Kato äiti, ilman käsiä!

Loistavaa perjantaita! Sain tuossa alkuviikosta kuunneltavakseni ja arvioitavakseni We Never Stood A Chance- ja Tulensytyttäjä -blogeja kirjoittaneen Jukan tuoreimman bändin ensimmäisen singlejulkaisun. Meni vain hiukan aikaa, enkä ehtinyt julkaista tätä aiemmin noiden Helsinki-postausten vuoksi.

Tamperelainen Mumrunner on niinkin tuore kokoonpano, että se on perustettu vasta viime joulukuussa. Jukan lisäksi bändissä soittaa mm. Revival Hymns ja Getawaycab bändeistä tuttuja muusikoita. Ensimmäisestä en ollut edes kuullut, mutta jälkimmäistä tuli jossain välissä fiilisteltyä.

Äitijuoksija on kuitenkin tyylillisesti erilaista kuin ne osaset, joista tämä kokonaissumma muodostuu. Bändi itse kuvailee musiikkinsa yhdistelevän eniten shoegazea ja punkkia. Ja kyllä mulle jonkin verran väistämättäkin tulee sellaisia samoja viboja, kuin vaikkapa Black Twigistä tai Teksti-TV 666:sta. Jokatapauksessa ensimmäiseltä sinkulta löytyvät kaksi raitaa 'ZIT' / 'RUT' kuulostavat hämmentävän hyvältä, sanotaan vaikka näin että hyvin surisee, pörisee ja potkii. Bzzt! Keikalle pitäisi päästä, pogoaisin etenkin 'RUT':in tahtiin. Kuitenkin sitä saa vielä tovin odotella, bändin ensimmäisiä keikkoja kun on vasta luvassa sitten syssymmällä.

Aikapa jees, että Tampereelta tulee tälläistä musiikkia. En edes viitsi kategorisoida itseäni minkään tietyn musiikkigenren suurkuluttajaksi, sillä pääasiassa arvioin kaiken musiikin vain sen perusteella, että kuulostaako se musta hyvältä. Shoegazeakaan ei sinänsä tule mitenkään hirveästi kuunneltua, mutta aina välillä se potkii oikein maukkaasti, kuten nyt vaikkapa Mumrunner. Bändin Tumbler -saitti löytyy TÄÄLTÄ, ja Facebook -sivu TÄÄLTÄ!

'ZIT'

Let me see, one more hour, still asleep.
It's getting hard to breathe, in the mornings, still asleep.

I watched you dream of better days, spent with me.
Facing reality, on our own sides of this bed.

One last smile before we wake up, you come to me.
One last kiss before we realized that this was it.

'RUT'

I ask around. what do I find. In the darkest corner of this room.
There you lay, passed out, just like you are, just like you always are.

I carry you in to the night. My legs are feeling quite heavy.
But I must take you home. So you can wake up early.