Pieni pala Belgiaa Tampereella

Kun luin ensi kertaa viime talvena, että Tampereen keskeisimmillä paikoilla Tammerkoski -maisemassa Koskipuistossa sijaitseva vanha Verkatehtaan konttorirakennus oli myyty ravintolakäyttöön, olin asiasta varovaisen innostunut. Juuri sellaista käyttöä tälle arvokkaalle vanhalle rakennukselle olin toivonut jo pitkään. Talossa olivat kuitenkin majailleet mielestäni jo pidemmän aikaa talon arvokkuudelle sopimattomat vuokralaiset.

Rakennuksen sijainti on ideaalinen aivan Hämeensillan kupeessa, eikä sen koristeellista kaupungin teollisuushistorialle ominaista punatiilistä julkisivua voikaan olla huomaamatta, kun keskustassa liikkuu. Olen monesti puhunut, ja kirjoittanut täälläkin tämän alueen entisestä upeudesta, siitä millainen se olisi voinutkaan olla, mikäli kaikki tehdasrakennukset olisi säilytetty, ja Koskikeskusta ja Hotelli Ilvestä ei olisi koskaan rakennettu. Linkkaamani alkuperäisen postauksen kuva on näemmä hävinnyt Facebookista, mutta latasin sen vihdoin omaan palvelintilaan, ja täältä voi nähdä, millainen paikka kyseessä on ollut. Nyt noista vanhan Verkatehtaan rakennuksista on enää jäljellä tämän ravintolarakennuksen lisäksi vain entinen värjäämörakennus aivan kosken partaalla. Siinä toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkaranta.

Toisaalta pienenä henkilökohtaisena pelkona tässä talokaupassa oli, että näin hienoon konttorirakennukseen perustettaisiin ravintola, joka olisi oman budjettini ulkopuolella. Kun kuitenkin selvisi, että sen osti Restamax, saatoin ottaa hiukan rennommin. Tosin tämän jälkeen julkistettiin Hans Välimäen ja Restamaxin yhteistyön tuloksena syntynyt uusi sisaryhtiö Gastromax, joka nosti melko paljon ketjun profiilia. Uuden yhteistyön hedelmiä on saatu Tampereellakin nauttia jo aiemmin Masu Asian Bistrossa, jossa itsekin kävin kesällä. Helsinkiin Hans on perustanut tänä vuonna uudet ravintolat Välimäen ja Rikhardsin, joista myös jälkimmäinen on tälläinen rennompi pubihenkinen paikka.

Oli siis odotettavissa, että juuri näitä ravintolatiloja tulee operoimaan nimenomaan Gastromax, ja niin myös kävi. Kesällä kuulin, että luvassa on belgialainen bistro ja pubi, joka kuulosti oikein kiinnostavalta. Ja kun sitten syksy vierähti hieman ohimennen tuossa, aukesi August von Trappe itsellenikin hieman yllättäen jo viime viikolla. Onneksi huomasin tilanteen Kipparin Morsiamen Instagramista, joten saman tien aloin miettiä sopivaa päivää, jotta itsekin pääsisin sinne tutustumaan mahdollisimman tuoreeltaan.

Rakennuksen tilat on jaettu kätevästi puoliksi siten, että kumpikaan ravintolan puoliskoista ei ole riippuvainen toisen aukiolosta. Näin oli myös viime sunnuntaina, jolloin kävimme paikan testaamassa. Ruokapuoli on avoinna sunnuntaisin ainoastaan klo 11-16, mutta pubi jatkoi puolille öin. Myös pubista saa kuitenkin purtavaa suppeammalta listalta, esimerkiksi monenlaisia snäcksejä.

Upeinta täällä on ehdottomasti sisustus, jossa vanhaa rakennusta on kunnioitettu viimeisen päälle. Tiiliseinää on jätetty esiin paljon, ja koska rakennus on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen, näkyy se myös monenlaisina kiehtovina yksityiskohtina ja soppina, etenkin juuri pubin puolella. Sisustuksen on suunnitellut Jaana Ekman, joka on vastannut myös Masun interiööristä, ja kieltämättä jonkin verran yhteistä näissä oli, kuitenkin siten, että Augustissa näkyy selvä mannermaisuus. Vaikka en ole koskaan Belgiassa käynytkään, on Keski-Euroopassa muuten matkailtuani helppo kuvitella siellä tälläisiä paikkoja olevan.

















August von Trappen ruokalista on kunnianhimoisen laaja, ja sunnuntaille sitä olikin hieman supistettu, ilmeisesti lyhyestä aukiolosta johtuen. Laaja lista saattaa muodostua joskus ravintolalle ongelmaksi, kun vaihtoehtoja on liikaa. Toisaalta myös asiakkaan näkökulmasta laaja lista aiheuttaa täällä runsaudenpulan, sillä kaikkea tekisi takuulla mieli maistaa, sen verran herkulliselta tämän paikan ruuat paperilla näyttävät. Belgialaiset vaikutteet ovat listalla ilmeisiä, ja esimerkiksi belgian perunoiksi kutsuttuja frittejä on usean ruuan lisukkeena, kuten myöskin sinisimpukoita, joita on moneen lähtöön.

