No niin, koko päivän olen tuskaillut, nukkunut, juonut korjaussarjaksi yhden Garagen, limsaa, mehua, vettä, syönyt leipää ja suklaata ja ottanut särkylääkkeen ilman mainittavaa vaikutusta.
Harvoin mulle tälläisiä oloja tulee, mutta nyt siis kostautuu eilinen erikoisoluiden maistelu.
Olin tosiaan Hervannassa ylläolevan talon kattosaunalla 16. kerroksessa ja tarjolla oli ruuan ohessa reilu määrä erikoisoluita, siidereitä ja jallua. Vaikka ehdin viettää tuolla aikaa vain nelisen tuntia, ehdin kuitenkin juoda kiitettävän määrän kaikkia edellä mainittuja tuotteita.
Aiemmin mainitusta uutuusjuomasta sain kipinän White Trash Diseasen Natan blogista. Himoitsin sitä monta päivää ja etsin kahdesta kaupasta kunnes kolmannessa natsasi, harmi kyllä maku jätti mut kylmäksi ja lopputuloksena se maistui tosiaankin ruokakaupan lonkerolta sitruunaesanssilla. En muutenkaan pidä yleensä noista käymisteitse valmistetuista lonkeroista ja samaan sarjaan Garagekin jäi.
Saunaillasta menin vielä Hannan luokse jossa oli muutamia Hannan kavereita viettämässä iltaa Twisterin merkeissä. Otin itsekin erän, mutta olenhan aivan toivottoman kankea eikä siitä oikein mitään meinannut tulla :)
Loppuillasta vielä päädyttiin lähipubiin yksille, joten toisaalta ei ihme että olo tälläinen on.
Muutoinhan en kadu mitään eiliseltä, oli kokonaisuudessaan kiva ilta ja päivää paransi sekin että varattiin lennot Budapestiin kesäkuulle. Hotellit on vielä varaamatta mutta tarkoitus olisi katsastaa tarjontaa vielä tämän viikonlopun aikana.
Nimipäivät, mitä merkitystä niillä on? Onhan se kiva kun tulee muistetuksi mutta eihän se mikään suuri juhlapäivä ole :) Niinpä en odottanutkaan että tekisin mitään ihmeellistä, enkä varsinkaan odottanut saavani lahjoja. Hanna kuitenkin oli muistanut nimpparini jo eilen, ja sain ennakkoon lahjakortin Carlingsiin, kylläpä tuo nainen hyvin tietää miten mua hemmotellaan!
Tänään ei päällä ei ollut mitään uutta, Chupa Chups-paita oli Kaunasista, farkut Pull & Bearista ja lätsä muistaakseni H&M:stä. Välipaitana oli myös Carlingsin ruutupaita ja päällä uusi ruskea nahkatakki.
Lähdin töiden jälkeen pelailemaan kaverin kanssa pitkästä aikaa Yatzyä Europaan. Pelaillessa tuli ilmi että tästä lempipelistäni on olemassa tälläinen Maxi-versio, ja sehän mun on nyt tietysti pakko saada! Pitääkin ratsata seuraavalla kauppareissulla pari kauppaa läpi!
Illallinen ei tänään ollu sieltä terveimmästä päästä, Europan jättisuklaamuffinsi ja latte, ja ehkä hieman tuhti iltapala olikin.
Huomenna töiden jälkeen on melkoista haipakkaa. Käväisen porukoilla kavennuttamassa viimeksi ostamistani punaisista housuista porkkanamalliset ja melkein saman tien suuntaan Tampereen korkeimman talon kattosaunalle viettämään saunailtaa hyviä oluita ja Tampereen parasta Hevalin kebabia nauttien. Siitä on hyvä alottaa viikonlopun vietto!
Ps- Tämä uus Bloggeriversio on täysin paska blogin kirjoittamiseen. Joutuu kirjottaan HTML:nä suoraan että olis selkeää, tälläiset WYSIWYG-jutut on aina kammoksuttaneet. Hidastaa aivan törkeästi kirjoittamista.
Pps- Ai niin, Miinus Viiruksesta ei tarttunut mitään matkaan toissapäivänä. Sen sijaan mentiin Yläaleen parille :)
Viime viikolla oli Sokoksen 3+1 päivät, joten Hullut Päivätkin taitavat olla ihan nurkalla. Pääsiäinen ehkä vähän sotkee kuvioita, yleensä nämä kolme shoppailujuhlaa ovat aina olleet peräkkäisinä viikkoina.
Huomenna alkaa kuitenkin Miinus Viirus Koskikeskuksessa. Vaikka koko paikka edelleen on yhtä rakennustyömaata, täytyy kyllä käydä pistäytymässä ja katsomassa ainakin Carlingsissa ja JC:ssä katsomassa, onko mitään erityistarjouksia keksitty markkinoiden kunniaksi. Tietenkään mitään en taaskaan tarvitsisi, mutta sopuhintaisia vaatteita on aina mukava käydä katselemassa, hypistelemässä ja mallailemassa. Katsotaan, tarttuuko mukaan mitään.
Eilen oli tosiaan tarkotus lähteä parillekin keikalle, ensin O'Connellsiin katsomaan Jukka Ässää ja sitten Dorikseen. Connellsissa pääsin taas nauttimaan Guinnesia, ja tuli testattua kantisoluena olevaa karpalostoutiakin. Se oli kyllä mielenkiintoinen elämys, sillä olutta se ei muistuttanut pätkääkään. Tuntui kuin olisi juonut laihaa karpalomehua, muuten kyllä aika mainion makuista.
Tässä vielä maistiaisia illalta. Mulla oli vanha kamera mukana videoita varten joten kuvanlaatu ei oo parasta mahdollista, mut videot ei ainakaan särje :)
Kun sitten lähdettiin keikan jälkeen suuntaan Dorikseen, oli kaverin pyörän eturengas varastettu pyörän oltua lukittuna Tuomiokirkonkadulla tuon vajaan kahden tunnin ajan. Nopeaa toimintaa siis, ja menihän siinä sitten fiilikset lähteä enää keikalle kun kaverin kotimatka yöllä ei olisikaan taittunut niin kätevästi.
Asialla on kuitenkin suhteellisen hyvä loppu, sillä joku oli ottanut pyörän raadon ja kaverin kyytiin ja heittänyt kotiin kun hän oli kantanut pyöräänsä. Hyviä ihmisiä siis on vielä olemassa!
Lähdin kotiin, mutta toinen kaveri oli jo houkutellut siinä vaiheessa lähtemään takaisin keskustaan joten kävin vain pyörähtämässä kotona ja sitten taksi tulikin jo hakemaan.
Käytiin yksillä Bar K:ssa, tai yksiin se jäi sen vuoksi että pilkku tuli juuri kun oltiin saatua kaljat käteen. En muistanut että paikka menee jo kahdelta kiinni, joten vaihtoehtoinen paikka piti valita.
