Ja tähän se koko Helsingin reissu kulminoituu, Kaartin Hodariin & Hummeriin.
Tämä paikka oli yksi suurimmista alkuperäisistä syistä toteuttaa koko pikku trippi pääkaupunkiimme, sillä olin kuullut niin monelta taholta kehuja siitä. Asiaan tietysti vaikuttaa suuri rakkauteni grilli- ja katuruokaan.
Niinpä kun ensi kerran talvella kuulin tästä Murun ja Pastiksen perustajien uudesta innovaatiosta, laadukkaasta hodaripuljusta, tuntui se ehdottomasti käymisen arvoiselta. Ja sitä se kyllä olikin. Tietenkin teen edelleen itse kotona tarkkaan valikoiduista raaka-aineista paremmat hodarit, mutta ehdottomasti söin täällä toisiksi parhaat, mitä koskaan olen elämässäni saanut.
Valitsin päivän dogin, johon tuli nakin lisäksi salsaa, hopeasipulia, manchegoa, myrttisen suolakurkkua ja chilimajoneesia. Etenkin manchegoraaste kruunasi annoksen. Pöytäseurueeni mielestä täytteet olisivat saaneet olla lämpimämpiä, mutta itseäni se ei haitannut lainkaan. Ainoastaan lisukkeekseni valitsemani mustatorvisieniranskalaiset olivat hieman lötköjä, eikä pöydässä ollut salsaketsuppi ollut omaan makuuni, mutta itse hodari oli todella loistava. Olen muutamaan kertaan kirjoittanut lötköistä ranskalaisista ennenkin, mutta se nyt vain on asia, jota ei pitäisi tapahtua. Ranskalaisten tulee olla rapeita.
Olisimme toki saaneet uudet dogit tai ranskalaiset tilalle, mutta syötyämme kuitenkin jo annoksesta puolet, ei niille olisi tilaakaan enää löytynyt. Tämä kertoo asiakaspalvelun tasosta paljon, joka oli loistavaa alusta loppuun. Erityismaininta sille ihastuttavalle tarjoilijatytölle joka meitä palveli ;)
Listalla on valittavana myöskin lisätäytteitä, ja mikäli en olisi ollut edelleen niin täynnä Döner Harjussa syömästäni lounaasta, olisin mielelläni ottanut väliin vielä toisenkin nakin. Hodarivaihtoehtoja löytyy monenlaisia, ja niissäkin on ilmeisesti päiväkohtaista vaihtelua. Nimensä mukaisesti Kaartin Hodari & Hummeri tarjoaa myös hot dogeja, joiden täytteeksi tulee hummeria. Hummeria saa myöskin tilattua aivan sellaisenaan, puolikkaana tai kokonaisena. Myös juomapuoli on kunnossa, ja pirteilöitäkin on tarjolla jälkiruuaksi.
Ruokapaikkana tämä on kuitenkin harmillisen ahdas, ruokailijoita sinne ei kovin montaa sovi. Me kyllä saimme ängettyä itsemme juuri ja juuri täyteen ravintolaan, mutta meidän jälkeemme tulleet joutuivat jonottamaan omaa istumapaikkaansa hyvän tovin. Uskonkin, että paras tapa syödä täällä on hakea hodarit mukaan ja mennä kesällä vaikkapa Kaivopuistoon syömään niitä.
Vaikka tässä tekstissä on tavallista enemmän kritiikkiäkin, haluan kuitenkin vakuuttaa, että kaikki odotukseni täyttyivät. Se on vähän niin ja näin, että olisiko pelkkä täällä käyminen ollut koko reissun väärti, kuten alkuun suunnittelin, mutta onneksi tässä visiitissä oli niin paljon muutakin hyvää, että ei joudu asiaa arpomaan :)
Ja nyt kun tässä nyt saatiin hodarikeskustelu käyntiin, niin mainittakoon vielä erittäin ajankohtaisesta asiasta aiheeseen liittyen. Puhun tietenkin 4 Vuodenajan hodarikiskasta Tampereen kauppahallissa. Tietäen paikan huikean maukkaat omat raakamakkarat, olen odottanut sen aukeamista suurella innolla, ja tällä viikolla se on vihdoin totta. Ravintolan omistaja Yoni Ichtertz nimittäin lupaili alkuviikosta jo Facebookissa, että loppuviikosta aukeaa! Mikäs sen parempaa, kuin mennä nautiskelemaan Tampereen parhaita hot dogeja synttäripäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.