Toivotan kaikille lukijoilleni oikein riemukasta vuoden vaihdetta. Itse olen nyt ennen ensi viikkoa vähemmän koneen äärellä, enkä ehdi kirjoitella myöhemmin.
Kaupungissa on tietenkin huomenna myös HTDJ:n uuden vuoden karkelot Klubilla. Jos muuta ohjelmaa ei jo olisi, sinne tietysti itsekin suuntaisin mutta tuskin enää tulen loppuillaksi sinne päätymään. Omaan uuteen vuoteen kuuluvat Mehiko-teemabileet ja aivan kotioloissa on tarkoitus olla. Meille Mehiko markkeeraa lähinnä Texmex-sapuskaa, meksikolaisia oluita ja tequilaa.
Tässä vihdoin lupaamani katsaus menneeseen vuoteen ja biiseihin, miksei artisteihinkin jotka ovat totaalisesti räjäyttäneet pankin ja laajentaneet tajuntaani. Silti mukaan ei mitenkään mahdu kaikkia kappaleita, mutta olen listannut tähän sellaiset biisit jotka ovat joko heti tuoreeltaan jääneet soimaan luupille tai jotka ovat jatkaneet paluuta soittolistalle yhtä uudestaan ja uudestaan vuoden aikana.
Biisit eivät ole aikajärjestyksessä, ja osan niistä olen jo postannut aiemminkin blogiini, mutta tarkoitus oli tehdä nyt kaikista näistä yhteinen koonti yhteen säikeeseen. Listalle ei mahtunut myöskään kovin montaa suomalaista bändiä, mutta ne harvat jotka onnistuivat sinne ponnistaa, ovatkin poikkeuksellisen tykkejä!
Manboyn uusi tuleminen on saanut itseni tykkäämään bändistä kovasti, mutta mikään uuden levyn biiseistä ei silti saanut aikaan samaa efektiä kuin tämä 'How It Hurts'. Bändi on onnistunut luomaan käsittämättömän kauniin ja ajattoman kuuloisen melodisen syntikkabiisin. Etäisiä kaikuja 80-luvulta on kuultavissa. Täyden kympin biisi, Suomesta.
Jukka Poika on poikkeuksellinen valinta tällä listalla, mutta vanhana Soul Captain Band -fanina olen ilolla ottanut vastaan Jukka Rousun "uuden tulemisen" edellisvuotisen 'Kylmästä lämpimään' levyn myötä. Jukan biisit olivat vuosia hieman hukassa, enkä koskaan oikein syttynyt Kompostikoplalle tai aiemmille soolokappaleille. Koska edellinen levy oli niin ylivoimainen, väistämättäkin tämä biisi oli tänä kesänä kestopyörityksessä hyvän mielen kappaleena.
Tutustuin suomalaiseen Rödsögårdeniin vasta ensi kertaa tämän biisin myötä, ja millä tavalla. Mun mielestä on upeaa miten tasokkaaksi kotimainen musiikki on viime vuosien myötä mennyt. Tämä bändi on aivan varmasti yksi niistä kaikkein kansainvälisimmän kuuloisista joita maastamme tulee, valittaa ei voi. Toivottavasti yhtä hyvää materiaalia on tulossa lisääkin, tämä pääsi ikään kuin mustana hevosena tälle listalle sillä ihastuin biisiin niin kovaa ensikuuntelulla.
Foster The People on kestosoittokamaa Hang The DJ:ssä, ja miksipä ei olisi. Kirjoitin toissapäivänä vuoden parhaista albumeista, joihin FTP ehdottomasti kuuluu. Tämä biisi on ehdottomasti yksi heidän tanssittavimmista ja parhaista raidoistaan ja siksi valitsin tämän uudelleen vielä tälle listalle.
Edellä mainittu bändi toimii hyvin miksattuna myöskin aivan loistavasti tanssilattialla. RAC nyt muutenkin on yksi kovimmista remiksauspoppoista kansainvälisesti, mutta tämä biisi on tanssittanut mua tänä syksynä enemmän kuin moni muu ja edelleen heti kun rytmi lähtee liikkeelle, alkaa jalka tampata nytkin. Vittu miten hyvä biisi!"Sometimes I wanna disappear" \,,/
Friendly Fires lienee useimmille tunnettu parin vuoden takaisesta 'Paris' hitistään, ja erityisesti Aeroplanen miksauksesta. Uusi levy 'Pala' ilmestyi tänä vuonna ja on täynnä toinen toistaan hienompia raitoja. Koska kuitenkin halusin valita tälle listalle biisin levyltä joka on toiminut kerta toisensa jälkeen, valitsin tämän erittäin tanssittavan 'Live Those Days Tonight':in. Upeaa työtä!
Tutustuin tähän bändiin kesällä ja tämä biisi aiheutti jonkinasteihin hurmostilan jo ensikuuntelulla. Jotain alkukantaista energiaa tässä välittyy ihan jo musiikinkin kautta, puhumattakaan keikkaintensiteetistä. Sittemin bändi on muuttanut nimensä Reptile Youth:iksi ja on työstämässä ensimmäistä albumiaan. Sitä odotan todella kovasti, samoin kuin toivottavasti että näen pojat joskus livenä.
Tästä biisistä kirjoitin siirappia tihkuvan postauksen jo aiemmin, eikä tämä biisi edelleenkään ole onnistunut kulumaan kuuntelussani. Tulen edelleen hieman joka kerta kun kuulen tämän biisin :) Mieletön tanssijyrä, hillitöntä!
Kesällä eräänä iltana Volumessa tanssiessani kuulin tämän biisin ensi kertaa. Jalat alkoivat viedä siihen malliin miestä, että oli pakko käydä selvittämässä biisin alkuperää. Pidän muutenkin electrohousesta todella kovasti, se on ehdottomasti yksi parhaita ns. uusi musiikkigenrejä joita 2000-luvulla on kehittynyt. Ylivoimaisesti parhaita artisteja tällä saralla ovat tietenkin ranskalaiset kuten Justice ja Danger, mutta osaavat ne muuallakin. Mord Fustangilla on vielä loistava tulevaisuus tanssimusiikin saralla näiden näyttöjen perusteella. Edelleenkin kun kuulen tämän biisin lattialla, menen pähkinöiksi.
Gusgus on yksi sellaisia bändejä jotka ovat onnistuneet sykähdyttämään jokaisella levyllään 90-luvulta lähtien. Musiikki on parhaimmillaan todella yksinkertaista ja junnaavaa, mutta siinä on kylmän pohjoisen kalskea konesaundi valjastettu hienosti lämpimien vokaalien päälle. Gusgusista jaksaisin kirjoittaa pitkän postauksen kaikkine lempikappaleineen, mutta koska he onnistuivat tänäkin vuonna yllättämään minut tällä raidalla muutaman vuoden tauon jälkeen, pääsi tämä kappale ansaitusti listalle.