Kuten aiemmissa postauksissani olen maininnut, en oikeasti käy koskaan yökerhoissa, ja silti tämän vuoden puolella jo kolme kertaa :) Päätettiin nimittäin mennä Bricksiin. Olin siellä käynyt vuosia sitten kerran päiväaikaan, enkä tuota tanssipuolta nähnytkään. Musiikki oli taatun huono sekoitus Scooteria, Raptoria, The Prodigyä ja joitakin nykypäivän tanssihittejä mutta kyllähän nekin menivät paremman puutteessa ja tanssittuakin tuli.
Tämä ilta oli kaikkea muuta kuin itselleni tavanomaista, mutta loppujen lopuksi kai suurimmalle osalle hyvin normaalia iltaelämää. Bricksin valomerkin jälkeen käveltiin nimittäin vielä kebabille ja sieltä taksilla kotiin :)
Olen nyt nukkunut tämän vuoden puolella kolme kertaa iltapäivään saakka mitä ei ole tapahtunut oikeasti juuri ikinä. Kerran aiemmin puoli kolmeen, viime viikon sunnuntaina lähemmäs kahteen ja tänään heräsin kolmen jälkeen. Hämmentävää, mutta toisaalta ihanaa kun saa nukkua ilman kelloon heräämistä, mulle se on vaan erittäin poikkeuksellista :)
Lauantai on melkein mennyt jo tässä joten tämä ilta meneekin sitten rauhallisemmissa merkeissä.
Mulla oli ensin ajatus tehdä lyhyt musavideopostaus niistä muutamista vähän raskaammista rock ja hevikappaleista jotka iskee itelle kovaa. Kaikki jotka mut tuntee hyvin, tietää mun historian ja etenkin sen että en missään vaiheessa elämääni oo oikeastaan kuunnellut varsinaisesti heviä.
Matkan varrelle mahtuu kuitenkin monia yksittäisiä biisejä, jotka ovat aikanaan, tai myöhemmällä iällä alkaneet potkia sen verran kovasti että ne ansaitsevat postauksen. Niinpä ajatuksena alkuun oli että muutama biisihän tähän tulee, mutta loppujen lopuksi käydessäni läpi (muuten aivan loistavaa) Daniel Bukszpanin Heavy Metal-kirjaa jonka ostin vuosi sitten, tajusin että lista tulee kasvamaan hurjasti. Kirjan nopea pikakelaus uusintana auttoi kaivelemaan monia sellaisiakin biisejä joita muuten ei välttämättä olisi muistanut ulkoa.
Sen sijaan tästä postauksesta jää myös paljon bändejä ja biisejä pois. Kirja on hyvin uskollinen koko hevimusiikin historialle, aina varhaisimmista 60-luvun kokeiluista alkaen aina 80-luvun kiiltokuvatukkahevin kautta 90-luvun grungeen. Näin ollen itse kirjassa on monia artisteja jotka eivät edes mun silmissä ole heviä, tai edes raskasta rokkia. Vai luokittelisitko esimerkiksi itse Jimi Hendrixin, Queenin, Alice Cooperin, Aerosmithin, Bon Jovin, Skid Rown, Alice In Chainsin, Faith No Moren tai Nine Inch Nailsin heviksi? Toisaalta myös Scorpions tai Kiss on heviä, mutta aika pehmeää sellaista. Näiltä artisteilta en aio tänne postata, vaikka kaikkien näidenkin artistien musiikista pidän.
Määritelmä on vaikea. Valitsin tähän kuitenkin hieman raskaampia bändejä. Aloitankin yhdellä kevyimmistä, bändillä jota en koskaan itse ole mieltänyt heviksi.
Guns N'Rosesin merkitys itselleni on kuitenkin todella suuri. Tämä 'Paradise City' on ensimmäinen biisi jonka bändiltä kuulin ja näin ja se iski heti muhun täysillä. Gunnareissa on aina ollut jotain selittämätöntä energiaa joka on toiminut. Lopullinen läpimurto tietysti tapahtui 'Use Your Illusion' tuplalevyn myötä 90-luvun alkupuolella, kun olin melkein ehtinyt koko bändin unohtaa. Nuo levyt, tai oikeastaan kasetit jotka sen aikaisella tyttöystävälläni olivat, jättivät pysyvän jäljen muhun. Palaan aina tasaisin väliajoin kuuntelemaan vanhoja Gunnareita.
W.A.S.P., ja erityisesti tämä biisi tuli tutuksi 80-luvulla serkkuni diggaillessa heviä laajemminkin. Biisi jäi kutittelemaan takaraivoon pienenä kollina, ja kun 2000-luvulla muhun iski totaalinen kasarinostalgia, tämäkin biisi, kuten oikeastaan koko W.A.S.P.:in 80-luvun tuotanto, nousivat esiin.
U.D.O. on täysin yhden biisin ihme mulle. Tämäkin kyseinen biisi oli serkullani kestosoitossa tuolloin pikku poikasena ja itsekin tästä innostuin. Serkkuni kyllä sai mut diggaileemaan Europen 'Final Countdowniakin' vaikka se on niin epäheviä että sitä ei edes Bukszpanin kirjassa ole mainittu :) Joka tapauksessa 'Animal House' on mitä loistavin hevikappale, ja ilmeisesti myös U.D.O.:n isoin hitti.
Myös Stone kuului samaan aikaan, 80-luvun lopussa hevimiesten suosikkeihin. Se vähä mitä raskaampaa heviä olen kuunnellut, olen onnistunut lokeroimaan trashmetallin selkeästi omaksi suosikikseni. Ehkä se jonkinlainen räkäisyys ja alkukantaisuus tuo sopivalla tavalla mieleen punkin josta myös tykkään. Stonea on tullut välillä kuunneltua kun agressiot puskevat päälle.
Anthrax ei ole myöskään juuri kiinnostanut tätä biisiä lukuunottamatta, vaikka sitäkin muutaman kerran myöhemmin olen kuunnellut. 90-luvun vaihteessa hiphop oli itselleni kovin juttu ja innostus tähänkin biisiin tuli tietenkin Public Enemyn kautta. Yllättävän hyvin tässä on kuitenkin onnistuttu sovittamaan räppi ja hevi, ja on todennäköisesti ensimmäinen biisi joka näitä yhdistelee. Run DMC:n ja Aerosmithin 'Walk This Waystä' kun on hevivaikutteita aika vaikea löytää.
Pari vuotta myöhemmin Biohazard ja Onyx löivät hynttyyt hetkeksi yhteen ja tekivät kohtuullisen agressiivisen hiphop albumin. Räppi kuitenkin puhutteli vahvasti vielä tuohonkin aikaan ja tämän ansiosta kiinnostuin myös Biohazardin omasta tuotannosta.
