että pitkään odottamani Mokkamestarien kahvilamyymälä vihdoin avaa ovensa uudelleen tällä viikolla Tampereella.

Aamiaisen jälkeen suunta olikin jo sitten Kaurismäkien perustamaan Elokuvateatteri Andorraan Eerikinkadulle, jossa pyöri Amir Escandarin Tuulensieppaajat. Tämä näytettiin jo yhdesti Tampere Film Festivaleilla viime talvena, mutta tuolloin en päässyt sitä katsomaan aikaisen ajankohdan vuoksi. Joten nyt se piti nähdä, kun näin sopiva tilaisuus sille tarjoutui. Andorra on kiehtovan tunkkainen tuulahdus ajalta, kun isompi osa elokuvateattereista oli itsenäisiä, ja pieniä yhden tai kahden salin paikkoja. Tälläiseen paikkaan on aivan eri fiilis mennä elokuvaan kuin Finnkinon jättimäisiin multiplex-saleihin. Myös itse dokumentti oli todella kiinnostava ja elämänmakuinen. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän, jos mahdollisuus siihen tulee eteen.

Tuulensieppaajat on ryhmä nuoria miehiä São Paulon faveloista. He ovat pixador-maalareita, jotka maalaavat viestejään uskomattomiin paikkoihin kiipeillen talojen seiniä pitkin. Taiteensa kautta Tuulensieppaajat haastavat heitä ahdistavaa yhteiskuntaa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun liki yhteiskunnan ulkopuolella elävät miehet kutsutaan Berliinin taidebiennaaliin. Jo matkalle lähtö tuottaa vaikeuksia: ystävyksistä yksi on paperiton, toinen lukutaidoton. Perillä heidän taiteensa ei mahdu taidetapahtuman asettamiin rajoihin.

Amir Escandarin vahva esikoisohjaus on myös kasvukertomus. Miehet käyvät läpi paitsi suhdetta toisiinsa, myös vanhempiinsa ja omaan vanhemmuteensa.

-Ulla Simonen / DocPoint

Elokuvan jälkeen suunta oli Hietalahteen ja Elmun Baariin, sillä ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Erityisesti baarin terassi satamanosturien katveessa veti puoleensa. Terassipöydät ja penkit on rakennettu eurolavoista ja kaapelikeloista, siis juuri mun makuuni hieman erikoislaatuisempi paikka. Maisemaa halkovat nosturien lisäksi vanhat teollisuushallit, uudet toimistotalot, Länsisatamasta lähtevät Tallinnan laivat, ja Ruoholahden asuinalue. Hietalahden torilta on vain kivenheitto tänne.

Nämä olivat niitä reissun parhaita puolia, paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi tietenkin näkemättä. Onneksi Helsinkiin on suht helppo lähteä, aina kun mieli tekee. En ole siellä kovin paljoa elämäni aikana käynyt vain huvin vuoksi, mutta asian pystyy onneksi muuttamaan. Drinkkibaareja ja ravintoloita ainakin riittää vielä koettavaksi :)