Itse olin kylläkin jo valinnut ennakkoon, mitä haluan juuri ensimmäisenä kokeilla, joten valinta oli sikäli helppo. Olin kesällä maistanut Tampere Food Festillä niin taivaallisia fish 'n' chipsejä Fisu & Ranet kojulla, että heti kun jokin ravintola tätä yhtä lempiannoksistani tarjoaa, piti sitä kokeilla. Ja vaikka von Trappen kala-annos ei ihan onnistunut samalla tavalla säväyttämään, oli se ehdottomasti paras Tampereella ravintolassa saamani annos sen jälkeen, kun Ruby & Fellas poisti omansa listaltaan. Makupalettia täydentämään oli tarjolla vielä pieni kupponen mallasviinietikkaa, sekä taivaallisen hyvää remouladea. Myös grillattu suolasitruuna oli erilainen lisä annokseen. Ainoastaan kala kaipasi hieman enemmän suolaa, mutta sen lisääminen onnistuu toki itseltäkin. Nälkä lähti, ja itselleni se on tärkeää ravintolassa asioidessani. Pientä haparointia oli kuitenkin havaittavissa, sillä toinen annoksista ei täysin vastannut listassa kuvattua, mutta tämä saattaa mennä ihan alkukankeudenkin piikkiin.

Tämä toinen erittäin herkulliselta kuulostava annos, ja myös leipäversiona omiin suosikkiruokiini lukeutuva wohveli Skagen oli kuitenkin jo pöytään saapuessaan selkeä pettymys nimenomaan kokonsa puolesta. Belgialainen vohveli ei ollut edes kokonaan rapumassan peitossa, ja mainittua muikunmätiä oli ainoastaan parin teelusikallisen verran. Lisäksi listan mukaan annokseen tulee keitetty kananmuna, mutta tähän oli vaihdettu kuitenkin uppomuna. Myös punasipuli oli annoksessa pehmeäksi marinoituna ja Skagen -tahnaan sekoitettuna. Tässä se kuitenkin toimisi raakana paremmin ja toisi hieman enemmän kaivattua suutuntumaa. Tämän kokoisen annoksen hintana 15 euroa olisi sopivampi, mutta 24,50€ oli tuosta vain hieman alkupalaa suuremmasta pääruoka-annoksesta meistä molemmista selvästi liikaa.

Olimme ottaneet seuralaiseni kanssa vieläpä alkupaloiksi ison etanapannun puoliksi, ja silti hänelle jäi alkupalan ja pääruuan jälkeen nälkä. Vitsailimmekin, että tässä meinaa nyt klassinen "Mäkkärin kautta kotiin" toteutua. Me tosin valitsimme Mäkkärin asemesta päivän toiseksi ruokapaikaksi turvallisen varman 2h+k Baarin, jossa se nälkä lopultakin lähti :) Itsekin testasin samalla vielä ensimmäistä kertaa paikan siivet, jotka olivat aivan todella loistavia, mutta siitä toisella kertaa enemmän!

Vaikka esitän tässä arviossa asiat siten, kuin ne ovat, ja en mielelläni kirjoita mistään näin kriittisesti, haluan kuitenkin korostaa, että myös Augustissa maut olivat kuitenkin kohdallaan. Skagen wohvelissakaan ei sen puolesta ollut mitään vikaa, mutta luonnollisesti tälläisestä jää päällimmäisenä mieleen lievä pettymys. Omat fish 'n' chipsini tosiaan olivat kuitenkin täyttävä annos, joten pääruuissa kokoerot tuntuvat vaihtelevan melko lailla laidasta laitaan. Mikäli kaipaat siis tuhtia purtavaa, kannattaa tarjoilijalta ainakin varmistaa annoskoko etukäteen.

Ei tätä paikkaa kannata silti ohittaa, vaikka yksi kokeilemamme annos pettymys olikin. Myös palvelu oli erittäin ystävällistä ja hyvää paikan päällä. Annoin palautetta kuitenkin ravintolaan mieluummin sähköisesti ja myös itse aion käydä täällä kaikesta huolimatta uudelleenkin maistelemassa muita annoksia.









EDIT 28.1.2015: Kävin taannoin syömässä täällä uudelleen sunnuntaina, sillä olin lukenut 365 Days with Ida -blogista arvion aivan erilaisesta brunssista, mitä itse ensimmäisellä kerralla söimme, ja mitä tämän alkuperäisen kirjoituksen sisältö antaa ymmärtää. Suuri kiitos Augustin ravintolapäällikölle, joka otti reklamaationi tosissaan ja kutsui minut uudelleen syömään.

Oma aiempi käyntimme, josta kirjoitus on alunperin tehty, ajoittui ravintolan ensimmäiseen aukiolosunnuntaihin, ja brunssin tyyli haki silloin vielä paikkaansa. Nyt tarjolla on huomattavasti paremmin rahalle vastinetta, sillä kiinteään 27,90€ hintaan saa valita kolmesta eri hintaryhmästä yhden annoksen, ja näin siis saa todella kasattua eteensä kolmen ruokalajin aterian. Itse otin nyt alkuun tuon Skagen-vohvelin, pääruuaksi Winkkarin ja jälkiruuaksi Chocolat pot de Créme -suklaavanukkaan (kuva täällä). Jokainen annos hipoi täydellisyyttä, Skagen oli loistava, Winkkari oli tehty vasikanlihaan, perunapyree samettista ja voi maistui siinä vahvasti. Vaikka kyseessä on hyvin tavanomainen, itse jopa huoltoasemaruuaksi mieltämäni annos, oli se paras koskaan syömäni wieninleike. Myös jälkiruoka oli yksi parhaista missään syömistäni.

Nyt todella nautin ruuasta, ja asiaan tietysti vaikuttaa se, että se oli myös hinnoiteltu järkevästi. Vaikka itse emme tällä kertaa ruuasta joutuneetkaan maksamaan, voin tällä kokemuksella aivan vilpittömästi suositella sunnuntaibrunssia entistä enemmän, ja itsekin haluan mennä tänne nimenomaan uudelleen brunssille!