Heiltä diggasin muutamastakin biisistä, mutta nämä kaksi olivat ehkä kuitenkin ne tykimmät, varsinkin tuo 'Punishment' menee päähän kuin häkä. Kylläpä tekeekin mieli pogota :) Laulaja Evan Seinfeldhan on sittemmin kunnostautunut pornonäyttelijänä.
Thunderstruck on ehdottomasti AC/DC:n kovin biisi. Nostalgiasyiden lisäksi pidän siitä erityisesti sen vuoksi että se ei kuulosta aivan samalta kuin kaikki muut AC/DC:n biisit :) Energiaa tässä on ja eihän tuota melodiaa tai na-na-na-naa-na-na-naa-naa huutoja voi ohittaa tässä postauksessa. Huikea kappale hardrockin historiaa.
'Symphony Of Destruction' on oikeastaan lähestulkoon ainoita biisejä Megadethiltä jotka voin nimeltä sanoa. Tai aiemmin näin, nyt tällä hetkellä radiossa on soitettu lähes puhki tuo uusin hitti 'Public Enemy No. 1'. Tässä biisissä on myös sitä jotain, nostalgiaa, ja mitä loistavin melodiakulku.
Pantera menee samaan kategoriaan Megadethin kanssa. En osaa nimetä yhtään muuta biisiä bändiltä, mutta tämä on myös Music Televisionin kautta aikanaan tullut tutuksi ja tykkään tuosta rujosta ja kuivasta saundista.
Ja eihän heviä voi genrenä ohittaa ilman Metallicaa. Valitsin tähän 'Master of Puppetsin' siitä syystä että siitä on 2000-luvulla tasaisesti muodostunut lempibiisini bändiltä. Tosiasiassa se ensimmäinen kunnon uppoutuminen tapahtui mustan albumin myötä kesällä 1992. En tiedä mitä oli tapahtunut, en missään nimessä tykännyt mistään näin rankasta, mutta kuultuani 'Enter Sandmanin' ensi kerran, olin myyty. Tietenkin levy on täynnä hitaita ja rauhallisia klassikoiksi muodostuneita slovareita, että kovin rankkahan se ei ole. Tuo Metallican diggailuvaihe kesti kuitenkin suhteellisen lyhyen aikaa ja jäi vuosiksi taka-alalle, kunnes nämäkin vanhemmat biisit ovat viime vuosina nostalgiasyistä alkaneet nousta esiin. On tämä vain niin järjenvastaisen kova biisi kaikkine väliosineen. Välillä herkistellään ja sitten taas runnotaan niin maan perkeleen kovaa. Rock on \,,/
Iron Maiden on tullut huomattavasti vahvemmin mukaan vasta tämän kasarinostalgian myötä. Tuota bändiä en nimittäin kuunnellut vielä 80- tai 90-luvuilla. Heillä, kuten Metallicallakin on kuitenkin todella raaja repertuaari muitakin mitä loistavimpia biisejä, mm. 'Trooper', 'Run To The Hills' ja 'Number Of The Beast' mutta silti tämä on itselleni se ylivoimaisesti kovin.
Danzigia en juuri ole tätä biisiä enempää koskaan kuunnellut, mutta tähän tutustuin myös joskus nuorena Music Televisionin kautta ja biisi vain toimii vuodesta toiseen.
Slayer kuulunee myös hevidiggareiden kärkisuosikkeihin, mutta täytyy myöntää että johtuen varmasti omasta piittaamattomuudestani näin raskaaseen musiikkiin, en ollut koko bändiin saati biisiin koskaan törmännyt ennen kuin katsoin South Parkin jakson jossa Cartman ajaa hipit pois South Parkista soittamalla tätä biisiä :) Mielestäni ajatus ja jakso oli hauska ja tykästyin myös tähän biisiin. Missään nimessä en pystyisi kuuntelemaan montaa biisiä tälläistä putkeen, mutta yksittäisenä toimii itselleni yllättävästi jopa käänteisesti agression purkukeinona.
Loppua kohti alkaa se hevin määritelmä ehkä rakoilla enemmän, mutta tämä Deftonesin biisi vain toimii jollain mystisellä tavalla. Se, kuten moni muukin tämän postauksen biiseistä on iskenyt heti ensi kuulemalta, ja itselleni se määrittää kaikessa musiikissa todella paljon. Vasta viime vuonna tutustuin myös 'White Pony' albumiin joka on todella loistava.
Rammstein tuli itselleni aivan ensimmäisenä tutuksi Jackass-ryhmän edeltäjän Camp Kill Yourself-videoiden kautta 'Du Hast' biisillään. Se oli kuitenkin yksittäinen biisi joka ei saanut erityisemmin tutustumaan bändiin, pankin räjäytti vasta 'Amerika' muutaman vuoden myöhemmin. Rammsteiniin olen tykästynytkin todella paljon ja bändinä se eroaa kaikista aiemmista tässä postauksessa esiintyneistä sillä tavalla, että tätä todella kuuntelen huomattavasti enemmän kuin muita mainitsemiani bändejä. Yksittäisiä lempibiisejä on niin paljon, että ei tämäkään välttämättä se paras ole mutta olen todella paljon kyllä tykännyt. Saksastahan en ymmärrä juuri mitään, mutta melodiat ja tunnelma tekevät näistä niin mieleistä.
System Of A Downiin mulla on ollut selkeitä kausia, jolloin olen sitä kuunnellut mutta tällä biisillä (ja levyllä) tulee silti olemaan aina se suurin merkitys sillä tämä oli ensimmäinen biisi jonka bändiltä kuulin. Aivan loistava yhdistelmä rauhallisia, melodisia väliosioita ja kunnon raivokasta läpiajoa ja kitararunnontaa. Itse asiassa tämä yksittäinen biisi on tässä postaamistani ylivoimaisesti yksi lemppareistani vaikka bändin koko tuotanto tai laulaja Serj Tankianin sooloura ei niinkään ole enää viime vuosina jaksanut innostaa.
Slipknotiin en ollut tutustunut myöskään koskaan. Ainostaan 'People = Shit' biisin olin joskus kuunnellut ihan vain sen vuoksi että olin ensin kuullut Richard Cheesen loungeversion kyseisestä biisistä. Sen sijaan kun kuulin tämän biisin ensi kertaa, rakastuin välittömästi. En edelleenkään ole laajemmin bändin tuotannosta kiinnostunut mutta tämä biisi potkii aivan järjettömästi.
Paradise Lostin kohdalla tultiikin sitten romahtaen alas hevistä. Halusin kuitenkin listata nämä biisit tähän kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska Paradise Lost on hevibändi, ja toiseksi koska nämä ovat aivan tajuttoman hienoja biisejä. Tutustuin näihinkin vasta n. vuosi sitten, mutta erityisesti 'Mercyn' jopa lähes täydellisesti Depeche Modelta kuulostava linja toimii itselleni, eikä vähintään sen vuoksi että Depeche Mode on yksi suurimmista bändeistä mulle koskaan.
