Suurkauppias Kochin aitassa

Siitä lyhyestä ajasta joka oltiin Tallinnassa, en tuhlannut shoppailuun enempää muuten, kuin hakeakseni sunnuntaiaamuna kirjakaupasta lautapelin, jota olin kaverillani pelannut aiemmin. Mees, kes teadis ussisõnu (The man who knew snakewords) on pelin nimi, ja sitä pelataan mukana tulevin kortein ja puunopin tavoitteena kerätä mahdollisimman paljon pisteitä itselleen. Olen tykästynyt peliin aivan todella paljon, se on koukuttava - ja nyt se löytyy myös itseltäni! Lisäksi saatavana oli jo lisäkorttipakka peliin, joten odotan innolla tulevia peli-iltoja. Taisipa pelin myynnissä tapahtua pienimuotinen piikkikin, sillä Viru Keskuksen Rahva Raamatista lähti meidän matkaseurueemme mukaan yhteensä kaksi peliä ja kolme lisäpakkaa :)

Aiemmassa postauksessa mainitsemani Must Puudelin jälkeen olikin jo aika hakea matkatavarat hotellilta, jonne ne oli jätetty säilytykseen ja suunnata viinaostoksille SuperAlkoon. Aivan hirveän paljon en silti ruvennut juomaa roudaamaan kotiin, koska tarkoitus on tosiaan vielä talven aikana harkita uutta reissua takaisin. Joulun punaviinit, glögit ja ginit hieman pidemmäksi aikaa tuli kuitenkin hankituksi.

Viinakaupasta mentiin syömään viereiseen Kochi Aidad nimiseen oluttupaan, joka on vanhaan entisöityyn rakennukseen kunnostettu jättikokoinen ruokaravintola. Ravintola valmistaa myös itse omia oluitaan, joita maistelin minäkin, joskaan en kovin paljoa niihin mieltynyt. Tilasin kuuden kappaleen oluttarjottimen, jossa oli kaikkia eri Kochin tuotteita jokaista 0,25l. Niistä Munk (dark bock), Ronk (stout) ja Joachim (dark lager) olivat oikeinkin hyviä, mutta Nisu (vehnäolut), Vunk (pale lager) ja 1872 (pilsner) eivät oikein menneet alas. Vehnäoluista, mistään muustakaan en ihan jo yleisesti ottaenkaan tosin pidä.

Koko fiilis tästä ravintolasta oli juuri niin sitä turistimenoa, joka ei itseäni Tallinnassa oikein houkuta, ja kaikkien näiden upeiden aiempien kokemusten jälkeen se olikin eräänlainen antikliimaksi. Siitäkin huolimatta, että ruoka oli enimmäkseen oikein hyvää. Itse tilasin pelkästään alkupalalistalta perinteisiä valkosipulileipiä, rapeaksi paistettua possun poskea ja edellisillan innoittamana pelmeneitä. Kochin pelmenit kuitenkin kalpenivat F-Hooneen vastaaville, eivätkä niin kovin suurta suosiota saavuttaneet muidenkaan mielestä. Pääosin ruoka oli kuitenkin hyvää, mutta melko tavanomaista, joskin samaan aikaan äärimmäisen täyttävää. Meistä juuri kukaan ei jaksanut syödä kaikkea tilaamaansa, mutta onneksi loput sai mukaan doggybagiin. Kylmiä pelmeneitä tuli vielä syötyä bussimatkalla kotiinkin :)

Tallinnassa muuten on aivan tavanomaista, että melkein kaikissa paikoissa on ilmainen Wi-Fi. Ainakin kaikissa paikoissa, joissa me kävimme syömässä tai juomassa, sellainen oli. Niinpä ei tuota tälläiselle nörtimmällekään sankarille tuskaa, vaikka puhelimella ei raaski aivan määrättä surffailla ulkomailla.