maanantai 1. lokakuuta 2012

Ruskaa pakkasella osa 1

Olis pitäny laittaa tähän joku kiva otsikko kun on niin nättejä ja hyviä kuviakin. Mutta laitoin rumasti :)

Tänä viikonloppuna onneksi ilma oli ihan siedettävä kuvausta varten. Ainoastaan sunnuntaina ripsi hetken aikaa, ehkä korkeintaan kymmenisen minuuttia, hiukan vettä. Ilma oli syksyisen kuulas ja ruskakin alkanut saapua etelään kun Tampereen päiviä vietettiin.



Kuvia tulikin sen verran runsaasti että jaoin tämän postauksen kahteen osaan. Oikeastaan niitä tuli niin paljon, että oli aika vaikea tehtävä valita joukosta blogiin sopivimmat. Voi olla että teen vielä jossain vaiheessa pelkän kuvapostauksenkin, ehkä.

Kamera ikävä kyllä täytyy nyt palauttaa takaisin, mutta en voi kyllin kiittää Canonia tästä mahtavasta mahdollisuudesta. Kyllähän tässä melkoinen kamerakuume alkaa nousta...





Lauantaipäivän aloitin piipahtamassa Pispalan Pulterissa olusella josta suunta oli läheiseen Pau houseen katsastamaan hieman korkeakylddyyriä :)

Olen kasvattamassa vahvasti kofeiiniaddiktiotani, sillä viime viikolla ja parina päivänä töissä kahvia on tullut latkittua valtavat määrät, niin myös lauantaina. Monenlaista ohjelmaa olisi ollut tarjolla, mutta jatkoin matkaani aika ripeästi jo Rajaportin saunalle kuvailemaan ja juomaan lisää... kahvia.





Häpeäkseni täytyy tunnustaa että vaikka olen täällä asunut yli 30 vuotta, en ole koskaan löytänyt tietäni Rajaportin saunalle. Toivottavasti joskus saisi asiakseen ihan lähteä saunomaankin, sen verran mieletön atmosfääri meitä oli jo pihapiirissä vastassa. Täältä olisi useampiakin kuvia, mutta tosiaan kaikkia ei nyt vain voinut näihin kahteen postaukseen laittaa.



Kun Rajaportin muurien sisään astui, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sitä tunnelmaa minkä tuolla varmasti saavuttaa saunan jälkeen, tuskin pystyy kuvailemaan vaikka olisi käynytkin löylyissä.

Aivan vieressä menee yksi Tampereen vilkkaimmista pääväylistä, Pispalan valtatie, mutta kiire jää aidan taakse. Saunan kahvilakin oli todella sympaattinen paikka, ja siellä meni jo päivän kolmas mukillinen kahvia. Siellä oli erittäin kaurismäkeläinen tunnelma radioineen päivineen.


Now my life is sweet like cinnamon
Like a fucking dream I'm living in
Baby love me cause I'm playing on the radio
How do you like me now?

Pick me up and take me like a vitamin
'Cause my body's sweet like sugar venom oh yeah
Baby love me 'cause I'm playing on the radio
How do you like me now?

-Lana Del Rey / Radio







Pispala tarjosi myös herkullisia syksyn värejä ja upeita näköaloja. EOS 1100D taas takaa myöskin tyylikkäät lähikuvat. Ehdottomasti suosittelen kyseistä kameraa aloittelevalle kuvaajalle, mutta itsellä pitäisi nyt alkuun löytää todennäköisesti kunnollinen välimallin kamera sen verran kompaktissa koossa että sen saisi kulkemaan kätevämmin matkassa.

Tilaahan tuo nimittäin vie melko paljon, mutta kuvaaminen näiden viikkojen aikana on ollut todella mukavaa ja palkitsevaa. Joku mini- tai midijärkkäri olisi aika pop.



Kun matkaa Pispalassa ja Tahmelassa taivallettiin, piti tietysti käydä mun ylivoimaisella lempipaikallani Tampereella, Lauri Viidan puistossa. Tuolta kun on ehdottomasti kotikaupunkini hienoimmat näköalat.





Matkalla alas Tahmelaan kuuluisia Pispalan portaita pitkin voi myös ihailla hienoja Pyhäjärvi-maisemia.

Tahmelan ranta ja Tahmela ylipäänsä on todella viihtyisää aluetta ja tarjoaa ulkoilijalle monenlaista mahdollisuutta. Kesäisin pääsee uimaan vaikka vesi onkin todella matalaa pitkän matkaa, ottamaan aurinkoa, veneilemään tai kiipeilemään Varalan kallioille.





Tällä kertaa rantakivellä istuikin Näkki. Tokihan olen komea nuorukainen! ;)

Lauantain ulkovaatteina oli melko H&M-painotteinen kokonaisuus kun sekä farkut että takki molemmat olivat jo vanhempia ostoksia kyseisestä firmasta. Kädessä Varustelekasta tulleet Tsekin armeijan sormikkaat ja jalassa tietenkin Converset.





Koska oli Tampere-päivä, myös Pyynikin näkötorniin oli ilmainen sisäänpääsy. Ja kuka hullu sinne nyt menee pelkästään maisemien vuoksi, vaikka ne todella huikeat ovatkin? Munkin takia tietysti!

Nuo maankuulut näkötornin munkit ovat suussasulavan hyviä ja saaneet Facebookissakin jo liki 6000 tykkääjää. Kahviaddiktiotani kasvatin jälleen mukillisella sumppia, päivän neljäs.



Vaikka ilma ei ollut kirkas ja huipulla tuulee, kotikaupunkini levittäytyi upeana edessä näkötornista katsottuna. Tampere kun sijaitsee kahden järven välisellä kannaksella, Pispala sen kapeimmalla kohtaa, on Pyynikiltä hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Kyllä Tampereessa on vain sitä jotain <3



Hieman haikea fiilis ehkä on siitä että syksykin alkaa taittua pikkuhiljaa kohti talvea, mutta onneksi jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa. Tämä viikonloppu ravitsi kuitenkin sielua ja aisteja todella upeilla väreillä ja tuoksuilla. Viikonlopusta jäi hyvä fiilis.



Kun lauantai-ilta päättyi vielä Löylymestarien kattosaunalle hyvän musiikin (Spotifystä mm. Lamaa, Ratsiaa ja No Shamea!) ja ilmaisen tarjoilun kera, oli kerrassaan hyvä päivä.

2 kommenttia:

  1. voi kuinka kauniita ja ihania kuvia. Tästä tuli tosi hyvä mieli, lämpöinen, ja kova koti-ikävä :)

    VastaaPoista

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.