'One Second' muistuttaa myöskin etäisesti DM:ää, mutta vähemmän. Se on kuitenkin jo hieman raskaampi vaikka ei millään muotoa heviksi luokiteltavaa. Nämä ovatkin tuon albumin pehmeimpiä raitoja. Pahoittelen mikäli jollekin hevidiggarille tämä pilasi postauksen, mutta ai saakeli mitä biisejä :)
Paljon näihin vuosiin mahtuu hyviä rokkibiisejä, suomenkielistä heviä en juurikaan kuuntele ehkä Kotiteollisuutta lukuunottamatta ja varmaan paljon on ulkomaisiakin biisejä joita en tähän palaan muistanut. Nämä luettelemani biisit ovat kuitenkin kaikki osaltaan sellaisia mistä tykkään aivan pirusti ;)
Edit 23.3: Muistin juuri että unohdin tästä listauksesta tyystin Rage Against The Machinen joka toimii myös vuodesta toiseen. Ehkä se oli liikaa itsestäänselvä bändi enkä mieltänyt sitä tarpeeksi heviksi :)
Tänään pääsen tapaamaan kahta luottoystävääni pitkästä aikaa, viimeksi olen heitä nähnyt yhdessä marraskuussa. Taas pääsee vuodattamaan sydäntä.
Mennään iltapäivällä syömään Kaksioon josta muuten saa mielestäni Tampereen parhaat etanat. Erityisen täydellinen makupaletti on valkosipulin, yrttien, peston ja parmesanin kanssa. Tällä kertaa tosin tuskin etanoita syön. Kaksio on todella viihtyisä ja erilainen paikka Tampereen ruokaravintolatarjonnassa, pieni, sympaattinen, todella hyvä ruoka ja silti kohtuuhintainen.
Perjantaina on tiedossa mainio keikkailta. Ensin esiintyy Jukka ÄssäO'Connellsissa. Mitenkäs voisi illan paremmin aloittaa, kuin laadukas irkkuolut kourassa.
Myöhemmin illalla Doriksessa esiintyy Burning Hearts. Vaikka vasta olinkin viime kuussa heidän keikallaan, lähden Dorikseen mielelläni, sillä keikat siellä ovat aina paljon intensiivisempiä ja etenkin, koska edellisestä keikasta jäi jotain hampaan koloon :)
Taas tältä erää, mutta onneksi sain revittyä itseni liikkeelle siitä eilisestä väsymyksestä huolimatta.
Europaan ei sitten kuitenkaan ehditty, mutta kotona juodun kahden kahvimukin, yhden puolen litran energiajuoman ja Klubilla nautitun laten jälkeen väsymys alkoi pikku hiljaa helpottaa :) Sen jälkeen energiaa kyllä riitti ja jaloissa tuntuu taas että tanssittua on tullut.
Jalassa muuten vihdoin H&M:stä bongaamani punaiset housut. Pillejä, saati farkkuja en edelleenkään Tampereelta ole onnistunut löytämään vaikka torstaina piipahdin Carlingissa ja Jack & Jonesissa ennen henkkamaukkaan menoa. Harmillista, mutta vaikka nämä ovatkin perus puuvillaa, eivätkä edes omaan makuuni aivan tarpeeksi kapeat, alle 20 euron hinta oli mielestäni riittävä jotta päädyin kompromissiin. Täytyy edelleen pitää silmät auki jos sattuu punaisia pillejä vastaan kävelemään.
Black Twigin keikka oli ihan jees, yleisöä oli oudon vähän kuitenkin vielä siihen aikaan. Klubi täyttyikin vasta kunnolla yhden jälkeen. Ilmeisesti jengi oli ollut ottamassa kunnon St. Patrick's Day pohjia. Hieman tylsähköä mulla kuitenkin oli, eli jotenkin bändi sopi pienelle lavalle Dorikseen paljon paremmin. Soittivat kuitenkin onnekseni Kouvolan josta kohkasin aiemmassa postauksessani :)
Otin myös videota talteen, mutta vaikuttaa siltä että uudessa kamerassani on paljon huonompi tai ainakin herkempi mikrofoni, sillä lopputulos oli jälleen melkoista säröä. Näin ollen päätin olla lataamatta niitä YouTubeen tällä kertaa.
Sääli sinänsä, sillä vanhalla Ixuksella videoiden taltioiminen keikoilta onnistui mainiosti. Täytynee alkaa pitää sitä jatkossa mukana keikoilla, joka ei välttämättä ole huono asia siinä mielessä, että ei parasta kameraa mukana kuljetakkaan tuolla rymytessä...
Jos illaksi ei olisi ollut suunnitelmissa lähteä Klubille tanssimaan ja Black Twigin keikalle, olisin ehdottomasti juhlinut tänään pidemmänkin kaavan kautta lempipubissani O'Connellsissa. Käytiin tänään kuitenkin vain "parilla" päivällä, itse tietysti nautin edullista juhlahintaista Guinnesia ja ranskalaiset valkosipulimajoneesilla. Connellsissa olen edelleenkin syönyt parhaat ranskalaiset mitä missään, ja heidän valkosipulimajoneesinsa on aivan mieletöntä.
Tässä valmistaudun iltaa varten, teen ruokaa ja join kahvia. Jos ehdin, tarkoitus olisi käväistä aloittelemassa ilta Europassa Yatzyn merkeissä. Väsyttää muutenkin niin perhanasti tänään jostain syystä että kofeiiniöverit ei välttämättä ole lainkaan huono idea :)
Tällä viikolla olen jälleen tutustunut itselleni uuteen bändiin, New Yorkista kotoisin olevaan School of Seven Bellsiin. Kyllä taas harmittaa että en ollut aiemmin kuullut koko poppoosta, sillä sen verran kovaa heidän tuorein levynsä 'Ghostory' kolahti. Takautuvasti tietysti perehdyin aiempiinkin levyihin, koska kaikki kätevästi Spotifystä löytyvät. Jos bändi ei ollut tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan.
Uusin levy on hieman enemmän rock kuin aiemmat selkeästi konepainotteisemmat albumit vaikka vahvasti syntikat silläkin soppaa maustavat. Toisella albumilla 'Disconnect From Desirella' löytyy myös enemmän yhteneväistä saundia toisen nykiläis-suosikkini Yeah Yeah Yeahsin tuotantoon, kuuntele esimerkiksi tämä:
Tässä kuitenkin maistiaisia uudelta levyltä, oma suosikkini 'Scavenger' vaikka huonoja biisejähän tässä ei oikeastaan edes ole.
