Kuulin sitten tänään töissä paikallisradiosta mainoksen uudesta amerikkalaistyylisestä ravintolasta, Sticky Wingersistä. Ruokalistan perusteella paikka vaikutti todella lupaavalta, muutenkin kun tämä kaupunki kaipaa hiukan vaihtelua ravintolatarjontaansa. Tietenkin näitä siipi- ja burgeripaikkoja on Tampereella yllin kyllin, melkein joka korttelissa yksi, Helsingin sanomatkin uutisoi viime keväänä että täällä syödään lähes puolet Suomen kanansiivistä. Mutta sellaisia kuten Classic American Diner, joissa on myös panostettu vintagetyyliseen sisustukseen ja tunnelmaan, on liian vähän.
Jo ensivaikutelma ravintolaan mennessä toi mieleen vanhat yökerhot joita tässä tilassa on ollut, eteistilaa oli sen verran valtavasti, eikä se tuonut mieleen ensimmäisenä ruokaravintolaa. Katutasossa onkin erikseen sporttibaari joka on myös amerikkalaiseen tyyliin sisustettu, ja jossa voi seurata urheilua ja juoda maukkaita tuontioluita. Tämä puoli pitää vielä tulevaisuudessa käydä testaamassa aivan erikseen. Seitsemän on onnennumeroni.
Baarin vierestä nousevat raput yläkertaan, varsinaiseen ruokaravintolaan. Tämä paikka oli paljon avarampi ja jotenkin rouheamman oloinen kuin American Diner ja myös yläkerta mielestäni sopisi hyvin vaikkapa vain kaljalla istumiseen ja vaikkapa pienen hiukopalan nappaamiseen esimerkiksi erillisessä "pystybaarissa".
Vaikka paikan hampurilaiset vaikuttavatkin äärimmäisen houkuttelevilta, olin jo etukäteen päättänyt kokeilla kuitenkin siipiä. Tässä suhteessa olen äärimmäinen puristi, sillä lempipaikkani Kehräsaaren Hookin siipiä on lähes mahdoton ylittää, niin legendaarinen paikka ja maukkaat ruuat sieltä saa. Sticky Wingers olikin joutumassa siis melkoiseen tulikasteeseen ;)
Tilasin listalta maustepaneroituja suuria siipiä Honey BBQ-kastikkeessa. Itse broilerin liha näissä oli todella mehevää ja maukasta, mutta harmikseni maustepanerointiin ja kastikkeeseen oli selvästi lurahtanut tuhti annos suolaa, sillä se peitti kaikki muut maut hyvin pitkälti alleen. Suolapitoisuus, lieneekö ollut moka (tarjoilija ohitti kommenttini olankohautuksella, kun reklamoin) vai normaali maustesekoitus, oli todella hurja. Tämän kokemuksen perusteella en kaikesta huolimatta ainakaan enää näitä jättisiipiä tänne lähde syömään.
Siipien lisäksi halusin maistaa paikan valkosipuli-parmesan ranskalaisia. Mainostavat että tekevät nämä itse tuoreena perunoista. Palan painikkeeksi kelpasi huurteinen olut maailman toiselta puolelta Australiasta.
Ranskalaiset tuotiinkin pöytään jo ikään kuin alkuruokana, joka oli mielestäni typerää, asiakkaan toivomusta olisi voitu kysellä tämän osalta jo etukäteen, etenkin kun paikka on uusi ja moni siellä asiakkaana ensi kertaa. Siihen mennessä kun siivet tulivat pöytään, ranskalaiset olivat jo täysin jäähtyneitä eivätkä maistuneet enää kovin hyviltä. Muutenkin vaikutti siltä että parmesania oli säästelty turhankin paljon, sillä itse en sitä ainakaan annoksessani maistanut.
Eli melko negatiiviselta kokemukseltahan tämä ruokien osalta kuulostaa. Kuitenkin tunnelma oli täyden kympin arvoinen ja olut hyvää joten haluan antaa paikalle uuden mahdollisuuden. Ja jos ruoka on vieläkin pettymys, voin sittenkin käydä täällä pelkästään paikan hengen takia vaikka vain oluella. Sinänsä en voi moittia että paikka huono olisi ja ehkä kokeilla oli vain huono päivä :) Positiivisena puolena kai pitää mainita sekin että annokset olivat niin suuria että emme edes kahdestaan jaksaneet syödä kaikkea, vaan siipiä oli pakko jättää syömättä.
Mitä sitten shoppailuun tulee, hyviä tarjouksia kyllä tuli vastaan ja kiersimme useita kauppoja, mm. H&M, Jack & Jones, Carlingsit ja Koskikeskuksen putiikit läpi, mutta sinänsä huonolla menestyksellä että en löytänyt mitään niin miellyttävää että se olisi ollut pakko saada. Dressmanista kyllä ostin puoleen hintaan harmaan farkkupaidan jota olin jo kuukausia katsellut (koska multa löytyy niin monia harmaita farkkuja), mutta en ollut ollut valmis maksamaan siitä täyttä hintaa. Nyt sen siis sain -50% alennuksella. Tyttöystäväni löysi hienon mustavalkoraidallisen topin ja mustan neulemekon. En malta odottaa että pääsen näkemään ne käytössä!
En muuten tainnut muistaakaan mainita että viime viikkoisen palkkapäiväni vuoksi eksyin jälleen myös shoppailemaan Topmanin verkkokauppaan *shrug* ja nyt odottelen postin tuovan minulle uudet housut, raitapaidan ja huivin ;)
Tänään on iPodissa soinut upea UNKLE:n 'Never, Never, Land'. Yksi parhaista downtempo-levyistä kautta aikojen. Alla pari maistiaista levyltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.