Kölnin vesien äärellä

Matkalta on palattu, ja vaikka arvauksia ei tullut, niin viimeistään Instagramistahan se selvisi tuossa jo reissun päällä, että Kölnistä oli kyse.

Kaupunki ei ollut mulle entuudestaan tuttu, eikä sitä kohtaan edes odotukset olleet kovin suuret, mutta että sitä voi ihminen yllättyäkin positiivisesti. Niissä valokuvissa, joita sieltä olin etukäteen nähnyt, oli niin pieni osa sitä kokonaisuutta, millaisesta suurkaupungista kuitenkin oli kyse. Ja ehkäpä en vain osannut suhteuttaa niitä siihen, että kyseessä kuitenkin on Saksan neljänneksi suurin kaupunki, onhan sielläkin yli miljoona asukasta.

Jokatapauksessa reissussa oli mahtavaa, ja ohimennen ehdin nähdä silmäykseltä hieman enemmänkin, sillä johtuen huonoista jatkoyhteyksistä ja budjettireissaamisesta, olin valinnut lentää lähemmän Hahnin kentän asemesta Bremeniin. Olin siihenkin suhtautunut aiemmin varauksella, mutta keskustan ohittaessani sekin vaikutti kovin sympaattiselta pikkukaupungilta, vaikka sielläkin asustaa yli kaksinkertainen määrä ihmisiä vaikkapa Tampereeseen verrattuna. Voisin hyvinkin harkita vaikka toista lomaa pelkästään siellä, koska lentäminen sinne Tampereelta onnistuu edullisimmillaan muutamalla kympillä edestakaisin, eikä siitä Hampuriinkaan ole pitkästi.

Kuitenkin Kölniin sieltä on vielä yli 300 kilometriä, jonka taitoin junalla. Junamatkan hinta olikin puolet koko matkustusbudjetista, mutta kiitos Ryanairin, silti edullisempi kuin muilla lentoyhtiöillä lähemmäs päämäärää lennettynä, tai nopeampi kuin Hahniin lentämällä. Samalla tuli nähtyä kolmen tunnin ajan monta saksalaista kaupunkia junan ikkunasta. Vaikka matkustin yksin, matkat sujuivat myös suhteellisen jouhevasti Spotifyn offline-ominaisuutta hyödyntäessä, ja kirjaa lukiessa. Olin ennen matkaa hakenut Suomalaisen kirjakaupan pokkarialesta muutaman kirjan, ja matkalle mukaan tarttuivat Miika Nousiaisen Metsäjätti, sekä Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis, molemmat miehet tietysti tuttuja Hyvistä ja huonoista uutisista. Miikalta olin lukenut ainoastaan aiemmin Vadelmavenepakolaisen, Tuomakselta en ainuttakaan kirjaa.

Kölnissä tuli syötyä ja juotua joka päivä todella hyvin. Siitä teen ihan omat postauksensa, mutta mainittakoon, että päiviin mahtui niin laadukasta lammasdöneriä, libanonilaisia herkkuja, kaupungin parhaaksi kehuttua hampurilaista ja jättipitsaa. Vesi herahtaa kielelle, kun edes mietinkin tätä reissua takautuvasti.

Muutoin tuli kierreltyä paljon sekä metrolla, että jalkaisin, sillä Kölnin keskusta on erittäin kompakti. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kävelyä kertyi lähes 13 kilometriä, muina päivinä kuljin enemmän maan alla. Tosin Köln on siitä erikoinen, että monessa paikassa metro nousee myös maan pinnalle keskustassa, ja joutuu odottamaan liikennevaloissa muun liikenteen tavoin. En ole kuullut aiemmin missään vastaavasta.

Arkkitehtuurin ja ihan normaalin elämän katselu ja taltiointi kameralla on itselleni tarpeeksi mukavaa ajanvietettä, joten lukuunottamatta Rheinin ylittävää kaapelirataa, en käynyt missään maksullisissa nähtävyyksissä. Siinä kuuluisimmassa, eli tuomiokirkossa, Domissa oli jatkuvasti niin paljon ruuhkaa, että sitä ei tullut tarkemmin käytyä läpi. Niinpä ensimmäisiä kuvia kohti, ja niitähän riittää :)