Nimiraita 'Paper Aeroplane' on sekin loistava ja reipas poppikipale sellaisenaan, mutta erityisesti kakkosraita 'Kouvola (Fast)' on nyt se juttu. Siitä löytyy hitaampi versio myös 'Paper Trees' albumilta, mutta tämä nopea versio on tajunnan räjäyttävä lähes seitsemän minuuttinen totaalinen krautrock-ekstaasi. Näin diippiä matskua kuin tämä raita, harva bändi Suomessa tekee. Lähimmäksi tälläistä musiikkia kotimaisista pääsee Murmansk. Taltioin yhden biisin heidänkin viime lokakuiselta Lost In Music-keikalta Klubilta.
Totesin näin päivällä jo Facebookissa, ja tuttavani kommentoi että mieluummin "stay-uppeja". Tuon pystyn allekirjoittamaan täysin, olen täysin stay-uppien ja seksikkäiden alusasujen pauloissa, näin jo siitä saakka kun seksuaalisuuteni alkoi heräämään :)
Ikävä kyllä en stay-uppeja tänään ole nähnyt, mutta ilta kaverini kanssa oli kyllä hauska. Käytiin ensin syömässä Hookissa siipiä ja sitten siirryttiin Ilvekseen Tomaatteja! Tomaatteja! esitystä varten.
Ruoka oli jälleen kerran mitä parasta, ja San Miguel on kyytipoikana kuin nenä päässä. Sen sijaan Ilveksen todennäköisesti Karjala ei ollut lainkaan yhtä mieluista juomaa. Alas sekin tosin meni :)
Esiintymässä siis oli Tomi Haustola, Heli Sutela ja Mika Eirtovaara. Tommi Mujunen houstasi illan ja lämmittely varsinaisia esiintyjiä. Tommin ja Tomin olin nähnyt aiemminkin ja erityisesti Tommi ei ole koskaan onnistunut allekirjoittanutta vakuuttamaan, Tomi sen sijaan oli ihan hauska. Heli Sutelan jutut olivat melko tylsiä mutta Eirtovaara räjäytti pankin, sain jälleen nauraa lähes katkeamatta. Onneksi hän veti myös pisimmän setin. Fiilikset kyllä paranivat kertaheitolla.
Viikonloppuna on tiedossa Black Twigin keikka ja Hang The DJ! Klubilla. Näin edellä mainitun bändin jo Lost In Musicin aikaan Doriksessa, ja kaverini sitä erityisesti fanittaa. Mielestäni oikein hyvä bändi kyseessä, Nuorgam kirjoitti debyyttilevystä arvostelunkin aiemmin. Pääasia että on tanssittavaa ja hyvää musiikkia, odotan innolla että pääsee taas pitkästä aikaa tanssimaan.
Tänään alkavat Tampereen Tomaatit. Ostin viime viikolla yhdelle tämän päivän keikalle liput ex-tempore ja illalla onkin tarkotus suunnata kaverin kanssa kohti Ilvestä jossa esiintyvät Tomi Haustola, Heli Sutela ja Mika Eirtovaara. Tässä kun on ollu murehtimisia enemmän kuin tarpeeksi, huumori tulee kyllä sopivaan paikkaan.
Tomaatteja oli lautasellakin (pari lohkoa :) kun eilen illalla menin istumaan muutamaksi tunniksi Europaan ja tapaamaan kaveria. Vaikka nämä uudet viime vuonna tulleet lämpimät leivät ovat ihan hyviä, kaipaan silti edelleen niitä mahtavan kokoisia toasteja josta Europa oli tunnettu, ne kun poistuivat remontin yhteydessä ruokalistalta.
Itse otin salami-mozzarellaleivän ensimmäistä kertaa ja kaverini kana-mozzarellan. Se oli perushyvä, mutta parempi kuitenkin pitäytyä jatkossa varmoissa kestosuosikeissani, kana-vuohenjuustossa ja mozzarella-pestossa. Salamin ongelma on se päälle käyvä rasvaisuus.
Päivän asu ei ole kovin innovatiivinen, mutta mukana on uusi Union Jack-paita Topmanista. Lisäksi H&M:n farkut ja Dressmanin farkkupaita.
Vihdoinkin, yli kaksi viikkoa Englannista postittamisen jälkeen paketti saapui tänään. Alkoi jo vähän epäilyttää että onko posti hukannut sen koska ensimmäinen paketti kun saapui jo viikko sitten.
Tilasin siis nuo t-paidat, pitkään haaveilemani espadrillot ja punaiset farkut. Jälkimmäinen oli se mitä lähdin Tukholmastakin asti etsimään, mutta jouduin palaamaan tyhjin käsin. Tyhjin käsin tosin jäin nytkin, sillä vaikka olen tilannut Topmanilta useita saman merkin housuja aiemminkin, tässä tapauksessa koko ei täsmännyt odotettua ja farkut eivät menneet edes jalkaan. Väärän koon tosin pystyi jo päättelemään päältä päin, ero oli niin merkittävä oikeaan kokooni.
Joudun siis lähtemään palauttamaan ne, ja ulkomaisiin nettikauppoihin palauttaminen on aina pieni rupeama, koska kustannukset aika usein tulevat lähettäjän maksettavaksi. No, parempi sekin kuin käyttämättä jääneet neljänkympin housut.
Onneksi nuo muut vaatteet ovat sopivaa kokoa ja muutenkin mieluisat, tuskin maltan odottaa että ilmat lämpenevät ja pääsee t-paidalla ja espadrilloilla ulos :)
Otsikko johtaa harhaan ja antaa sellaisen mielikuvan että käsittelisin tässä postauksessa paljonkin islantilaista musiikkia ja ihan yleiselläkin tasolla. En käsittele :) Syy mistä aihe tuli ensinnäkin mieleen oli se, että eilen olin nimenomaan viettämässä läksiäisiä kaverini luona joka lähtee juurikin Islantiin muutamaksi kuukaudeksi.
Sen sijaan tämä painottuu hyvin pitkälle yhden loistavan bändin, Gus Gusin hehkuttamiseen. Tietenkin pari mainintaa parilta muultakin itselleni merkittävältä islantilaisartistilta on luvassa.
Ja kaikkihan alkoi tästä raidasta joskus vuosituhannen vaihteessa. Tutustuin silloin ensimmäistä kertaa bändiin ja 'Purple' oli kyllä raikas ja erilainen, melodinen pala konemusiikkia joka oli siihen aikaan mun mielestä lähtenyt väärään suuntaan. Uugeempaa melodista saundia ei tehty ja toisaalta poppitrancea oli yllin kyllin joka ei säväyttänyt itseä.
