Heti alkuun on pakko sanoa, että millään mittarilla mitattuna tätä elokuvaa ei voi pitää miltään osin huonona tekeleenä. Itse asiassa tähän versioon oli saatu luotua hetkittäin todella hyvä tunnelma vaikka monia linjoja oli suoraviivaistettu, jopa siihen saakka että Finchermäinen juonien punominen jota odotin, tai Lisbeth Salanderin tarinan kuvaus jäi ehkä hiukan puuttumaan. Ei se silti välttämättä huono asia ollut tämän elokuvan osalta. Lisäksi kaikkein rankimpia kohtauksia, kuten tapaus Bjurman oli huomattavan siloiteltu ja peitelty tässä, joka ei tee oikeutta alkuperäiselle.
Nyt itse elokuvan nähtyäni uskon kuitenkin vahvasti, kuten aiemmin linkittämässäni arvostelussakin oli mainittu, että se puuttuva jännitysmomentti tarinan kululta vei yllättävän paljon elokuvan merkitykseltä. Jos en olisi nähnyt ensimmäistä ruotsalaista versiota, olisin varmasti pitänyt tätä todella loistavana elokuvana. Jos taas on lukenut kirjan, jota minä en ole, tämä kuulemma myös noudattaa sen linjaa huomattavasti orjallisemmin kuin aiempi elokuva. Näin ollen kirja ja tämä elokuva tukevat toisiaan paremmin kuin elokuvat keskenään.
Asioita mihin kiinnitin erityistä huomiota olivat että Daniel Craig oli ehdottomasti monta kertaa parempi näyttelijä Mikael Blomkvistin rooliin kuin Nyqvist, samoin Christopher Plummer Henrik Vangerina oli todella sympaattinen. Sen sijaan näyttelijöiden osalta edut tämän elokuvan puolesta jäävät tähän. Rooney Mara jäi kauas Noomi Rapacen Lisbet Salanderista, eikä Stellan Skarsgårdkaan omilla näyttelijänsuorituksillaan päässyt loistamaan. Alkuperäisen elokuvan näyttelijät enimmäkseen siis olivat huomattavasti osuvampia rooleihinsa, siitäkin huolimatta että aivan oikeastihan mitään valittamista tästä elokuvasta, sen näyttelijöistä tai heidän suorituksistaan minulla ei ole. Ainoastaan se että vertailukohta löytyy, söi elokuvakokemusta.
Koska kummatkin elokuvat (onneksi) oli kuvattu Ruotsissa, se nosti tämän elokuvan uskottavuutta olennaisesti. Minulle oli äärimmäisen tärkeää että tarinaa ei oltu lähdetty liikaa soveltamaan amerikkalaisille sopivaksi. Kiinnitin huomiota myös siihen että tässä oli kiinnitetty paljon huomiota esimerkiksi säähän ja olotiloihin. Jos Niels Arden Oplevin versiossa Ruotsista annettiin hetkittäin kuva kauniina ja leutona paikkana, tässä elokuvassa alleviivattiin kylmyyttä ja talvea, siis juurikin pohjoista sijaintia mikä jenkeille tuntuu olevan se toinen mielikuva Ruotsista (ensimmäinen ovat blondinaiset :) ) Itselle tosin tuokin täällä pohjolassa asuvana on täysin normaalia, mutta pidin sitä hauskana detaljina.
Elokuvan soundtrack oli hyvä ja sopi siihen loistavasti, mutta oli kuitenkin lievä pettymys siinä suhteessa että Reznormaisuus ei siitä paistanut tarpeeksi läpi. Jo trailerissakin kuultu 'Immigrant Song' oli elokuvan parasta antia musiikillisesti, ja kelpaa jäädä kuunteluun erillisenä kappaleenakin, mutta rymistelevää industriaalimusiikkia olisi suonut soivan elokuvassa enemmänkin. Muiden biisien osalta äänimaailman olisi voinut luoda kuka tahansa muukin.
Kokonaisuutena annan kuitenkin huippuarvosanan, harvoin näin hyviä elokuvia kuitenkaan näkee! Jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osia.
Just tulin kotiin leffan jälkeen ja aivan mahtava tunne! Just sellainen kaikkivoipa, maailmaasyleilevä olo kun hyvästä leffasta jää kun astuu ulos teatterista. <3 Lisbeth!!! <3
VastaaPoistaJoo, ei ollut huono ei. Aluksi häiritsi kuitenkin se että tuli sama tunne kuin englanniksi tehdyissä Wallandereissa, eli että tää on jotenkin feikkiä. Pikkuhiljaa kuitenkin siihen tottui ja se oli hieno juttu että oltiin käytetty niin paljon ruotsalaisia näyttelijöitä.
Ennakko-odotuksen oli valtavat ja halusin uskoa (ja edelleen haluan) että "alkuperäinen" oli parempi. Mutta oliko sittenkään? Lisbeth oli jäätävä ja sikäli uskottavampi kuin Noomi Rapace että Mara ei ollut niin treenattu ja lihaksikas eli enemmän kuten hänen esittämä hahmonsakaan. Sama eleettömyys ja karuus, joka voitti puolelleen. Noomin hahmossa oli mun mielestä taas paremmin saatu esiin se asenne. Jumalauta!
Blomqvistin pisteet meni mun rankingissä Craigille myös. Lisbetillä ja Blomqvistillä oli tässä jotenkin uskottavampi ja paremmin toimiva suhde ja siinä oli tosi paljon ihan komiikkaakin hyvällä maulla!
Hyvät musat, synkkä ja kylmä tunnelma, toimii! Ja Joonas, olit unohtanut mainita kissan. Sille myös propsit, ihan keskeinen hahmo.
Summa summarun, ensimmäinen maistuu aina parhaalta, mutta kannattaa silti jatkaa juomista.
Tiedän tunteen. Tai ylipäänsä sen tunteen kun lähtee teatterista ja on nähnyt oikeasti hyvän elokuvan. Siihen vaaditaan omalla kohdallani yleensä aika paljon, mutta ainakin sellaisen efektin tätä ennen viimeisen reilun vuoden aikana ovat tehneet ainakin Inception ja Midnight In Paris. Kummatkin tietenkin täysin keskenään erilaisia elokuvia, mutta hyviä sellaisia.
VastaaPoistaOot siinä ehkä oikeassa että Mara oli kylmemmän oloinen Lisbeth kuin Rapace, hyvän pointin kaivoit. Siinä mielessä kyllä tykkäsin myös, mutta jotenkin silti Mara vaikutti keinotekoiselta. Lisbethin ja Mikaelin suhde ehdottomasti oli terveemmällä pohjalla tässä, ja (kuuleman mukaan) noudattikin kirjan linjaa paremmin kuin aiempi elokuva.
Kissa oli niin söpö (!) mutta en tuonut sitä esille koska se mitä sille tapahtui myöhemmässä vaiheessa, oli ikävää. Ensin ihastelin sitä kyllä kovasti ja oli ihana yksityiskohta että Mikael osti kissalle ruokaa jne. :)
Kiitos mainiosta kommentista ja hyvää joulua!
R.I.P Kissa.. Se oli hieno yksityiskohta kanssa kun Craig huutaa kissaa kotiin, CAAAAAT!
VastaaPoista