Miehistä joiden nimi on Portugal ja Tom

Onpa ollu aika musiikkipainotteinen viikko postausten suhteen. Näitä uusia artistilöytöjä tulee tehtyä nykyisellään vähemmän, tuosta Spotifyn viimeisimmästä versiopäivityksestä johtuen, josta aiemmin avauduin. Aina välillä silti edelleen vahingossa törmää uusiin löytöihin.

Sellainen mulle on jenkkiläinen Mood Rings. Heiltä on ilmestynyt vasta tällä viikolla tuore albumi 'VPI Harmony', joka vaikuttaa parin ensimmäisen kuuntelun perusteella melko loistavalta. Tuollaista saman tyylistä dreampoppia hiukan Beach Housen ja The Mary Onettesin henkeen. Levyn kappaleista varsinkin 'Come Lay Down in Lined Arrangements' tai 'Perusha' tuovat jälkimmäisen vahvasti mieleen. Tuo musiikkivideonakin löytyvä 'The Line' taas ensimmäisen.







Uusi löytö oli myös brittiläinen Tom Odell. Tämä löytyi nimenomaan tuon Spotifyn Discover-ominaisuuden kautta. Ohjelma tarjosi mulle Tomin debyyttiä uutena levynä eilen, myös 'Long Way Down' on ilmestynyt alkuviikosta. Tässä tapauksessa mies ja piano toimivat juuri kuten pitää, rauhallisemmista kappaleista kuten vaikkapa 'Supposed To Be' ja levyn nimikkobiisistä 'Long Way Down' tulee yllättävänkin paljon mieleen Coldplayn ensimmäinen levy. Tomin levy oli piristävä yllätys musiikkirintamalla, tälläinen musiikki kun osuu mulle vähän harvemmin napakymppiin, mutta nyt meni.

Tämä levy on niitä harvoja poikkeuksia, jossa lähestulkoon jokaisessa kappaleessa on hittipotentiaalia. Näiden edellä mainittujen raitojen ja videobiisien lisäksi erityisesti lämpenen biiseille 'I Know', 'Sirens', 'Storms' ja 'Till I Lost'. 'Another Love':sta on myös hieno vaihtoehtoinen videoversio.







Ja sitten on tämä Portugal. The Man, joka on artistina jo vähän entuudestaan tutumpi. Jenkeistä sekin, nimittäin maan hipsteripääkaupungista Portlandista. Sen mukaista musiikkia se onkin. Alun perin kaikki jäsenet ovat kuitenkin lähtöisin Alaskasta, jossa bändikin on perustettu. En tiedä miksi pidän tuollaisia paikkoja kuin Alaska tai Uusi-Seelanti, jotenkin eksoottisempina kuin muita. Aika modernejahan nekin enimmäkseen kuitenkin ovat, vain aika kaukana minusta katsottuna. Kaukana se Portlandkin on... pitäisi joskus vielä päästä käymään. Eno, jota en oo pariinkymmeneen vuoteen nähnyt, nimittäin asuu siellä.

Myös Portugal. The Manilta tuli tämän kuun alussa uusi levy, 'Evil Friends', ja se kuulostaa omaan korvaani todella paljon paremmalta kuin mikään bändin aiemmasta tuotannosta. Tai sitten kuut (superkuu?) ja tähdet vain ovat juuri nyt oikeilla kohdilla. Aiemmin en tästä niin kauheasti innostunutkaan, mutta uudella levyllä onkin aivan eri saundi. Itse asiassa tällä lähes jokainen biisi on todella kova. Juuri tälläiset levyt ovat niitä, mitkä tekevät musiikin diggailusta niin mahtavaa. 'Evil Friends' on soinut mulla kerta toisensa jälkeen lähes jatkuvalla syötöllä viimeiset pari päivää.

Alla postattujen videoiden lisäksi erityisesti sellaiset biisit kuin 'Creep In A T-Shirt', 'Modern Jesus', 'Hip Hop Kids', 'Sea of Air', 'Waves' ja 'Holy Roller' ovat aivan ylivoimaisen hyviä biisejä! 'Someday Believers' taas on kuin Oasista suoraan 90-luvulta. Tuohon levyyn, kuten myös kahteen muuhun, pääset klikkaamalla levyn kansikuvia. Linkki vie suoraan Spotifyyn.

Tänään muuten alkaa vihdoin kesäloma, wuppi duppi duu! Hyvää lomaa mulle, illalla kutsuu Yo-talo.