Tästä olisi periaatteessa pitänyt laittaa alkuperäinen versio, sillä se oli seuraava biisi joka lopullisesti räjäytti pankin. Tosiaan tuo edellinen 'Purple' oli kuitenkin vielä 'Polydistortion' albumin harvoja poikkeuksia ja tyylillisesti albumi ei itseä kokonaisuutena innostanut. Davidista vain ei ole kovin hyvälaatuisia videoita YouTubessa. Tämä remiksaus tosin on myös alkuperäistä parempi ja kovempi tanssilattiajyrä. Ostin tämän sinkun aikanaan vinyylilläkin ihan vain tämän Darren Emersonin version takia. Darrenistakin voisi tehdä oman postauksensa, mutta se ei nyt kuulu islantilaiseen musiikkiin.
Gus Gusin vahvuus tanssimusiikissa ainakin omasta mielestäni ovat ehdottomasti nuo yksinkertaiset, mutta hyvin syvät soinnut ja upeat melodiat. Nämä biisithän ovat itsessään todella yksinkertaisia, mutta puhtaasti nerokkaita. Kun päällä vielä on upeat vokaalit, paketti on kasassa eikä oikeastaan muuta tarvita.
Samaan aikaan tuolla yksinkertaisella reseptillä onnistutaan tekemään musiikkia, joka kuulostaa täysin omaleimaiselta. Ei kukaan muu tee tämän tyylistä tanssimusiikkia ja se on hämmentävää. Tekisi mieli kutsua tätä musiikkia pohjoismaalaisen kuuloiseksi, ainakin biisit tuovat aina ensimmäisenä mieleen karun pohjoisen, tunturit ja Lapin puuttomat laet, tai kuten tässä videossakin, aukeat aavat. Gus Gusin musiikki on raikasta kuin jäinen puolukka.
Bändin 2000-luvun tuotannosta löytyy niin paljon helmiä, että olisin voinut tehdä tästä kilometrin pituisen videopostauksen mutta luotan että jokainen voi itse tutustua bändiin erityisesti YouTuben avulla. Spotifystä kun löytyy aika heikosti materiaalia. Edellinen 'Arabian Horse' levy on, kuten aiemmatkin levyt, aivan loistava kokonaisuus, ja tuntuu että melodisuus vain on lisääntynyt. Suurta saundia Islannin karuilta lakeuksilta.
Oli vuosi 1993 ja sain koulukaveriltani c-kasetin jonka hän oli saanut englantilaiselta kirjekaveriltaan postitse. Olin tietysti tuohon aikaan jo ns. syvällä pelissä, The Prodigyn kultakausi, joskin hyvin merkittävä sellainen alkoi olla jo ohi omalta kohdaltani ja kysyntää ei-niin-kaupallisille alalajeille oli ollut jo pidemmän aikaa. Kyseiselle kasetille oli nauhoitettu biisejä paikalliselta piraattiradioasemalta ja sieltä löytyi mm. tätä Ajax Projectia.
Erityisesti nimen omaan tämän projektin biisit jäivätkin takaraivoon kummittelemaan, sillä ne kuuluivat (ja edelleen kuuluvat) yksiin hardcore breakbeatin tai kuten siihen aikaan täällä kutsuttiin, raven parhaimmista biiseistä. Kuulin vasta huomattavan paljon jälkikäteen että nämä biisit olivat islantilaisia. Yhtä kaikki ne ovat omalla musiikin diggailu-urallani merkittäviä raitoja ja ansaitsevat tulla tässä mainituksi.
Näissä biiseissä tosin on vähintään jonkin verran näppinsä pelissä brittiläisellä kulttideejiillä Goldiella. Hän kävi siihen aikaan ilmeisen paljon Islannissa ja vaikka tarkempaa tietoa asiasta ei ole, varmasti Goldien, Thorgrimssonin ja Skulasonin yhteiset intressit breakbeatin ja teknon suhteen saattoivat nämä herrat yhteen.
En tiedä syytä miksi Goldie siihen aikaan kävi Islannissa, mutta historiankirjathan tietävät että samoihin aikoihin alkoi joitakin vuosia kestänyt suhde Björkiin, joten syyt Islannin reissuihin ovat joko olleet täysin ammatilliset tai sitten syitä on ollut jo tuohon aikaan enemmänkin. Björkhän oli vielä näiden biisien ilmestyessä suhteellisen pieni nimi kansainvälisillä markkinoilla Sugarcubesista huolimatta. Tästä tietysti päästään sopivasti tämän postauksen viimeiseen, ja ehdottomasti edellisiin verrattunakin yhtä tasapuolisen merkittävään islantilaisartistiin.
Noihin aikoihin Music Television oli itselleni edelleen vielä todella tärkeä kanava musiikin seuraamiseen ja luonnollisesti Björkin breikatessa isosti, hänkin tuli aika nopeasti tutuksi. Se oli kyllä rakkautta jo ensihetkiltä. Tämä oli tietenkin se ensimmäinen biisi (ja video) jonka näin.
Ja vaikka suunta 'Post' albumin jälkeen alkoikin itselle mennä liian oudoksi ja tekotaiteelliseksi, ei Björkin vaikutusta omaan musiikin diggailuun voi missään nimessä väheksyä. 'Homogenic' oli kuitenkin vielä tasavahva ja hyvä albumi mutta sen jälkeen en ole enää kokonaisia levyjä jaksanut kuunnella.
Nämä vanhat klassikot kuitenkin jaksavat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen ja tämä 'All Is Full Of Love' on mielestäni, ei vain Björkin, vain kaikkien aikojen hienoimpia biisejä. Se on aivan huikea, kaunis kappale.
Islannista tulee varmasti paljon muutakin hienoa musiikkia, mutta oma perehtymiseni ei ole yltänyt kovin korkealle :)
Flow Festival järjestetään jälleen elokuussa ja mm. Björkin pitäisi tulla sinne esiintymään. Se ei tosin riitä vielä vakuuttamaan että ostaisin sen vuoksi lippua tapahtumaan ja toisaalta Björkin peruutusherkkyys lienee tunnettua. Rakastan Suvilahtea, se on hienoimpia festivaalialueita joita tiedän ja se festaritunnelma on jotain mieletöntä tuollaisessa keskimääräistä suvaitsevammassa ilmapiirissä.
Hotellikin on jo Helsingistä varattuna mutta kuitenkaan tähän astiset artistikiinnitykset eivät ole minua niin paljon vakuuttaneet että olisin lippua viitsinyt vielä ostaa. Toivottavasti uusia kiinnityksiä julkistetaan pian jotta en joudu enää arpomaan osallistumiseni kanssa. Olisihan se Björk kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen artisti.
Viikko alkaa tietenkin olla jo pitkällä, puolivälissä, mutta unohdin kirjoittaa aiemmin että toinen olohuoneeni eli Café Europa viettää tällä viikolla 16-vuotis synttäreitään. Itse en aivan niin kauaa ole siellä käynyt, mutta 90-luvun lopulla kyllä ensimmäisiä kertoja.
Koko viikon on hyviä tarjouksia, erityisesti halpaa kahvia. Itse kävin tänään lyhyesti istumassa ja juomassa vakioni Latte Mochan, kaikki peruskahvit eurolla ja erikoiskahvit kahdella tämän viikon!
