Sähkövirtaa

Perjantai-iltana pistäydyin tosiaan Yo-talolla Sähköä-klubilla katsastamassa Streak and the Ravenin ja Zebra and Snaken keikat. Ensimmäistä näistä en ollut vielä aiemmin kertaakaan nähnyt livenä, jälkimmäisen jo useasti. Niinpä olikin positiivinen yllätys, miten hyvän keikan SATR heitti.

Ainoa miinus klubille tulee keikan liian aikaisesta alkamisajankohdasta. Illan artistien esiintymisjärjestyksen olisin itse keikauttanut päälaelleen, laittanut LCMDF:n ensimmäiseksi ja siirtänyt senkin aloitusaikaa vähintään tunnilla eteenpäin. Kävi lähes sääliksi perjantai-iltana kello kymmenen jälkeen alkaneen keikan vähäinen yleisö. Itse esitys kun tosiaan oli erittäinkin jees.

Toisena esiintyi Zebra and Snake, jolloin ihmisiäkin oli alkanut virrata paikalle jo vähän enemmän. Bändi aloitti puoli kahdentoista jälkeen, joka voisi olla sopiva aloitusaika ensimmäiselle esiintyjälle. Ikävä kyllä jokin oli ääniteknisesti auttamattomasti pielessä. Aloin jo pohdiskelemaan, että oliko keikalle eksynyt sama miksaaja, joka oli taannoin 22-pistepirkon keikalla samassa paikassa. Ja oliko miksaaja eri, kuin edellisen artistin setissä. No, ainakin Pirkot saivat tämän ansiosta nyt synninpäästön.

Äänimaailma levisi täysin käsiin. Lauluista ei saanut selvää, osa instrumenteista oli aivan liian kovalla ja peittivät toiset äänet alleen, basso ei kuulunut käytännössä lainkaan. Lopputulos oli niin karmeaa kuunneltavaa, että nautinto oli siitä kaukana. Hämmentävää on kuitenkin se, miten Yo-talolla taso on mennyt tälläiseksi. Tilana se on haastava akustiikaltaan, mutta oli siitä huolimatta kuitenkin pitkän aikaa yksi Tampereen parhaista keikkapaikoista. Nyt alkaa väkisinkin harkitsemaan, että viitsiikö sinne mennä bändejä katsomaan mikäli lopputulema on useimmiten pettymys.

Tätä olennaista ongelmaa lukuunottamatta meininki oli muutoin hyvä, biisilista toimiva ja uusiakin biisejä kuultiin, yleisökin oli mukana. LCMDF ei ole oikeastaan missään vaiheessa enää toiminut mulle sen jälkeen kun bändin tyyli ja nimi muuttui, ja sitä en ollut aikonutkaan jäädä katsomaan. Harmi kyllä en myöskään saanut Zebra and Snakesta tarpeeksi onnistuneita otoksia, joten kuvia julkaisen nyt ainoastaan SATR:in keikalta. Kesäyö oli lämmin. Kotimatkaa piristi jonkun todennäköisesti sydänsuruisen taitelijan spraymaalilla ikuistama mietelause työmaan vaneriaidassa ;)