Islannista Meksikoon

GusGusin uusi levy tuli lähes takavasemmalta. Bongasin tiedon tästä vasta juuri ennen lomaani, ja nyt se on jo ulkona. Uutukaisen nimi on 'Mexico', ja ilmestymispäivä oli eilen. Tutulla hyväksi havaitulla linjalla jatketaan tämänkin albumin kanssa. Bändin musiikkilinja on puhutellut mua jo pidempään, kuten joskus kerroinkin islantilaisen musiikin postauksessani, mutta erityisesti edellinen levy 'Arabian Horse' oli todella kova. Siinä vaiheessa bändin tyyli vaihtui perinteisemmistä konetanssimusiikista enemmän tuollaiseksi kevyemmäksi ja eteerisemmäksi houseksi. Vaan toimii entistäkin paremmin!

'Mexicolla' esiintyy jossain määrin uudistunut bändi, joka kuitenkin ammentaa myöskin noista 2000-luvun alun suoraviivaisemmista omista tanssilattiahiteistään. Erityisesti juuri 'Attention' levyn tunnelma tästä tulee enemmän mieleen, kuin 'Arabian Horsen' unenomainen leijunta. Tällä levyllä myös jousia kuullaan entistä enemmän.

Fyysisiä levyjä en ole joitakin satunnaisia vinyylejä lukuunottamatta enää vuosiin ostanut, mutta etenkin noita tämän bändin 2000-luvun alun parhaita hittejä multa löytyy vinyyliltä. Spotify onneksi on ystävä tässäkin suhteessa, sillä vasta reilu pari vuotta sinne alkoi tulla enemmän GusGusia. Kaikkea ei silti edelleenkään löydy.

Levyn raidoista aiemmin musiikkivideoinakin julkaistu 'Crossfade' muistuttaa kuitenkin edeltävän levyn biisejä kaikkein eniten. Aika yllättäen levyltä ei kuitenkaan tuota 'Add This Songia' löydy. Se, mitä tekemistä tällä oikeasti on Meksikon kanssa, jää arvuuttelun varaan. Saundien osalta mitään viitteitä sinne suuntaan kun ei ainakaan löydy, ei edes nimiraidan osalta, joka on kaiken lisäksi levyn heikointa antia.



Tämä levy alkaa myös edellistä huomattavasti suoraviivaisemmin. Ensimmäinen raita 'Obnoxiously Sexual' lähtee käyntiin heti, ja on melko mutkaton tanssiraita johon mennään nopeasti vokaaliosuudella sisään. Eniten huomiota herättää GusGusin tavaramerkkinä olevat vanhemmat rumpukoneet, jotka hoitavat varsinkin perkussio- ja haikkaosastoa. Sama toki siis toistuu läpi koko levyn. Biisi ei saavuta varsinaista kliimaksia missään vaiheessa, mutta raottaa ovea tuleville kahdeksalle raidalle.

'Another Life' tuo yllättäen mukaan mielenkiintoisia uusia elementtejä, joita ei bändin musiikissa ole kuultu. Biisi kuulostaakin samaan aikaan uudelta ja omintakeiselta, mutta kuitenkin sellaiselta, jota vain GusGusilta voi odottaa. 'Sustain' ja 'Airwaves' ovat juuri niitä kappaleita, jotka muistuttavat eniten noita reilun kymmenen vuoden takaisia hittejä, käyttäen hyödykseen kuitenkin rosoisempaa ja vähän uugeempaa äänimaailmaa.

Kohokohdiksi nousevat juuri näistä kahdesta edellinen, myös aiemmin mainittu 'Crossfade' sekä hienosti potkiva 'Not The First Time', jossa rytmiikka, yksinkertainen melodia ja vokaalit muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Kyseinen biisi on juuri niin GusGusia kuin se voi parhaimmillaan olla, oikea tavaramerkkiraita.

'God Application' on biiseistä ainoa, joka erottuu joukosta melkoisesti ottamalla varsin erilaisen tyylisuunnan muuhun levyyn nähden. Tosin siinäkin on helposti aistittavissa bändin 90-luvun puolivälin tuotanto. Ylänuoteissa soivat pädit tuovat aina mieleen kesän, siitäkin huolimatta, että se otti täällä Suomessa hieman takapakkia :)

Levyn lopettaa lyriikoiltaan angstinen mutta kuitenkin surullisen kaunis 'This Is What You Get When You Mess With Love'. Vaikka joukkoon monia hyviä biisejä mahtuukin, niin kokonaisuutena tällä ei kuitenkaan pistetä paremmaksi 'Arabian Horsen' eheästä äänimaailmasta. Mutta siitäkin huolimatta GusGusilla on mun sydämessäni aina lämmin paikka.