Keskustelin juuri Facebookissa aiemmin siitä että Kyttälä, elikäs Tampereen "Soho" on hyvä esimerkki siitä mitä Tampereen kulttuuriskenessä on 10-15 vuodessa saatu aikaan. Väittäisin jopa, että Europan vanavedessä.
Olihan tuolla alueella tietysti aiemminkin jo Swamp Records ja Pizzeria Napoli, mutta erityisesti nykyään se on kuitenkin täynnä mielenkiintosia ravintoloita, pikku putiikkeja ja kahviloita. Samalta alueelta löytyy suosikkipubini O'Connells, loistava ruokaravintola 2h+k jossa on Tampereen parhaat etanat, Nguyen Cao Su (tuttavallisemmin pikkukiinalainen) oli myös vakiopaikkojani entisellä sijainnillaan vaikka edelleenkin on alueella. Salud on mitä mahtavin ravintola, lisäksi Kahvisalonki on viihtyisä vanhan ajan kahvila ja myös Vohvelikahvila avasi samaan rakennukseen liikkeen.
Hyviä paikkoja on käsittämättömän paljon, myös Zarillo jonka burgeritiistait ovat jo itsessään klassikko ja brittipubi Soho ovat loistavia paikkoja ja viime kesänä aukesi lähiruokaan panostava Armas maitokauppa. Lisäksi alueella on toiminut ja toimii edelleen monia muitakin erikoisliikkeitä ja onhan tällä kohdin Hämeenkadun varressakin melkoisesti kaikkea kiinnostavaa, Carlings, Gina Tricot, Jack & Jones, H&M ja toisella puolella katua Doris ja Levykauppa Äx.
Sanoisin että Tampereen "Soho" on lempialuettani koko Tampereesta. Hienoa että aiemmin lähes kuollut keskusta elävöityy, muutenhan Tampereen keskusta rajoittuu hyvin pitkälle korttelin verran Hämeenkadusta molemmille puolille. Täälläkin päässä se oli aiemmin niin.
Tänään UPS toi työpaikalleni ensimmäisen kevätvaatetilaukseni jonka tein viime viikolla. Nämä ehtivät tulla alle viikossa Hollannista Forever21:lta, kun vielä odottelen toista pakettia Englannista Topmanilta jonka tilasin päivää aiemmin.
Kaikki tuotteet olivat tietenkin alehintaisia, ja tuo raitapaita oli syy miksi ylipäänsä pistin tilauksen vetämään. Puoleen hintaan paita, alle 8 euroa. Ilmeisesti meriteema alkaa oleen jo vähän elähtänyt tänä vuonna koska raitaa ei uusissa malleissa näy ja vanhat myydään alennuksella, mutta mua se ei haittaa koska pidän raidoista.
Ja olishan se ollut tuhlausta maksaa kiinteät postikulut vain yhdestä paidasta, joten ostoskoriin tiensä löysi myös tämä pilkkahintainen keinonahkatakki. Ruskeaa nahkarotsia mulla ei vielä ollutkaan, joten ihan mukava löytö vaihtoehtoiseksi kevättakiksi. Hintaa oli alle 15 euroa. Takkiin kuuluu myös vetoketjulla kiinnitettävä collegehuppu, jonka otin itse pois käytöstä mutta hyvähän se on varalla olla, jos haluaa hieman muokata asua erilaiseksi.
Lisäksi tilaukseen lähti vielä yksi musta-harmaaraidallinen pipo parilla eurolla, mutta siitä en ottanut kuitenkaan kuvaa.
Nyt vielä jään odottelemaan että se kaikkein tärkein, eli Topmanin tilaukseni saapuu ja pääsen hakemaan samalla kertaa postista kaksi pakettia. Toinen oma tilaukseni ja toinen siellä jo odotteleva pieni naistenpäivän lahja Hannalle. Niistä myöhemmin lisää.
On tullut taas oltua menossa muutama viikonloppu, Tampereella ja muualla. Vaikka se onkin mukavaa, niin välillä on ihan kiva vaan chillata. Sitä onkin sitten luvassa ainakin ensi viikonloppuna, mutta menneenä parina iltana ei tullut liiemmin levättyä :)
Perjantaina oltiin tosiaan katsomassa Sami Hedbergin show Tivolissa. Paikka oli juuri niin kaamea, kuin Sedulasta voi kuvitella. En ollut koskaan käynyt siellä, enkä itse asiassa kuin kääntymässä, missään Sedulassa aiemmin. Tähän sen kai voi sitten jättääkin.
Itse esitys oli hillittömän hauska, nauraa sai lähes katkeamatta ja mulla oli vielä lauantainakin poskipäät kipeät siitä nauramisesta. Ikää tuli ainakin pari vuotta lisää kertaheitolla, ehdottomasti suosittelen tsekkaamaan kun Sami on kaupungissasi! Harmillisesti kamera unohtui laukkuun ja narikkaan, joten materiaalia en täältä saanut talteen.
Lauantai meni lepäillessä ja Twin Peaksin parissa. Eka tuotantokausi alkaa olla puolessa välissä, koska suhteellisen leppoisaan tahtiin ehditään sitä katsella. Tein päivällä meille ruokaa ja katseltiin Twin Peaksin lomassa myös elokuva, Pianisti. Itse olin sen nähnyt vuosia sitten, mutta Hanna ei ja halusin muutenkin katsoa sen uudelleen sillä pidin elokuvasta vaikka se onkin raadollinen. Lähinnä se juuri realistisuutensa vuoksi ei ole sellainen elokuva jonka milloin tahansa haluaa katsella. En ole kovin montaa Polanskin elokuvaa nähnyt, mutta kaikki ne jotka olen, ovat olleet hyviä. Uusin, Carnage kiinnostaa myöskin. Elokuvissa se ei harmillisesti enää pyöri, joten pitää odotella että sen näkee DVD:llä.
Illalla kokoonnuttiin sitten porukalla ja mentiin Ruby & Fellasiin ajatuksena syödä ja katsoa Voice of Finlandista tutun Mikko Sipolan trubaduurikeikka. Mikko esiintyi tosiaan toisessa lähetyksessä todella vakuuttavasti ja sai mut innostumaan myös, mahtava ääni. Mikäs sen hauskempaa että lähes samanaikaisesti bongasimme ihan sattumalta että mies esiintyisi tänä kyseisenä lauantaina Tampereella jopa kahden keikan verran. Ja kovan vedon vetikin.
Rubyssä oli menossa burgerviikot, ja valitsimme erikoislistalta porsaanfileburgerin jossa oli pariloitua porsaan ulkofileetä, miedon tulista cheddarjuustokastiketta, paneroituja sipulirenkaita ja punasipulia sekä itse otin Wannabe-burgerin jossa oli naudanlihapihvin päällä siipikastiketta ja aurajuustoa. Oma burgerini oli lähes täydellinen. Muutenkin pidän siitä että täällä sämpylä ei ole sitä perus seesamisämpylähuttua.
