Lättyjä, lettuja, ohukaisia

Ravintolapäivän aamu valkeni koleana ja tuulisena, ei yhtään sellaisena päivänä, jolloin tekee mieli turhan paljon hengailla ulkosalla. Juuri ilmat ovat vaikuttaneet omalta osaltani siihen, että en oikein näe tätä neljän päivän ympärivuotista kiertoa tarpeellisena. Etenkään sormin syötävän ruuan nauttiminen talviaikaan ulkona ihan oikeasti ei ole kovinkaan mieluista.

Me aloitimme päivän Laukontorilta, jossa onneksi olimme ensimmäisten joukossa kärkkymässä La Negritan herkullisia meksikolaisia annoksia. Valinnan varaa riitti kyllä, sillä tarjolla oli gorditaksia ja quesadilloja, molempia useilla eri täytteillä. Tietenkin olisi tehnyt mieli maistaa useampia ruokalajeja, mutta satamassa puhalsi tosiaan aika viileä tuuli, ja ruokaa joutui hieman odottelemaan. Oma valintani kohdistui chorizolla täytettyyn gorditakseen, ja pulled porkilla täytettyyn quesadillaan, lättyjä siis nekin. Erityisesti jälkimmäinen oli aivan todella hyvän makuinen, samoin kuin maistamani pieni pala kaverin kasvis-chipotlequesadillasta. Odottelun ja kylmyyden takia kokemus jäi hieman ohueksi, mutta itse ruoka oli siitä huolimatta niin herkullista, että kokemus jäi enemmän positiivisen puolelle. Väittäisin jopa, että nyt syöty ruoka on ehdottomasti yksi parhaita Ravintolapäivä -kokemuksiani makujen puolesta.











Mutta onneksi kuitenkin on myös pop-up mestoja, joiden takia ei tarvitse ulkona värjötellä. Yksi sellainen oli Dream Hostelin tiloihin pystytetty La Moustache - crêpes and french feeling, jossa tarjolla oli suolaisia ja makeita creppejä. Koska olin jo ensimmäisen paikan jälkeen yllättävän täynnä, valitsin itse ainoastaan sitruuna-valkosuklaamoussella täytetyn letun. Sekin oli oikein mainion makuinen. Ja oikeastaan valitsin vain yhden crepin senkin takia, että ajatuksissa kutkutteli hieman tuo Pikku ohukaisela, jota aiemmin jo kehuin. Ja koska se oli vielä sopivan matkan päässä edellisestä, lähdettiin vielä piipahtamaan sielläkin. Sielläkään ei tarvinnut ulkona syödä, vaan paikkana toimi jo entuudestaan tuttu asunto, jossa lämmintä ei ainoastaan ollut pelkkä tunnelma.

Pikkuisten ohukaisten päälle oli vaihtoehtoina jälleen monenlaisia täytevaihtoehtoja, joista neljää erilaista suolaista, ja yhtä makeaa päätyi omallekin lautaselleni. Paahdetulta punajuurelta ja Aura-mousselta odotin eniten, mutta se jätti aika kylmäksi. Sen sijaan chorizo, feta-pinaatti ja etenkin tomaatti-avokado-punasipuli veivät kielen mennessään. Ja kun näitä sai kaksi ohukaista eurolla, ei hintakaan huimannut päätä. Yhteensä kolmella eurolla sain vielä jälkkäriksi yhden boysenmarjahillo-kermavaahto-ohukaisenkin. Näiden jälkeen olinkin sen verran täynnä, että kotiin päästyäni maistuivat pikku päikkärit.

Perjantain Cinemadromen leffoista täytyy myöntää, että Nekromantik oli ihan oikeasti vain läpeensä huono elokuva. En sentään lähtenyt kesken näytöksen pois, kuten muutamat katsojat, mutta olisin hyvin voinut jättää sen näkemättäkin. Onneksi Chuck Norrisin tähdittämä Invasion U.S.A. oli silkkaa parhautta, ja pelasti koko illan, ja enemmänkin! Tänään on myöskin leffapäivä, sillä vuorossa on Christopher Nolanin uusin, eli Interstellar. Yritän pitää odotukset alhaalla siitäkin huolimatta, että tätä on kehuttu jopa Inceptionia paremmaksi, joka on yksi parhaita sci-fi elokuvia koskaan. Paras ainakin sitten 12 Apinan.