Kuitenkin vihdoin viime perjantaina sain tämän ujutettua aikatauluihini :) Tietysti Marilynit, Mao Zedongit, Campbellin keittotölkit ja muut klassikot oli jo tullut nähtyä kuvina aiemminkin. Olisi silti ollut tyhmää olla menemättä tämän mittaluokan näyttelyyn, kun sellainen omaan kotikaupunkiin tulee.
Ja olihan siellä myös paljon sellaista, mitä en ollut nähnyt. Erityisesti 80-luvun tuotanto on jäänyt itseltä aiemmin täysin havainnoimatta. Ei niillä töillä toki samanlaista shokkiarvoa ole, mutta ainakin ne tarjosivat jotakin uutta mulle. Jos käynnistä jotakin opin, niin ainakin sen, että vähintään varmasti puolet Warholin teoksien erikoisuudesta muodostuu maalausmateriaaleista ja tekniikoista. Niin monin eri tavoin ja eri pohjille töitä oli tehty.
Näyttelyssä kuitenkin ylivoimaisesti eniten omiin visuaalisiin aisteihini vedonneet teokset olivat Mick Jaggerin kasvokuvat vuodelta 1975. Niissä yhdistyi muillekin Warholin teoksille ominainen tekniikka käyttää valokuvaa inspiraation lähteenä, mutta lisäksi kuvia oli manipuloitu sekä piirtämällä, että maalaamalla niiden päälle. Erityiseen innostukseeni saattoi tietysti vaikuttaa se, että en ollut näihin teoksiin aiemmin törmännyt.
Ja elämys oli myös taidemuseon kahvilan mustaherukka-valkosuklaakakku. Jotain niin taivaallista, ja suurta! Harvoin taidemuseoiden kahviloissa hinnat ovat myöskään näin kohdillaan, kuin Café Sarassa. Jättikokoinen kakunpala kustansi vain 4,80€ ja muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla, nämä siis listan kalleimmasta päästä. Jos menet Sara Hildenin taidemuseoon, älä missaa tätä kahvilaa. Taidanpa itse käydä siellä uudestaan ihan vain kakulla, jollain kesäisellä Särkänniemen visiitilläni! Myöskään entinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei missannut, sillä hän oli samaan aikaan sekä museossa, että myös kahvilla. Kuvata ei museossa saanut, joten mulla ei ollut kameraa kierroksella mukana. Tämäkin on otettu puhelimella, josta johtuu heikompi kuvanlaatu.
Taidemuseon korttikaupasta mukaan tarttui myös pari kivaa Andy Warhol -aiheista postikorttia. Valikoimassa oli todella monta erilaista mustavalkoista vaihtoehtoa, joista päädyin näihin kuvassa näkyviin kahteen. Vinkkinä myös, jos vielä olet näyttelyä menossa katsomaan, että Näsinneulan Giftshopissa on huomattavasti laajempi valikoima kaikenlaista aiheeseen liittyvää krääsää. Näyttely on avoinna vielä helatorstaihin saakka.
Mutta mitä Warholiin tulee, liittyy häneen toinenkin mielenkiintoinen yksityiskohta, joka paljastui vasta pari viikkoa sitten. Hänen vuonna 1985 tietokoneella tekemiään grafiikoita oli saatu pelastettua nyt jo varsin huonokuntoisilta disketeiltä. Warholista on myös YouTubessa tallenne tuolta samalta vuodelta, kun hän piirtää ja käsittelee Debbie Harryn kuvaa piirrosohjelman markkinointitapahtumassa.
Itselle tästä erityisen huomioarvoisen asian teki se, että grafiikat oli aikanaan tehty, ei millä tahansa tietokoneella, vaan Amigalla, joka itsellenikin on näytellyt merkittävää roolia nörttiurani varrella. Se oli sekä kaiken kaikkiaan ensimmäinen tietokoneeni jonka omistin, sain sen helmikuussa 1989, mutta myös ensimmäinen laite, jolla varsinaisesti aloin säveltää omaa musiikkia. Itseasiassa koko tietokone hankittiin ihan vain sen vuoksi, että pääsisin säveltämään, sillä olin tuota ennen kokeillut biisien tekemistä kaverin Amigalla, ja kiinnostunut siitä.
80-luvulla, ja vielä 90-luvun alussakin Amiga oli johtava tietokone, mitä tuli musiikin ja grafiikan tuottamiseen, mutta pinon Commodoren tekemiä huonoja ratkaisuita jälkeen konkurssi söi yrityksen, ja koneiden käyttö jäi vain pienen käyttäjäryhmän erikoisuudeksi. Itsekin omistan edelleen kolme näitä koneita, mutta koska en muutamaan vuoteen ole niitä edes kytkenyt toimintaan, en edes tiedä, toimivatko ne kaikki enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.