Olen erikoistunut Tampereen burgeritarjontaan, joten jos haluat vinkkejä missä kannattaa burgerinsa syödä, kannattaa kysyä suoraan tai seurata tätä blogia jatkossakin :) Aika usein, kun menen ulos syömään, valitsen siivet tai burgerin.
Olen syönyt Rubyssä useamman kerran, lammasburgeri ei tosin vakuuttanut, mutta erityisesti paikan Fish & Chipsit ovat parasta mitä olen syönyt. Niitä on tullut muutaman kerran käytyä vetämässä. Palan painikkeeksi otin pullollisen skotlantilaista Caledonian 80-olutta johon juurikin tuolla alun perin olen ensi kertaa tutustunut. Aivan loistava bitteri ja erityisesti ruokajuoma, jossa ei kitkeryyttä ole liikaa ainakaan minun makuuni.
This is a local bar for local people!
Rubystä suunnattiin kiireesti lähes yhtä matkaa Mikon kanssa Roosteriin, oltiin siellä jopa ennemmin vaikka lähdettiin samaan aikaan. Liikennesäännöt on tehty rikottaviksi ;)
Paikka oli täyteen ammuttu, ja jouduttiinkin hetken aikaa värjöttelemään ulkona koska sisälle ei päästetty lisää jengiä. Siinä välissä Mikko ehtikin saada meidät kiinni ja pelkäsinkin että ehdittäisiinkö ajoissa sisälle, sen verran kauan kuitenkin ehdittiin seisoskella jonossa. Loppujen lopuksi kaikki hyvin ja keikka alkoi saman tien kun saatiin takit narikkaan ja ensimmäiset juomat käsiin.
Täällä Mikon taustatukena oli oma housebändi, joka vetää aina Roosterissa eri artistien kanssa ja täytyy sanoa että jos Rubyn trubaduurikeikka lämmitti mieltä, tämä veto oli aidosti rock! Helvetin hyvä keikka oli tämäkin ja toivon Mikolle vilpittömästi menestystä Voice of Finlandin myötä, siitäkin huolimatta että ohjelmassa taso on todella kova ja tästäkin hienosta kokemuksesta huolimatta on vaikea vielä sanoa kenen tie jatkuu tähtiin saakka.
Eturivissä ollessa kaiuttimet olivat aivan liian lähellä ja niinpä Roosterin videovedot särkevät ilkeästi, mutta sen verran hienoja biisejä ovat että halusin nekin YouTubeen ladata, koittakaa nauttia kaikesta huolimatta :)
Baarista käveltiin kivenheitto kämpille ja menin melkein saman tien nukkumaan. Tänä aamuna olin hetken aikaa hereillä puoli kymmenen aikaan mutta nukahdin lopulta uudelleen ja kun nousin, huomasin olevani yksin sängyssä ja kellon 14:24. Tuli siis nukuttua melkein kellon ympäri, tälläistä mulle ei olekaan koskaan aiemmin tapahtunut, siis terveenä. Joskus kipeänä sitä saattaa nukkua paljonkin, mutta että puoli kolmeen. Korkeintaan ehkä kerran joskus teini-ikäisenä jos silloinkaan...
Mahtava viikonloppu siis kaiken kaikkiaan ja tulevina viikkoina voi blogissa ollakin vähän hiljaisempaa sillä pitkästä aikaa kalenteri näyttää lähes tyhjää, ja mitään ei siis ole suunnitteilla. Kunnon levon jälkeen on kiva lähteä taas istumaan toimistoon viikoksi.
Viikonloppu alkoi vihdoin. Faithlessilta ilmestyy pian live-DVD jolla on taltioituna jäähyväiskeikat Brixtonista viime vuoden keväältä. Tämä video on tiiseri kyseiseltä DVD:ltä.
Itselleni Faithlessin kulta-ajat ajoittuvat tuonne 90-luvun puolelle, mutta kyllä bändi monta hienoa biisiä teki vielä 2000-luvullakin. Faithlessin konesaundi on ns. isoa ja sopii hyvin festareille ja areenoille klubien sijasta. Livejä katsellessa kieltämättä on aina harmittanut että en päässyt näkemään bändiä livenä.
Yllä sitten puolestaan jotain uutta juuri löydettyä. Hehkutin tässä tammikuisessa postauksessani ranskasaundia vuolaasti, mutta vähänpä silloin tiesin. Eilen bongasin kaverini Facebook-seinältä nimittäin Make The Girl Dancen uuden musiikkivideon ja taas alkoi perse heilua. Melkein harmittaa että en ole törmännyt tähän aiemmin, sillä tyyli täyttää kaikki ne kriteerit mitä tanssimusiikilta odotan.
Lisättäköön tämä bändi nyt sitten omaan henkilökohtaiseen suosikkilistaan, räkäistä saundia jälleen kerran.
Tai en tiedä, päätelkää itse. Jotenkin vaikuttaa kuitenkin että tällä uudella Ixuksella laatu on parempi. Hain siis uuden kamerani tänään Anttilasta. Hanna osti samanlaisen viime viikolla, mutta pinkin. Itselleni pinkki olis ollu ehkä vähän liian... räikeä :)
Hyvältä se näyttää, on hiukkasen suurempi kuin vanha kamerani jolla tähän asti lähes kaikki tämän blogin kuvat on otettu, mutta samalla myös huomattavasti kevyempi. Kuvaruutu myös täyttää melkein koko takapaneelin, joten kuvien katselu kameran ruudulta on mieluisampaa.
Piti tietysti vähän testailla uutta kameraa ja räpsi' kuvia itsestä ja mitä nyt tuli mieleen. Kotioloissa kuvauskohteet olivat vähissä ja kun kerran tein tuossa pellillisen tonnikalalämppäreitäkin iltapalaksi ja huomiseksi evääksi... :)
Ylinnä oleva kuva uudesta kamerasta tietysti on otettu vielä vanhalla Ixuksella, ja ehkä uskottelen itselleni, mutta kyllä nuo uudet kuvat terävempiä ja kirkkaampia ovat ihan automaattiasetuksillakin.
Viikonloppu alkaa taas pian ja kaikenlaista hauskaa on tiedossa. Huomenna mennään katsomaan jo aiemmin mainitsemani Sami Hedbergin Kokovartalomies 2 ja lauantaina Tampereella esiintyy kahdellakin keikalla Voice of Finlandista tuttu Mikko Sipola. Tarkoitus mennä tsekkaamaan kummatkin keikat :)
Tässä vielä Sami Hedbergin parhaita ja lopuksi fiilistelyä Mikon ensimmäisestä VoF vedosta:
