Vähän toista kuin kotona, vai mitä Frank?

Olin tosiaan viime viikonlopun Tallinnassa. Tiivis kaksipäiväinen, aikainen lähtö lauantaina Tampereelta, ja takaisin kotona kymmenen jälkeen illalla sunnuntaina. Lisäksi olin vielä puoliksi flunssainen reissussa, mutta koska matka oli suunniteltu jo etukäteen, ei sitä tämän takia viitsinyt lähteä perumaankaan.

Alunperin se varsinainen ykkössyy lähteä Tallinnaan oli tietysti Tallinnan kissakahvila, Kassikohvik Nurri. Meillä oli sinne jo varauskin lauantai-iltapäivälle, mutta tällä tuurilla kuitenkin juuri viime torstaina kissat jouduttiin siirtämään rauhallisempiin olosuhteisiin kissataloon, josta ne sinne olivat tulleetkin. Syynä siirtoon oli kissojen stressitila, joka on johtunut erityisesti siitä, että Tallinnassa kahvilan kissat ovat olleet kaikki adoptoitavissa. Tampereen kissakahvilan, Purnauskisin etu, sekä asiakkaiden, että kissojen kannalta on se, että kissat asuvat vakituisesti kahvilassa. Sen sijaan asiakkaat voivat täällä katsella muita kodittomia kissoja, mikäli omasta lemmikistä haaveilevat. Jatkuva vaihtuvuus siis on stressannut Tallinnan kissoja.

Tilanne tietysti harmitti mua alkuun, mutta eläinten hyvinvointi on aina etusijalla, ja onneksi Tallinnassa on paljon tehtävää ja nähtävää muutenkin. Ja onpa taas yksi syy enemmän mennä Tallinnaan pian uudelleen, ja varmaan lähdenkin jo ennen kevättä siellä käymään. Jo alkujaan oli myös itsestäänselvää, että tämän reissun ohjelmaan tulisi kuulumaan myöskin F-Hoone, jossa kävin jo viime talvena edellisen kerran. Uusiakin paikkoja kuitenkin oli ehtinyt tulla vastaan, ja niistä yhtenä kiinnostavimpana tuoreeltaan Frank Bistro, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Kiitos tästä bongauksesta kuuluu Kaikki mitä rakastin -blogin Eevalle. Ellen olisi lukenut sieltä juttua Frankistä, olisi paljon jäänyt taas kokematta.















Frank on pienehkö ravintola aivan loistavalla sijainnilla parin kadun päässä vanhan kaupungin muurilta, osoitteessa Sauna 2. Myös Raatihuoneen torille on kivenheitto. Niinpä olinkin yllättynyt, että tälläinen paikka sieltä löytyy, sillä etenkin juomien osalta hintataso oli erittäin kohtuullinen. Bistrohenkisestä paikasta saa monenlaista ruokaa isoon ja pieneen nälkään, mutta yksi mainitsemisen arvoinen juttu on ehdottomasti sen drinkkilista. Miltei kaikki cocktailit saa kuudella eurolla, ja mausta päätellen myöskään alkoholia ei mitata täällä yhtä pilkuntarkasti, mitä Suomessa. Useimmat seurueemme maistamista drinkeistä kun olivat nimittäin aika vahvan makuisia, ja siltä ne myös tuntuivat :)

Meillä oli siis illaksi vielä pöytävaraus F-Hooneelle, joten menimme tänne ajoissa iltapäivällä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä ravintolassa oli vielä hyvin tilaa. Mitä olen muilta kävijöiltä kuullut ja lukenut, on paikka etenkin ilta-aikaan täpösen täynnä, eli varaus kannattaa tietysti aina varmistaa, mikäli haluaa pelata varman päälle.

Tietysti juoma ja ruoka ovat ravintolassa tärkeintä, mutta paikka itsessään on vähintään kolmasosa nautintoa, ja tälläiset retrotyyliset paikat kyllä takuulla vetoavat allekirjoittaneeseen. Taidatte hyvin tietää. Seurueemme tilasi listalta monenlaisia pikkupurtavia ja erilaisia drinkkejä - itse otin hummusta papadam -leivällä, ja ranskalaisia. Juomaksi tilasin Grumpy Old Manin (koska saatan joskus hieman kiukutella) ja Tom Collinsin. Hummus toi tuulahduksen viime kesää ja Budapestiä mieleen, vaikka muuten Tallinna ei samanlaisia viboja itselläni aikaan saakaan. Käynti Frankissa oli todellakin kokemisen arvoinen, ja luultavasti tulen vielä täälläkin käymään, mikäli seuraavalla kerralla perillä on enemmän aikaa käytettävänä.







Ennen Telliskiven alueelle lähtöä käytiin vielä toisessa, tutummassa paikassa, eli Red Emperor Barissa pelaamassa biljardia ja megajengaa. Red Emperor oli edelleen aivan pilkkahintainen baari, oluen hinnat ovat kahdesta eurosta ylöspäin, ja kalleimmat siiderit, eli Westonsin luomuomena oli sekin vain alle neljä euroa. Westonsissa on kuitenkin 8,2% alkoholia, Somersby (0,33l) maksoi 2,20€.

Bilis maksoi euron, jengasta ei tarvinnut maksaa mitään. Kyseessä on siis tiiliskiven kokoisista puupalikoista koostuva Huojuva torni, ja vaikka olin jo aivan varma pariin otteeseen, että häviän pelin, niin ei sittenkään käynyt! Suurin osa paikan graffiteista oli maalattu uusiksi sitten edellisen visiitin, ja muutenkin erikoislaatuinen hostellin baari oli kokenut pieniä kosmeettisia muutoksia. Eikä siellä biljardipöytiä edes vielä toissakesänä ollut. Pari tuntia siellä taisi miltei vierähtää, jonka jälkeen suunta otettiin F-Hoonetta kohti.