Museossa on myös paljon muuta, enimmäkseen sotilaallista museotavaraa, mutta myös siviilitarkoitukseen käytettyjä merenkulkuvälineitä. Tälläisiä mm. ovat höyryjäänmurtaja Suur Tõll, vanhin Viron vesiltä koskaan löydetty hylky Maasilinn, sekä vanhat moottori- kuin purjeveneet.
Hangaarien tunnelmaa ja museoaluetta pääsee myös halutessaan katsastamaan lippua ostamatta. Kahvila-Ravintola Maru sijaitsee hangaarien yläkerrassa, ja sieltä on hyvät näköalat halliin. Sen lisäksi ravintolalla on mitä viihtyisin kattoterassi ulkopuolella. Itsellä ei hotelliaamiaisen jäljiltä ollut tällä kertaa nälkä, mutta ravintolan tarjonta näytti kyllä varsin houkuttelevalta.
Sukellusvene Lembit on siis rakennettu jo 1930-luvulla, jolloin se risteili maailman ja erityisesti Itämeren vesillä parinkymmenen vuoden ajan. Kuvista ei kunnolla välity se ahdas tunnelma, joka sukellusveneessä oli. Tilaa ei liiemmin ollut, ja vaikka sisälle päästettiinkin kerrallaan vain rajallinen määrä viereilijoita, erityisesti laipiosta toiseen siirtyminen tapahtui useassa kohtaa vain hädin tuskin itseäni leveämpien reikien kautta.
Sisällä sukellusveneessä oli aivan omanlaisensa fiilis, mittareita, putkia, venttiileitä ja nipukoita oli joka lähtöön. Itseasiassa tuollaisen laitteen operoiminen on varmasti ollut käsipelillä melkoisen haasteellista puuhaa, automatiikkaa ei nimittäin vielä 80 vuotta sitten ole ollut helpottamassa merimiesten arkea. Itseä lähinnä jäi mietityttämään, että miten niin pieneen veneeseen saatiin varastoitua riittävästi dieseliä pitkiä purjehduksia varten, ja miten tälläisten sukellusveneiden pakokaasut saadaan poistettua veden alla.
Oijoi, tää täytyy muistaa kun seuraavan kerran käy Tallinnassa!
VastaaPoistaVähän hassussa paikassa se vaan on tuollaseks nähtävyydeks.
PoistaKävellen kyllä pääsee Kalamajan läpi, mut se on ihan skutsia, ratikat ei mee juurikaan sen lähemmäs, mut ihan helppo sinne on silti suunnistaa rantaa kun seuraa :)