Koontia viikonlopulta nro. 2

Välillä ei ehdi kirjoittelemaan kesken viikonloppua, vaikka ei järin ihmeellistä tekemistä oliskaan. Edellisen kerran kirjoittelin tälläistä koontia marraskuussa. Mutta silloin kun ei ole kotona, on kätevämpi vain odottaa että saa kaikki viikonlopun asiat niputettua yhteen, ja etenkin videoiden editoiminen ja uppaaminen YouTubeen luonnistuu kotikoneelta helpommin.

Perjantai-ilta meni mukavasti ihan kotioloissa löhöillen ja telkkaria katsellen. Erittäin mieluisaksi suosikkisarjaksi kun on muodostunut Voice of Finland joka tulee perjantai-iltaisin Neloselta. Niin paljon hyviä laulajia ja niin vähän mahdollisuuksia, oikein sääliksi käy katsoa kuinka todella upeat kyvyt karsiutuvat yksi kerrallaan. Hieman eri tuntuma kuin Idolsissa, joka ei ole enää vuosiin jaksanut itseäni kiinnostaa.

Lopuksi katseltiin vielä Devil joka olikin positiivinen yllätys. Odotukseni erityisesti IMDB:ssä alle 7 pistettä saaneille elokuville eivät koskaan ole kovin suuret, mutta tämä olisi voinut melkeinpä olla vaikkapa yksi X-Filesin osa, ja mähän olen ko. sarjan fani jo 90-luvulta lähtien.



Kissat herättivät riemuisasti riehumalla lauantaiaamuun, ja lopulta piti nousta suunniteltua aiemmin ylös. Onneksi pienet päiväunet puolilta päivin tekivät ns. gutaa. Lauantaina lähdettiin syömään Pancho Villaan Hannan ja hänen ystävänsä kanssa. Olin odottanut Panchoon pääsyä jo monta kuukautta, sillä edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää aivan liian pitkään.



Ja kun sinne menee, burgeri on ainoa oikea valinta listalta, erityisesti pekoniburger. Se hipoo täydellisyyttä, ja Panchon lohkoperunat ovat omaa luokkaansa. Ei mistään saa niin hyviä lohkoperunoita, nuo kun on tehty kokonaisesta perunasta. Kyytipojaksi Sol sopi oikein hyvin. Tuhdin aterian jälkeen pitikin lähteä valmistautumaan illan keikkoihin.



Ennen Yo-talolle menoa käytiin vielä pyörähtämässä naapurissa Bar K:ssa yksillä. Eipä siellä enempää olisi ehtinytkään sillä Burning Heartsin piti aloittaa kymmeneltä. Loppujen lopuksi bändi aloitti vähän myöhässä ja heitti vain reilun puolen tunnin keikan. Se oli kieltämättä lievä pettymys siitäkin huolimatta että todella hyvä setti siellä tulikin.





Ewert and The Two Dragons oli myös varsin sympaattista musiikkia, vaikka ei oikein omaan makuun kolahdakaan. En ole oikein tajunnut tätä nykypäivän folkbuumia ja tuokin bändi on todella suosittu ulkomailla tällä hetkellä, luin jopa että tällä hetkellä Viron suosituin bändi. No, pääasia että ne ketkä tälläisestä musiikista nauttivat, saavat elämyksiä. Ja en siis halua arvostella, ei mua yhtään ärsyttänyt katsoa keikkaa ja ihan mukavasti se sopi illan linjaan.





Potin räjäytti kuitenkin odotettu Husky Rescue. Hienointa oli, että keikkaan oli panostettu huomattavasti tavallista enemmän. Jos edelliset keikat olivat perushyviä saundiltaan ja tunnelmaltaan, Husky oli satsannut valoihin ja ääniin. Lisäksi soittolista oli rakennettu hienosti siten että alussa lähdettiin minimaalisesta kokonaisuudesta; laulaja soitti ja lauloi yksin ruotsalaisen lastenlaulun jota en tunnistanut. Sen jälkeen mukaan tuli kitaristi ja pari biisiä esitettiin duona, mm. ihana 'New Light Of Tomorrow'. Lopulta Nyberg saapui lavalle ja koneet alkoivat pulputtaa sulosäveliään :)





Kokonaisuutena Huskyn keikka oli todella vaikuttava, mutta hieman ehkä liian rauhallinen lauantaiyöhön, sillä väsymys alkoi painaa aika rankasti. Ei siinä sitten pilkkuun asti jaksettukaan notkua vaan lähdettiin jo keikan loppumetreillä pois välttääksemme narikkajonot.



Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen käytiin Stokkan Herkussa hakemassa hieman ruokatarpeita. Hanna sanoi heti aamulla että tänään tekisi mieli itse tehtyjä lihapullia. Koska en itsekään ollut niitä ikuisuuksiin tehnyt, innostuin ajatuksesta. Perunamuusia ja lihapullia ja jälkiruuaksi valkosuklaa-mansikkamascarponea, tänään herkuteltiin itsemme ähkyyn.

Kivan viikonlopun jälkeen on taas arki edessä. Kaikkea kivaa on silti luvassa, tietenkin ystävänpäiväruokailua ja keskiviikkona vihdoin mennään katsomaan se mainitsemani Luolamies.