The Stone Roses, vaikka ei koskaan itselleni aivan yhtä iso juttu ollutkaan kuin vaikkapa Happy Mondays, on kuitenkin yksi 80- ja 90-luvun taitteen Madchester -musiikkiskenen merkittävimpiä nimiä, ja kaikki etenkin tuohon aikakauteen liittyvät musiikkihistoriikit kiinnostavat. Noiden vuosien musiikki kun on yli genrerajojen yksi isoimmista merkkipaaluista koko musiikin historiassa, etenkin sitten 60-luvun lopun.
Tästä dokumentistakin innoittuneena meillä oli töissä teemana myös parina päivänä kuunnella kaikkien merkittävien 90-luvun brittipop-artistien tuotantoa. Edellä mainittujen bändien lisäksi Spotifyssä soi mm. The Charlatans, Inspiral Carpets, Primal Scream, EMF, Oasis sekä Suede.
Sueden vanhan tuotannon jälkeen sain vihdoinkin aikaiseksi myös tsekata ensi kertaa tänä vuonna ilmestyneen 'Bloodsport' -albumin. Kaipa mulla oli sellaista pientä skeptisyyttä aiemmin, epäilin levyn vesittävän ne hyvät muistot, joita bändin vanhoista hiteistä oli jäljellä. Ja ehkä tämän takia välttelin sen kuuntelemista alitajuisesti, mutta sepä osoittautuikin todella hyväksi! Saundiin Bernard Butlerin puuttuminen ei ole merkittävästi vaikuttanut, ja samat koukut ja melodiat ovat bändin musiikissa selvästi kuultavissa vielä tälläkin vuosituhannella. Brett Andersonin ainutlaatuinen ääni taas on kuin kirsikka kermakakun päällä, aivan kuten aiemmin tällä viikolla kehumani Brian Molkon äänikin.
Jos et ole vielä tutustunut tähän levyyn, voit kuunnella sen Spotifystä klikkaamalla alta levyn kantta.
Tänä viikonloppuna täällä vietetään jälleen Tampereen päivää, peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Paljon on kaikenlaista ohjelmaa tarjolla, katso menovinkit täältä! Harmillisesti kyllä en ole maisemissa, joten jää nyt itseltä nämä juhlallisuudet tänä vuonna kokematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.