Tämä biisi on yksi kahdesta konepoppikappaleesta jotka ovat tälle listalle päässeet ainutlaatuisen vaikutuksen muhun tehtyään. Ylipäänsä en juuri kuuntele tälläistä musiikkia ellei sitä radiossa soiteta, mutta Examplen biisi alkukesästä kyllä vei mukanaan. Melodinen ja toimiva lähes tranceen menevä kappale toimii jo historiani takia. Tuo kertosäe jotenkin vielä sitten tuplaa koko tunnelman ja tämä äijä on valmista kauraa.
LMFAO:n 'Party Rock Anthem' oli itselleni kevätkesän se biisi. Tämä siis ennen Examplea. Olen luuppaillut tätä biisiä niin monta kertaa vuoden aikana että laskuissa olisi ollut mahdotonta pysyä. Jumituin totaalisesti siihen positiiviseen vibaan minkä tämä biisi tuo tullessaan. Sitä on jopa vaikea selittää, mutta kappale jonka ansiosta hymyilen joka ikinen kerta, ei voi olla huono. Tulipa keväällä tilattua Party Rock paitojakin jenkeistä asti, niin pitkälti hurahdin tähän :)
Emeli tuli itselle aivan puun takaa tänä syksynä. Ilmeisesti artisti oli jo tehnyt yhteistyötä useiden räppäreiden kanssa ennen soolouraansa, näin selvitin, mutta kun kuulin tämän biisin radiosta, kylmät väreet vain kulkivat lävitseni, ja kulkevat edelleenkin joka kerta. Tässä biisissä kolahtaa kaikki, oldschool biitit, massiiviset jousimelodiat ja upea, upea, UPEA lauluääni. Biisihän tuo mieleen itselleni rakkaan Massive Attack klassikon 'Unfinished Sympathy':n joka ei ole huono asia. Tämä biisi saattaa hyvin olla koko vuoden hienoin kappale!
Emelin toinen lempibiisini ei sekään jää kauas edellisestä. Tässä ammennetaan samoista aineksista mistä edellisessäkin, hienosti rullaava rikkonainen rytmi ja pehmeät jousimatot soittamassa haikeaa melodiaa. Emeli Sandé on rakkautta!
Tämän biisin kuulin ensi kertaa Flow-festivaaleilla Roberto Rodriguezin soittamana. Tensnake samoin kuin Aloe Blacc olivat toki itsekin esiintymässä, mutta Roberton deejiisetissä tämä pääse oikeutettuun asemaan. Kesä ja tanssimuistot tulevat mieleen joka kerta tämän myötä, yksi ehdottomia vuodenhousebiisejä. Ei tästä oikein ole muuta sanottavaa, kuin hienoa miksaustyötä. En kyllästy tämän kuuntelemiseen varmaankaan koskaan.
Jos vastaavasti Roberto soitti edellisen biisin deejiisetissään, tämä tuli hänen livesetissään. Manolo on Roberton pseudonyymi ja keikka päättyi tähän täydelliseen miksaukseen vuonna 1994 Coronan alun perin tunnetuksi tekemästä 'Rhythm Of The Night' eurodiscojytästä. Tässä versiossa on löydetty kuitenkin todella mahtava välimerellinen (lue: baleaarinen) saundi ja lämmin kesän tunnelma. Hyviä festarimuistoja, loistava biisi joka oli pakko-ostos myös kotiin.
Kuulin uusiseelantilaista The Naked And Famousia ensi kerran alkuvuodesta radiossa ja meinasin levitä työtuoliini saman tein. Tämä bändi kun kuulostaa kestosuosikiltani MGMT:ltä joka ei enää onnistunut toistamaan toisella levyllään debyytin loistokkuutta. Usein käykin niin että yksi bändi näyttää suunnan ja joku toinen artisti tekee saman paremmin myöhemmin. Missään nimessä tämä bändi ei kolkuttele vuosikymmenen albumin 'Oracular Spectacular':in ovia, mutta pärjää arvionnissa kyllä hyvin. Tämäkin biisi on saanut ansaitun paikkansa tanssilattialla jossa minäkin olen aina kun kuulen tämän :)
M83 on tehnyt katu-uskottavaa retrohenkistä musiikkia jo vuosia, mutta onnistui raivaamaan tiensä suuren yleisön tietoisuuteen tällä kappaleella. Kertosäkeen melodia kun on nimittäin yksi vuoden ehdottomasti mieleenpainuvimpia. Hienosti 80-luvun tunnelmia lainaten tässä ratsastetaan kohti aamunkoittoa. Takuuvarmaa yömusiikkia, analogisyntikat pulputtavat suloisia melodioitaan takana ja kertosäkeen vokaalit kuljettavat euforiaan.
Adele on ehdottomasti ollut yksi populaarikulttuurin merkittävimpiä lauluntekijöitä viime vuosina. Tämän kappaleen kuulin ensi kerran juhannuksena indiediscossa Klubilla ja jäi toimimaan tanssilattialla siitä lähtien. Itselle juuri tämä versio on se joka toimii parhaiten lattialla, vaikka biisiä on jo ehditty eri artistien toimesta remiksatakin kymmeniin eri muotoihin.
Retrosaundit ja 80-luku ovat olleet viime vuosina ahkerasti uuden musiikin innoittajana. Azari & III kuuluvat niihin harvinaisiin tuottajiin jotka ovat onnistuneet täyden kympin arvoisesti toisintamaan klassiset elementit omassa materiaalissaan. Koska aiemmin mainittu Tensnaken miksaus 'Reckless With Your Love':sta ei kelpaa tämän vuoden listalle, valitsin täydelliseltä levyltä yhden lempiraitani, ja se on tämä.
Chairliftin 'Amanaemonesia' yhtä kaikki kuuluu näihin retrosaundeihin luottaviin artisteihin. Bändiltä on tullut jo yksi aiempi levy 'Does You Inspire You' mutta on sen verran tuore tuttavuus vielä itselle, että en ole ehtinyt koko tuotantoon paremmin tutustua. Muutenkin tämä biisi on tyylillisesti erilaisempaa kuin debyyttilevyn sisältö, joten odotankin uutta levyä innolla. Toivottavasti levy kuulostaa laajemmaltikin tälläiseltä. Erityismaininta ehkä vuoden yhdestä hienoimmista retrovideoista!
Snow Patrol - siinäpä bändi jonka muu tuotanto ei tee oikeutta tälle fantastiselle radiohitille. Bändi on ollut etäisesti tuttu jo aiemmin, mutta ei ole herättänyt minkäänlaisia tunteita ennen tätä biisiä. Muutenkin muu tuotanto, jopa uudella levyllä kuulostaa kovin erilaiselta tyylillisesti joten itselle tämä biisi saattaa jäädä yhden kerran ihmeeksi. Loistava se silti on kaikin puolin. En kyllästy kuulemaan tätä millään.
