Suomen ensimmäisessä kissakahvilassa

Viime perjantaina kävin jo ennakkoon osallistumassa Kissakahvila Purnauskisin avajaiskarnevaaleihin Emil Aaltosen puistossa Tammelassa. Itse kahvila avasi ovensa yleisölle kuitenkin vasta lauantaina, jolloin matkasin sinne kaverini kanssa uudelleen. Ja minä olin seitsemännessä taivaassa :)

Olisi sitä kai voinut teoriassa tälläistä odottaa liikaakin, ja pettyä, mutta kun ei. Kahvila oli sisustettu ja rakennettu todella erilaiseen ja boheemiin tyyliin, millaiseen en ole ennen törmännyt, mutta juuri erilaisuus oli kissojen ohella tämän paikan valttikortti. Kuten ennakkoon oli kerrottukin, seinillä oli paljon kissa-aiheista taidetta, ja ainakin osa siitä oli myös ostettavissa. Jollakin tietyllä tavalla minulle tulikin mieleen hiukan kuin taidegalleria kissoilla varustettuna, josta saa tietysti myös kahvia.

Kahvilaan pääsee sisälle viiden euron sisäänpääsymaksua vastaan, ja ainakin näin alkuun, etenkin jos tulee kauempaa, kannattaa tehdä pöytävaraus varmistaakseen pääsynsä. Suosio tuntuu olevan valtaisa, ja kerralla kahvilaan otetaan kuitenkin vain enintään 25 asiakasta. Pääsymaksuun kuuluu kahden tunnin vierailu kahvilassa, joten aikaa on kyllä riittämiin. Tuulikaapissa odotellaan, kunnes henkilökunta tulee päästämään sisälle. Tällä taataan, että kissat eivät pääse karkaamaan avoimesta ovesta kadulle saakka.













Kissoja Purnauskisissa on siis kymmenen kappaletta, ja niillä on tuulikaapin päällä olevan oman piilopaikkansa, jonne pääsee kiipeämään puurunkoa pitkin, lisäksi takahuone. Jos julkisuus käy liian rankaksi, omaakin rauhaa löytyy. Lisäksi ainakin alkuun kahvila on avoinna tiistaista sunnuntaihin vain klo 12-18 välillä, joten kissoille jää myös paljon aikaa olla ihan rauhassa. Itse näin koko kissaseurueesta seitsemän eri kissaa iltapäivän aikana, joista viisi näkyvät alla olevissa kuvissakin - kuningas Micu, viisivarpainen Evo, söpö pieni kilpparivärityksinen Nurri, maitokahvin värinen vaalea Viiru ja unelias Kössi. Hän otti rennosti ja nukkui sikeästi puussa kaikessa rauhassa, välillä asentoa vaihtaen. Kaikkein eläväisin kahvilan vieraista tuntui olevan pörheä Micu, jota on kutsuttu lauman johtajaksi. Ainakin hän tiedosti oman komean habituksensa :)

Mitä ruokatarjontaan sitten tulee, on saatavilla teetä, monenlaisia kahvijuomia, makeita leivonnaisia pikkuleivistä kakkuihin, sekä suolaiselta puolelta salaatteja, toasteja ja tapaksia. Erityisesti teen ja kahvin juojille varmasti mieluisa uutinen on se, että täällä ei santsikuppeja tunneta sen perinteisessä merkityksessä. Kolmen ja puolen euron hinnalla saa molempia juoda niin paljon kuin haluaa, lisää saa pyytämällä. Itse maistoin kahvin lisäksi myös Parmankinkku-toastia sekä puolukka-kinuski-juustokakkua joka vei kielen mennessään.

On tietysti lottovoitto asua samassa kaupungissa kahvilan kanssa, mutta kyllä tänne kannattaa lähteä kauempaakin visiitille. Erityisesti silloin pöytä kannattaa ehdottomasti varata. Itselle tästä muodostuu varmasti jonkinlainen kantapaikka, sillä vaikka viime aikoina olen päässyt paljon paijaamaan kavereiden kissoja, on tämä ihan omanlaisensa ympäristö.

Kahvilalla on muuten myös oma bloginsa, sinne pääsee TÄÄLTÄ, ja kahvilan Facebook -sivut löytyvät TÄÄLTÄ!