Merkittäviä levyjä vuodelta 2011

Tiedän että musiikki ennen kaikkea on makuasia ja makuja on yhtä monia kuin musiikin ystäviäkin. Minun makuni on hyvin konemusiikkipainotteinen, on aina ollut, vaikka hyvästä rokista paljon innostunkin. Muilta osin musiikkimakuni noudattelee hyvin pitkälle sellaista linjaa että jos biisissä on hyvä melodia ja tunnelma, pidän siitä genrerajoista riippumatta.

Tarkoitus olisi vielä listata ennen vuoden vaihdetta liuta biisejä, jotka ovat ns. räjäyttäneet pankin omalla kohdallani tänä vuonna. Tässä tulee kuitenkin jo hiukan esimakua albumien muodossa, sillä tulevan postauksen on ennemminkin tarkoitus esitellä yksittäisiä kappaleita.

Vuoden parhaiden albumien kärkeen kiilaavat väistämättäkin amerikkalaisen Foster The Peoplen 'Torches' ja kanadalaisten Azari & III:n nimikkoalbumi. Jälkimmäisestä oli syksyllä jo hyvä levyarvostelu Domessa. M83:n 'Hurry Up, We're Dreaming', Friendly Firesin 'Pala' sekä The Naked And Famousin 'Passive Me, Agressive You' pääsevät kaikki myös korkealle tässä listauksessa.



Foster The People sulatti tietysti tiensä sydämeen sympaattisella 'Pumped Up Kicks' raidalla viime talvena, jolloin se soi kaikilla valtaradiokanavilla täälläkin. Silti jostakin syystä tässä oli biisi joka ei siitä huolimatta alkanut kyllästyttää vaikka sen kuuli kymmeniä kertoja. Levy on kuitenkin täynnä toinen toistaan parempia hyvän tuulen kappaleita kuten seuraavat poimimani kohokohdat.





Azari & III tuli itselleni tutuksi vuoden 2010 kesällä tällä Tensnaken (joka on muuten koko lailla yksi maailman parhaista remiksaajista minun mittarillani mitattuna) remiksillä 'Reckless With Your Love' kappaleesta. Se oli yksi sen kesän ehdottomista tanssiraidoista joka sai minut aina fiiliksiin tanssilattialla.

Nyt kuitenkin aikaa on ehtinyt kulua ennen kuin saivat kokonaisen levyllisen biisejä kasaan. Tämä porukka ammentaa saundinsa ja fiiliksensä koko pohjoisamerikkalaisen tanssimusiikin historiasta aina discosta elektron kautta houseen. Erityisesti 70- ja 80-luvut kuuluvat selkeimmiten tällä levyllä. Biisit on tehty taidokkaasti ja innoittajien musiikit on varmasti tarkkaan referoitu ja kun vielä musiikkivideot toteutetaan näin tyylikkäästi, miten tästä ei voisi tykätä kun jalka alkaa tamppaamaan biisi toisensa jälkeen ja perse keikkua musiikin tahtiin? :)







Levy on silloin täydellinen kun se toimii kokonaisuutena, eli biisien kesken ei ole liikaa hajontaa ja hyviä biisejä on paljon. Loppujen lopuksi se on se tunne, kun kuulee hyvän levyn. Siinä ovat mielestäni parhaiten onnistuneet Foster The People ja Azari & III.

Lähden sittenkin jo tänään koeajamaan Sticky Wingersin alakerran Dugout baarin josta eilen kirjoittelin. Parhaasta kaveristani joka on samalla serkun mies, on juuri tullut eilen isä ja palan halusta kuulla kaiken uudesta pikkukaverista.

Näillä mennään, kuvassa muuten uusi eilen ostamani farkkupaita.