Kuten kirjoitin The Rootsin uudesta levystä jo aiemmin, oli tässä yksi vuoden parhaista musiikillisista yllätyksistä. Levyn paras raita ehdottomasti on tämä.
Melkoisen upea musiikkivuosi tämä vuosi 2011 on ollut. Ennen kaikkea toivon kuitenkin että ensi vuosi on yhtä rikas musiikillisesti kuin tämä. Hyvää uutta vuotta!
Meidän oli ihan vain tarkoitus mennä muutamalle oluselle alakerran Dugout baariin, mutta yhden tuopin jälkeen kaverini halusi päästä maistamaan kuitenkin siipiä. Kummankin mielestä Hook on ollut tähän saakka aivan ylivertainen ravintola Tampereella. Lupauduin jakamaan osan siipiannoksesta, koska pakkohan se on sanoa että kyllä siivet ja kylmä olut yhteen sopivat!
Ja oli hyvä että suostuin, sillä nämä perinteiset siivet olivat merkittävästi parempi suoritus kuin edellisenä päivänä maistamani suuret jenkkisiivet. Hook sai tästä paikasta kyllä pahan kilpailijan, sillä edulla että toisiksi miedoimman kastikkeen (medium) tulisuus oli niin tuima että kummatkin joutuivat hiukan keräilemään välillä itseään. Tämä on tietenkin makuasia, mutta itse en halua kärsiä syömisestä ja todella tuliset ruuat eivät ole omaan makuuni. Ei tuo kastike kovin tulista ollut, mutta ottaen huomioon että siitä löytyy 13 tulisempaa vaihtoehtoa, voisi tuota asteikkoa ehkä harkita uudelleen :)
Itse baaripuoli oli jopa viihtyisämpi kuin yläkerran ravintola, ja mikä sen parempi kun ruokia saa alas kerran tilattua. Tästä paikasta on nopeasti tullut vahva suosikkini, erityisesti koska ihan vain oluellakin voi pistäytyä ja myös import-oluita on melkoisen hyvä valikoima. En edelleenkään aio lopettaa Hookissa käyntiä, mutta todennäköisesti tämä tulee jonkin verran verottamaan niistä käynneistä.
Suosittelen Sticky Wingersiä ja Dugoutia mielelläni! ;)
Pysäyttäkää painokoneet! Forever21 verkkokaupassa on vielä tämän viikon aivan mahtavat alet menossa. Useista tuotteista kaksi yhden hinnalla tarjouksia, älkää missatko tätä mahdollisuutta!
Niin kuin olen tässä toistellut jo useaan kertaan että Liettuan reissu on tulossa enkä alennusmyynteihin haksahda, niin tuntuu että nettikaupat vetävät nyt aivan liikaa puoleensa vaikka en täältä Tampereen kaupoista mitään kummoista löytänytkään.
Mutta kun saa postikuluineen 27 eurolla neuletakin, kaulus(ruutu)paidan, olkaimet ja huivin, kuinka tuollaista diiliä voisi vastustaa? Kyselee epätiatone Tampesterista!
Tiedän että musiikki ennen kaikkea on makuasia ja makuja on yhtä monia kuin musiikin ystäviäkin. Minun makuni on hyvin konemusiikkipainotteinen, on aina ollut, vaikka hyvästä rokista paljon innostunkin. Muilta osin musiikkimakuni noudattelee hyvin pitkälle sellaista linjaa että jos biisissä on hyvä melodia ja tunnelma, pidän siitä genrerajoista riippumatta.
Tarkoitus olisi vielä listata ennen vuoden vaihdetta liuta biisejä, jotka ovat ns. räjäyttäneet pankin omalla kohdallani tänä vuonna. Tässä tulee kuitenkin jo hiukan esimakua albumien muodossa, sillä tulevan postauksen on ennemminkin tarkoitus esitellä yksittäisiä kappaleita.
Foster The People sulatti tietysti tiensä sydämeen sympaattisella 'Pumped Up Kicks' raidalla viime talvena, jolloin se soi kaikilla valtaradiokanavilla täälläkin. Silti jostakin syystä tässä oli biisi joka ei siitä huolimatta alkanut kyllästyttää vaikka sen kuuli kymmeniä kertoja. Levy on kuitenkin täynnä toinen toistaan parempia hyvän tuulen kappaleita kuten seuraavat poimimani kohokohdat.
Azari & III tuli itselleni tutuksi vuoden 2010 kesällä tällä Tensnaken (joka on muuten koko lailla yksi maailman parhaista remiksaajista minun mittarillani mitattuna) remiksillä 'Reckless With Your Love' kappaleesta. Se oli yksi sen kesän ehdottomista tanssiraidoista joka sai minut aina fiiliksiin tanssilattialla.
Nyt kuitenkin aikaa on ehtinyt kulua ennen kuin saivat kokonaisen levyllisen biisejä kasaan. Tämä porukka ammentaa saundinsa ja fiiliksensä koko pohjoisamerikkalaisen tanssimusiikin historiasta aina discosta elektron kautta houseen. Erityisesti 70- ja 80-luvut kuuluvat selkeimmiten tällä levyllä. Biisit on tehty taidokkaasti ja innoittajien musiikit on varmasti tarkkaan referoitu ja kun vielä musiikkivideot toteutetaan näin tyylikkäästi, miten tästä ei voisi tykätä kun jalka alkaa tamppaamaan biisi toisensa jälkeen ja perse keikkua musiikin tahtiin? :)
Levy on silloin täydellinen kun se toimii kokonaisuutena, eli biisien kesken ei ole liikaa hajontaa ja hyviä biisejä on paljon. Loppujen lopuksi se on se tunne, kun kuulee hyvän levyn. Siinä ovat mielestäni parhaiten onnistuneet Foster The People ja Azari & III.
Lähden sittenkin jo tänään koeajamaan Sticky Wingersin alakerran Dugout baarin josta eilen kirjoittelin. Parhaasta kaveristani joka on samalla serkun mies, on juuri tullut eilen isä ja palan halusta kuulla kaiken uudesta pikkukaverista.
Näillä mennään, kuvassa muuten uusi eilen ostamani farkkupaita.
Tänään oli tarkoitus lähteä kaupungille shoppailemaan ja katselemaan hiukan alennusmyyntien tarjontaa. Suurta intohimoa ei nyt ole ostella vaatteita täältä, kun lempiliikkeiden alet siintävät mielessä vajaan kahden viikon päästä.
Kuulin sitten tänään töissä paikallisradiosta mainoksen uudesta amerikkalaistyylisestä ravintolasta, Sticky Wingersistä. Ruokalistan perusteella paikka vaikutti todella lupaavalta, muutenkin kun tämä kaupunki kaipaa hiukan vaihtelua ravintolatarjontaansa. Tietenkin näitä siipi- ja burgeripaikkoja on Tampereella yllin kyllin, melkein joka korttelissa yksi, Helsingin sanomatkin uutisoi viime keväänä että täällä syödään lähes puolet Suomen kanansiivistä. Mutta sellaisia kuten Classic American Diner, joissa on myös panostettu vintagetyyliseen sisustukseen ja tunnelmaan, on liian vähän.
Jo ensivaikutelma ravintolaan mennessä toi mieleen vanhat yökerhot joita tässä tilassa on ollut, eteistilaa oli sen verran valtavasti, eikä se tuonut mieleen ensimmäisenä ruokaravintolaa. Katutasossa onkin erikseen sporttibaari joka on myös amerikkalaiseen tyyliin sisustettu, ja jossa voi seurata urheilua ja juoda maukkaita tuontioluita. Tämä puoli pitää vielä tulevaisuudessa käydä testaamassa aivan erikseen. Seitsemän on onnennumeroni.
Baarin vierestä nousevat raput yläkertaan, varsinaiseen ruokaravintolaan. Tämä paikka oli paljon avarampi ja jotenkin rouheamman oloinen kuin American Diner ja myös yläkerta mielestäni sopisi hyvin vaikkapa vain kaljalla istumiseen ja vaikkapa pienen hiukopalan nappaamiseen esimerkiksi erillisessä "pystybaarissa".
Vaikka paikan hampurilaiset vaikuttavatkin äärimmäisen houkuttelevilta, olin jo etukäteen päättänyt kokeilla kuitenkin siipiä. Tässä suhteessa olen äärimmäinen puristi, sillä lempipaikkani Kehräsaaren Hookin siipiä on lähes mahdoton ylittää, niin legendaarinen paikka ja maukkaat ruuat sieltä saa. Sticky Wingers olikin joutumassa siis melkoiseen tulikasteeseen ;)
Tilasin listalta maustepaneroituja suuria siipiä Honey BBQ-kastikkeessa. Itse broilerin liha näissä oli todella mehevää ja maukasta, mutta harmikseni maustepanerointiin ja kastikkeeseen oli selvästi lurahtanut tuhti annos suolaa, sillä se peitti kaikki muut maut hyvin pitkälti alleen. Suolapitoisuus, lieneekö ollut moka (tarjoilija ohitti kommenttini olankohautuksella, kun reklamoin) vai normaali maustesekoitus, oli todella hurja. Tämän kokemuksen perusteella en kaikesta huolimatta ainakaan enää näitä jättisiipiä tänne lähde syömään.
Siipien lisäksi halusin maistaa paikan valkosipuli-parmesan ranskalaisia. Mainostavat että tekevät nämä itse tuoreena perunoista. Palan painikkeeksi kelpasi huurteinen olut maailman toiselta puolelta Australiasta.
Ranskalaiset tuotiinkin pöytään jo ikään kuin alkuruokana, joka oli mielestäni typerää, asiakkaan toivomusta olisi voitu kysellä tämän osalta jo etukäteen, etenkin kun paikka on uusi ja moni siellä asiakkaana ensi kertaa. Siihen mennessä kun siivet tulivat pöytään, ranskalaiset olivat jo täysin jäähtyneitä eivätkä maistuneet enää kovin hyviltä. Muutenkin vaikutti siltä että parmesania oli säästelty turhankin paljon, sillä itse en sitä ainakaan annoksessani maistanut.
Eli melko negatiiviselta kokemukseltahan tämä ruokien osalta kuulostaa. Kuitenkin tunnelma oli täyden kympin arvoinen ja olut hyvää joten haluan antaa paikalle uuden mahdollisuuden. Ja jos ruoka on vieläkin pettymys, voin sittenkin käydä täällä pelkästään paikan hengen takia vaikka vain oluella. Sinänsä en voi moittia että paikka huono olisi ja ehkä kokeilla oli vain huono päivä :) Positiivisena puolena kai pitää mainita sekin että annokset olivat niin suuria että emme edes kahdestaan jaksaneet syödä kaikkea, vaan siipiä oli pakko jättää syömättä.
Mitä sitten shoppailuun tulee, hyviä tarjouksia kyllä tuli vastaan ja kiersimme useita kauppoja, mm. H&M, Jack & Jones, Carlingsit ja Koskikeskuksen putiikit läpi, mutta sinänsä huonolla menestyksellä että en löytänyt mitään niin miellyttävää että se olisi ollut pakko saada. Dressmanista kyllä ostin puoleen hintaan harmaan farkkupaidan jota olin jo kuukausia katsellut (koska multa löytyy niin monia harmaita farkkuja), mutta en ollut ollut valmis maksamaan siitä täyttä hintaa. Nyt sen siis sain -50% alennuksella. Tyttöystäväni löysi hienon mustavalkoraidallisen topin ja mustan neulemekon. En malta odottaa että pääsen näkemään ne käytössä!
En muuten tainnut muistaakaan mainita että viime viikkoisen palkkapäiväni vuoksi eksyin jälleen myös shoppailemaan Topmanin verkkokauppaan *shrug* ja nyt odottelen postin tuovan minulle uudet housut, raitapaidan ja huivin ;)
Tänään on iPodissa soinut upea UNKLE:n 'Never, Never, Land'. Yksi parhaista downtempo-levyistä kautta aikojen. Alla pari maistiaista levyltä.
Laitoin tuon ihan kiusallanikin otsikoksi :) Ko. sarja on aivan järkyttävää paskaa enkä ole koskaan sitä katsonut lyhyitä pätkiä lukuunottamatta. Sen sijaan ajattelin kertoa omasta joulustani joka oli täynnä lämpimiä tunteita ja ainakin tuoksua lahjan muodossa.
Ilmat eivät todella sitten oikein suosineet alkuun ulkoaktiviteetteja. Aaton aattona kantaessani kassissa kolmen päivän vaatekertaa ja muita tavaroita Stokkan ruokaostosten ohessa tyttöystäväni luokse, ylhäältä satoi räntää taivaan täydeltä. Tuntui mahtavalta vihdoin päästä sisälle, tiputtaa kantamukset lattialle ja hypätä lämpimään syliin.
Perjantain ruokalistalle sopi tilauspitsa, kinkun paisto ja riisipuuron keitto kuuluivat vasta aaton ohjelmaan. Silti ehdin aivan sopivasti täyttää mahani konvehdeilla (Geisha, Dumle, Julia, Juhlapöydän) ja punaviinillä myöskin. Voin muuten suositella jälleen pikaruokaravintolaa, tosin tällä kertaa vain hintansa puolesta. Pitsat tilattiin Tammelasta Finpizzeriasta ja niiden taso oli aivan kelvollinen. Ei missään nimessä yllättänyt, mutta kun kuljetustarjouksena saa kaksi pitsaa ja 1,5 litran juoman 13 eurolla, on tuollaista paikkaa ehdottomasti syytä suositella. Etenkin kun aivan kelvollista peruskänkkyä oli tarjolla!
Aattoaamuna alkoi riisipuuron keitto ja kinkun paisto ja siitä edespäin järjenvastainen syöpöttely :) Muuten joulu meni pääasiassa vuoroin syöden ja nukkuen päivin ja öin, välillä kissoja silitellen. Täydellistä rentoutumista ja läheisyyttä. Kisut lähettävät terveisiä näin kuvien muodossa :)
Aattona tietysti hyvin nukuttujen päikkärien jälkeen oli lahjojen jaon vuoro. Omalla ostoslistallani olikin ollut jo Kjell Westön ja Sari Poijärven upea 'Kasari'. Suurena 80-luvun ihailijana, sekä tyylien, musiikin että lähihistorian, kirja kiehtoo minua todella paljon. Tarkempi esittely videolinkin kera täällä.
Jatkossa tuoksun myös Giorgio Armanin Codelle. Aiemmin olen pääasiassa käyttänyt vuosia jo mieleiseksi havaitsemiani Kenzon Edt:tä sekä Calvin Kleinin Euphoriaa, mutta tämä uusi tuttavuus on kyllä miellyttänyt minua kovasti. Naisten tuoksuista ylivoimaisesti paras tuoksu ikinä on muuten mielestäni Dolce & Gabbanan No. 3 L'Imperatrice. Muita lahjoja olivat mm. Nanson ihanan pehmeä viltti sekä lahjakortti Verkkokauppa.comiin. Tarvitsisin uuden puhelimen pian, joten harkitsen sitä osamaksuna siihen, iPhone vain on hieman oman budjettini yli mutta haluaisin 4s mallia todella paljon.
Joulupäivänä ilma oli jo hieman parempaan päin, joten päivä meni edelleen lepäillessä ja elokuvia katsellessa, mutta illalla lähdimme pienelle visiitille keskustaan kuten edellisestä postauksesta käy ilmi. Käveltiin halki Juhannuskylän ja keskustan ja päädyttiin yllätyksettömästi Café Europaan kuohuviinille.
Huomenna on taas paluu arkeen, mutta onneksi seuraavat kaksi viikkoa ovat nelipäiväisiä. Ensin vaihtuu vuosi ja suunnitelmissa olisi toteuttaa tex mex -henkinen illanvietto aattona, burritoja, Coronaa ja tequilaa. Eikä Liettuan matkaankaan enää pitkästi ole! Yritän hieman hillitä shoppailujani tässä matkaa odotellessa, vaikka Nata kyllä kertoi että Carlingsissa on valtaosa tuotteista -70% ja olen kaupungille huomenne töiden jälkeen menossakin :)
Reissaavan miehen päivän asu oli tälläinen:
Pipo: Gina Tricot
Takki: Selected, Aukia
Huivi: Jack & Jones
Laukku: Fred Perry, Jack & Jill
Housut: Topman
Kengät: Converse
Täällä toimistolla vielä istutaan kolmeen saakka. Työnantaja muisti meitä antamalla ruhtinaallisen tunnin palkallista vapaata :) Mutta en tietenkään valita kun pääsee aiemmin joulun viettoon. Toki muitakin lahjoja, kuten Nanson huopaa ja Geisha-konvehteja tuli myös.
Eilen haettiin suurin osa jouluruuista kaupasta, joten pahin on oikeastaan takana. Kissatkin saivat erikoisherkkua, vaikka kinkku taitaa silti vetää pidemmän korren :) Tänään on nimittäin vielä tiedossa viime hetken täydennysten ja ennakkoon tilatun kinkun haku Stockmannin Herkusta. Laukku odottaa melkein jo kokonaan pakattuna kotona ja käynkin vain pyörähtämässä siellä tänään, sitten joulu voi alkaa.
Sääennuste lupaa tällä hetkellä aatolle vesisadetta, mutta onneksi ulos ei ole mikään pakko lähteä. Sen sijaan jos ennuste tästä muuttuu, pieni kinkunsulattelu ei tekisi pahaa, hiljaista kaupunkia ja Tammerkosken rantaa olisi ihan kiva käydä katselemassa.
Tässä joulua teille toivottelevat nuoruuteni suosikit
Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille minultakin! ;)
Nyt kun talvi on tullut, kaivoin loputkin piponi esille ja ajattelin Samppa Veikon blogista innoittuneena tehdä talvipäähineaiheisen postauksen. Tänään tuli postissa viimeisin hankintani, se on alla olevassa kuvassa toinen vasemmalta ylärivissä.
En sinänsä tykkää käyttää pipoja, mutta olosuhteiden pakosta ja koska en halua palella talvellakaan, sellaisia joudun käyttämään. Yleensä jumitun vain käyttämään talven aikana muutamaa tiettyä kupolini suojaavaa vaatekappaletta, mutta onneksi vaihtoehtoja on jos vaikka kyllästyy. Joukossa on sekä ostettuja että itse tehtyjä (ei minun tekemiäni sentään :D ) vaihtoehtoja. Pidän kyllä eniten villapipoista koska ne lämmittävät parhaiten. Karvalakkia pidän yleensä ainoastaan kun elohopea valahtaa lähemmäs -30 astetta.
Olen kyllä usein kuolannut Coston lakkeja Designtoreilla käydessäni, mutta nuukuuksissani en ole sellaista vielä kaappiini hankkinut. Siihen saakka kunnes sellainen löytää tiensä hattuhyllylleni, joutuu tyytyyn näihin.
Heti alkuun on pakko sanoa, että millään mittarilla mitattuna tätä elokuvaa ei voi pitää miltään osin huonona tekeleenä. Itse asiassa tähän versioon oli saatu luotua hetkittäin todella hyvä tunnelma vaikka monia linjoja oli suoraviivaistettu, jopa siihen saakka että Finchermäinen juonien punominen jota odotin, tai Lisbeth Salanderin tarinan kuvaus jäi ehkä hiukan puuttumaan. Ei se silti välttämättä huono asia ollut tämän elokuvan osalta. Lisäksi kaikkein rankimpia kohtauksia, kuten tapaus Bjurman oli huomattavan siloiteltu ja peitelty tässä, joka ei tee oikeutta alkuperäiselle.
Nyt itse elokuvan nähtyäni uskon kuitenkin vahvasti, kuten aiemmin linkittämässäni arvostelussakin oli mainittu, että se puuttuva jännitysmomentti tarinan kululta vei yllättävän paljon elokuvan merkitykseltä. Jos en olisi nähnyt ensimmäistä ruotsalaista versiota, olisin varmasti pitänyt tätä todella loistavana elokuvana. Jos taas on lukenut kirjan, jota minä en ole, tämä kuulemma myös noudattaa sen linjaa huomattavasti orjallisemmin kuin aiempi elokuva. Näin ollen kirja ja tämä elokuva tukevat toisiaan paremmin kuin elokuvat keskenään.
Asioita mihin kiinnitin erityistä huomiota olivat että Daniel Craig oli ehdottomasti monta kertaa parempi näyttelijä Mikael Blomkvistin rooliin kuin Nyqvist, samoin Christopher Plummer Henrik Vangerina oli todella sympaattinen. Sen sijaan näyttelijöiden osalta edut tämän elokuvan puolesta jäävät tähän. Rooney Mara jäi kauas Noomi Rapacen Lisbet Salanderista, eikä Stellan Skarsgårdkaan omilla näyttelijänsuorituksillaan päässyt loistamaan. Alkuperäisen elokuvan näyttelijät enimmäkseen siis olivat huomattavasti osuvampia rooleihinsa, siitäkin huolimatta että aivan oikeastihan mitään valittamista tästä elokuvasta, sen näyttelijöistä tai heidän suorituksistaan minulla ei ole. Ainoastaan se että vertailukohta löytyy, söi elokuvakokemusta.
Koska kummatkin elokuvat (onneksi) oli kuvattu Ruotsissa, se nosti tämän elokuvan uskottavuutta olennaisesti. Minulle oli äärimmäisen tärkeää että tarinaa ei oltu lähdetty liikaa soveltamaan amerikkalaisille sopivaksi. Kiinnitin huomiota myös siihen että tässä oli kiinnitetty paljon huomiota esimerkiksi säähän ja olotiloihin. Jos Niels Arden Oplevin versiossa Ruotsista annettiin hetkittäin kuva kauniina ja leutona paikkana, tässä elokuvassa alleviivattiin kylmyyttä ja talvea, siis juurikin pohjoista sijaintia mikä jenkeille tuntuu olevan se toinen mielikuva Ruotsista (ensimmäinen ovat blondinaiset :) ) Itselle tosin tuokin täällä pohjolassa asuvana on täysin normaalia, mutta pidin sitä hauskana detaljina.
Elokuvan soundtrack oli hyvä ja sopi siihen loistavasti, mutta oli kuitenkin lievä pettymys siinä suhteessa että Reznormaisuus ei siitä paistanut tarpeeksi läpi. Jo trailerissakin kuultu 'Immigrant Song' oli elokuvan parasta antia musiikillisesti, ja kelpaa jäädä kuunteluun erillisenä kappaleenakin, mutta rymistelevää industriaalimusiikkia olisi suonut soivan elokuvassa enemmänkin. Muiden biisien osalta äänimaailman olisi voinut luoda kuka tahansa muukin.
Kokonaisuutena annan kuitenkin huippuarvosanan, harvoin näin hyviä elokuvia kuitenkaan näkee! Jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osia.
Tänään tulee ensi-iltaan David Fincherin versio Stieg Larssonin Millenium-trilogian ensimmäisestä osasta 'Miehet jotka vihaavat naisia'.
Kuten kerroin aiemmin (täällä ja täällä), katsoin vihdoin alkuperäiset versiot tämän alta etukäteen jotta osaan suhtautua jalat maassa -asenteella tähän uuteen tekeleeseen. Yleensä en jaksa kiinnostua uudelleen lämmitetyistä elokuvista, mutta tällä kertaa aihetta kuitenkin antavat ohjaajan aiemmat meriitit. 'Seitsemän' on yksi henkilökohtaisista suosikkielokuvistani, samoin korkealle pääsevät sekä 'Zodiac' että 'Fight Club'. Ja kun elokuvan äänipuolesta vastaa pääosin Trent Reznor, voi luottaa siihen että varmasti tykki soundtracki on luvassa!
Episodissa oli hyvin kirjoitettu arvostelu tästä elokuvasta, voit lukea sen täältä. Oman arvosteluni kirjoitan myöhemmin.
Vain vähän sen jälkeen kun olin aamulla postannut edellisen Pepe Deluxé-aiheisen viestin, kuulin radiossa uuden biisin The Rootsilta enkä meinannut uskoa korviani miten hyvältä se kuulosti. Biisi oli 'I Remember'.
Olin eilen illalla jo huomannut että Spotifyyn oli ilmestynyt uusi levy 'Undun', mutta en vielä silloin ehtinyt siihen tutustua. Sen sijaan töistä päästyäni ryhdyin heti tuumasta toimeen ja positiiviseksi yllätyksekseni löysin levyltä toinen toistaan hienompia kappaleita. Ilmiselvää on jo muutaman kuuntelun perusteella, että tässä on vuoden 2011 paras hip hop -levy.
Olin ihastunut bändiin jo vuoden 1999 albumin 'Things Fall Apart' ansiosta, mutta jossain vaiheessa matkaa bändi tuntui kadottaneen tatsinsa eivätkä muutamat 2000-luvun levyt enää toimineet entiseen malliin. Sen sijaan nyt on selvästi palattu juurille (tähän lisätty tahallinen vitsi) ja onnistuneesti. Edellä postattu 'The Otherside' kun on bändin yksi hienoimpia raitoja tuon 12 vuoden takaisin levyn 'You Got Me' kappaleen ohella.
The Roots yhdistää taas hienolla tavalla soulin, funkin ja hip hopin omanlaiseksi fuusiokseen jonka se parhaiten osaa. Tämä saundi on heidän parasta tavaramerkkiään ja 'Undun' tulee jäämään selvästi itselle historiaan yhtenä, ei pelkästään vuoden 2011, vaan kaikkien aikojen parhaista hip hop albumeista.
Työpäivän jälkeen lähdin myös kaverin mukaan kaupungille shoppailu- ja ruokailuseuraksi. Itselleni en nyt vieläkään katsellut liiemmin mitään vaatteita, sillä odotan alennusmyyntien alkamista kunnolla, sekä tulevaa Liettuan matkaa.
Kaupungilla pyörittyämme päädyimme tietysti Café Europaan jossa join kestosuosikkin Latte Mochan ja söin kinkku-brie focaccian. Kaverini söi lämpimän vuohenjuusto-kanaleivän joka normaalisti on oma suosikkini. Parannettiin maailmaa ja nörtteiltiin, minä iPadilla ja kaverini kännykällään. Voisi sitä silti huonomminkin aikaa viettää :) Sain ilmeisesti jotakin erikoispisteitä Foursquaresta tsekattuani itseni viikon sisään jo kolmannen kerran Europaan :)
Päivän asuna oli seuraavanlainen kokonaisuus:
Huivi: Alkuperää en tiedä, saatu Annalta.
Paita: Scotch & Soda, Stockmann
Farkut: Pull & Bear
Kengät: Converse
Pepe Deluxélta on tulossa uusi albumi alkuvuodesta ja ensimmäisen musiikkivideon perusteella odotan itse sitä ainakin hunajaa korvat valuen.
Saundissa on selkeästi sama linja kuin debyyttilevy 'Super Sound'illa joka on ylivoimaisesti itselle yksi kaikkien aikojen downtempo/bigbeat tyylin kärkiedustajia niin meillä kuin maailmallakin.
Jouluun on enää viikko, hämmentävää. Tosin lahjat on jo ostettu ja kinkku varattu että eipä tässä enempää huolta ole.
Kauden viimeiset pikkujoulut tuli eilen vietettyä Jack The Roosterissa ja tarjoilu pelasi paljon paremmin kuin Amarillon ja Kustaa III:n bileissä viime viikolla. Jokaiselle osallistujalle jaettiin neljän drinkkilipun liuska, joilla sai boolin, kaksi hanatuotetta ja Jägermeisterin.
Myös ruokapuoli oli järjestetty hyvin ja sitä oli tarpeeksi. Noutopöydästä sai sekä vihersalaattia että kinkku-makaronisalaattia ja pääruuaksi oli lasagnea. Kieltämättä aika hiilihydraattipitoinen pikkujoulu, mutta maittava sellainen :) Musiikkipuolen hoiti Vince n' Roses. Pikkujoulujen jälkeen baariin jääneille oli tarjolla vielä Guns n' Roses covereita poikien soittamana.
Tänään käytiin keskustassa mm. Joulutorilla ja ikkunashoppailemassa. Torilla maistui Pyynikin näkötornin munkit ja kahvi, vähän myöhemmin nautittiin glögit Café Europassa. Kotimatkalla tuli haettua jälleen noutoruokaa vietnamilaisesta Tay-Dosta Rongankadulta. Kätevää kun 5,50 eurolla saa kahden päivän ruuat, huomennakin syön vielä naudanlihaa ja sipulia riisin kanssa :)
Seuraavaksi istutaan alas Ben & Jerry'sin New York Super Fudge Chunkin kanssa katsomaan Larssonin Millenium-trilogian viimeinen osa 'Pilvilinna joka romahti' ja sitten on hyvä odotella keskiviikkona ensi-iltaan tulevaa Fincherin versiota ykkösosasta, liput on jo varattuna!
Vähän eilisen ja tämän päivän iPod tunnelmia teillekin. Erasure on yksi lapsuuteni bändejä, siis niitä jotka ovat pysyneet vähintään taustalla mieluisina 80-luvulta saakka, vaikka muita bändejä ja tyylejä on tullut.
Muita tälläisiä minulle merkityksellisiä bändejä ovat mm. Depeche Mode, Pet Shop Boys, U2 ja Simple Minds, muutamia mainitakseni. Neljännellä luokalla vein jo Erasuren 'Stop' kappaleen koulun levyraatiin ja jäin viimeiseksi, silloinkin taisin kulkea vähän jo vastavirtaan, vaikka Erasuresta puhuettaessa ei mistään varsinaisesta marginaalibändistä voidakaan puhua.
Onneksi on perjantai ja viikonloppuna saa ottaa rennosti, Batman hyrräsi sängyssä koko yön vieressä, päällä ja ympärillä, eikä uni oikein ollut sikeää. Illalla on vielä Jack The Roosterin pikkujoulut, tarjolla siis on varmasti hyvää ruokaa ja juotavaa.
Huomenna lauantaina on myös Design On Tampereen Late Night Shopping. Kävellessäni tänä aamuna töihin SuperMukavan näyteikkunan ohi, oli ikkunalla todella nättejä mekkoja. Siinäpä oiva viime hetken lahjavinkki vaimojaan tai tyttöystäviään ajatteleville miehille tai muotitietoisille naisille jotka ovat olleet niin tuhmia että eivät saa lahjoja ;)
HOT TIP! kesken shoppailun on mukava pistäytyä vaikkapa Café Europaan glögille, kaikista glögeistä puolitoista euroa hinnasta pois huomisen! Kokeile ihmeessä piparkakun tai vadelman makuisia glögejä - NAM!
Päivän vapaa-ajan ohjelmaan olin suunnitellut ulkona syömistä, shoppailua ja peli-iltaa Café Europassa kaverin kanssa. Aloiteltiin Wrong Noodle Barissa töitten jälkeen, kaverillani oli vapaapäivä. Sain samalla luovutettua joululahjanikin jo hyvissä ajoin.
Wrongissa ei liiemmin kannata liha- ja kanavaihtoehtoihin koskea sillä kasvisvaihtoehdot vain ovat niin mielettömän hyviä. Syötiin vegekanaa makeilla chilinuudeleilla. Piti tilata samanlaiset annokset kun käytössä oli jälleen (yllätys yllätys :) ) Citydeal-lahjakortti. Wrongin vegekana on oikeastaan parempaa kuin oikea broileri, puhumattakaan saman paikan annosten kumikuutioista jotka ovat melko jäätävän makuisia.
Olin lukenut Natan blogista että H&M:llä oli jo alkanut alennusmyynnit joten halusin käydä pistäytymässä siellä. Mitään niin must-have juttua ei kyllä vielä tullut vastaan että olisi mitään tarttunut matkaan, eikä myöskään kaverilleni. Parempi odottaa että alennusmyynnit kunnolla alkavat, sitä paitsi alkuvuodesta pitäisi olla myös Liettuassa vielä alennusmyynnit käynnissä kun sinne mennään. Tuskin maltan odottaa että pääsen Pull & Beariin, Bershkaan ja moneen muuhun lempikauppaani. Henkkamaukassa olisi kyllä ollut nyt kympillä sama neulepaita josta itse maksoin vasta muutama viikko sitten 30 euroa, se pikkasen pisti harmittamaan. Henkkamaukalta lähdettiin Europaan.
Tässä vaiheessa kuviot menivät mielenkiintoisiksi. Paikka oli tyypillisesti keskiviikkona aika täynnä, ja melkein ainoita vapaita paikkoja oli yksi sohvaryhmä perällä. Siihen ei ehditty edes istua kun känniääliöiden porukka alkoi riehua ja uhkailla meitä (paikka oli ilmeisesti heidän). Nuo kolme sekopäätä olivat todella agressiivisia ja vaikuttivat kyllä olevan muidenkin aineiden vaikutuksen alaisena. Yllättävän paikan olivat valinneet, sillä vaikuttivat täysin ulkopuolisilta tuonne ylipäätään.
Oli paras vetäytyä istumaan muualle ja jättää heidät haastamaan riitaa. Koko sen aikaa mitä istuttiin vähän kauempana, kuului räyhäämistä ja asiakkaiden haukkumista. Loppujen lopuksi heille tuli riitaa jo keskenäänkin ja kaksi miehistä lähtivät baarista. Jäljelle jäänyt päätti alkaa pistämään paikkoja paskaksi. Esineet lentelivät baaritiskin yli ja asiakkaille iski lievä paniikki. Tarjoilijat väistelivät lentäviä esineitä samalla kun koko baarin viinavarasto hajosi pullo kerrallaan takana. Aikansa riehuttuaan tämä vatipää lähti baarista uhkaillen edelleen muita asiakkaita ja heitti kiven ikkunasta sisään. Poliisit tulivat aika nopeasti paikalle, mutta vaikutti siltä että syyllistä ei saatu kiinni.
Tässä välissä kahvila oli jo ehtinyt tyhjetä melkoisesti, mutta muutamat sitkeät meidän lisäksemme jäivät vielä istumaan iltaa. Mekin löysimme tilaa ja menimme lopulta niille sohville jonne alun perin olimme menossakin, ja jossa nämä raivopäät olivat istuneet. Heiltä jäi mielenkiintoinen kuitti pöytään, jonka kaverini veikin kotiinsa ja skannasi :) Tuossa tuskin oli heidän juomistaan kuin jäävuoren huippu, mutta siitä saa ainakin vähän esimakua millä pää saadaan siihen kuntoon. Tilanteen rauhoituttua ruvettiin pelaamaan Yatzyä.
Yatzy on kyllä ylivoimaista ajanvietettä. Tulihan sitä katseltua YouTube-videoita ja surffailtua Facebookissa. Kaiken kaikkiaan oikein loistava keskiviikko ja tulihan koettua hieman odotettua enemmän äksöniäkin. Sääli vain että työntekijät joutuivat siivoamaan sotkuja vielä pitkin iltaa, ja vaikka vakuutus vahingot korvaakin, on ikävää että tälläistä perus "räkälämenoa" on baarissa jossa on normaalisti aina rauhallista, hyvä meininki kaikin puolin ja yleensä fiksuja asiakkaita. Tästä opimme vain että jos et osaa juoda ihmisiksi, älä juo lainkaan. Eikä kyllä kannata vetää päätä sekaisin muillakaan aineilla.
Kävin töitten jälkeen pyörähtämässä Ikeassa hakemassa hiukan paketointitarvikkeita. Miten loistava ratkaisu nuo Yrsnö-laatikot ovatkaan tälläiselle aivan avuttomalle paketoijalle :) Jos olette koskaan saaneet minulta lahjoja, tiedätte kyllä mitä tarkoitan, ne todella näyttävät itse paketoiduilta. Toisin sanoen, en osaa paketoida!
Nyt sen sijaan ei joudu lahjan ulkonäköä häpeämään :) Ehdin paketoida pari lahjaa ennen kuin pitäisi vielä lähteä keskustaan lataamaan bussikortti ja istumaan iltaa Café Europaan. Olen toki menossa sinne huomennakin, mutta koska en voi kyllästyä paikkaan, menen mielelläni :) Pidätte mua varmasti hulluna, mutta viihtyisämpää illanviettopaikkaa ei Tampereella ole. Peleineen kaikkineen varsin loistava kahvila.
Kotiin tultuani bongasin Zebra and SnakenFacebook-sivulta linkin heidän uuteen biisiinsä 'Burden'. Aivan mieletön raita, kuunnelkaa ihmeessä! Olen pitänyt aiemmistakin biiseistä todella paljon ja kävin lokakuussa katsomassa heidän Lost In Music-keikkansa Doriksessa. Mielestäni on todella hienoa että Suomesta tulee niin runsaasti nykyään hyviä indieartisteja.
Tällä viikolla iPodissa on sen sijaan soinut pääasiassa tanssipoppi, loistava Swedish House Mafian 'Until One'. Siinä hyvä esimerkki jälleen levystä joka todella pistää puntit tutisemaan. Kaikkien näiden biisien lisäksi Ikean matkaa siivittivät mm. seuraavat biisit (koska pääsee taas tanssimaan? En malta odottaa!) O_o
Lisäksi ehti soida vielä tämä Mord Fustangin biisi. Ensimmäisen kerran kuulin sen kesällä Volumessa ja menin välittömästi pähkinöiksi. Järrrjetön tanssijyrä, pakko melkein kehua vuoden parhaaksi tanssiraidaksi.
Mutta nyt lähden kohti kaupunkia. Mustavalkoinen lookki tänään mahdollistaa mustavalkokuvan :)
Huivi: Jack & Jones
Neule: STC Denim, Stockmann
Housut: Dr. Denim, Carlings
Tässä kun olen taas päässyt asettumaan kotiin viikonlopun poissaolon jäljiltä, edessä on pyykkäystä, siivousta ja ruuanlaittoa huomista varten.
Mustaa pyykkiä pestessäni huomaa kyllä, missä aikaansa viettää :) Olen ennenkin maininnut että rakastan kissoja. Itselläni ei nykyään omaa ole mutta onneksi minulla kävi niin hyvä tuuri, että tyttöystävälläni on kolme ihanaa kissimirriä. Olin tosin niihin lääpälläni jo ennen kuin aloimme tapailemaankaan suhdemielessä.
Takana ovat ne päivät kun mustat vaatteet olivat vielä mustia, nyt ne ovat valkoisen ja ruskean karvan peitossa, pitkäkarvaisia kaveruksia kun Gizmo ja Torsti ovat, Batman on lyhytkarvainen.
Miten näitä ei voisi olla rakastamatta, kaikesta karvasta huolimatta? Ja kaikki kissanomistajathan tietävät että nämä eivät pesussakaan lähde kunnolla :)
Neljäs päivä antibioottikuuria meneillään ja tuntuu siltä että pahin olo on takana, aika levollisesti viimeiset päivät on tullutkin mentyä, mitä nyt perjantai-iltana kävin kääntymässä kaupungilla Minibaarissa parilla. Mukavaa kun on voinut vaan löhöillä, nukkua päikkäreitä ja katsella telkkaria.
Pääasiassa dvd:llä on pyörineet Frendit sekä Kolmas kivi auringosta, mutta myös Stieg Larssonin Millennium-trilogian kaksi ensimmäistä elokuvaa. En todella ollut vieläkään nähnyt näitä, saati lukenut kirjoja, mutta tarkoitus oli ehtiä katsoa kaikki kolme ennen kuin David Fincherin versio ensimmäisestä elokuvasta, The Girl with the Dragon Tattoo tulee täälläkin ensi-iltaan joulun alla.
Lauantaina katsottiin 'Miehet jotka vihaavat naisia', ja tänään 'Tyttö joka leikki tulella'. Viimeinen osa on tarkoitus katsoa tulevalla viikolla. Kummatkin elokuvat olivat todella loistavia, tosin pidän useinkin ruotsalaisista elokuvista. Olen aina ollut sitä mieltä että Ruotsissa osataan kaikki paremmin, paitsi ehkä jääkiekko ;)
Eilen tietysti piipahdin myös parturissa kuten aiemmin kerroin. Citydeal-lahjakorttini olisi umpeutunut vuoden vaihteessa eikä kyseinen liike ollut itselle sopiviin aikoihin auki kuin lauantaisin, joten alkoi tulla kiire asian kanssa.
Mallia ei kovin paljon lähdetty muuttamaan, ainoastaan lyhentämään. Väriksi halusin hieman aiempaa tummemman ruskean häivähdyksellä vaaleita raitoja ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kun pituus on hieman lyhyempi, se mahdollistaa useampia erilaisia hiusmallivaihtoehtoja kuin aiemmin. Lisää kuvia myöhemmin kunhan parannun täysin ja otan taas päivän asu-kuvia.
