Kupponen, ja useita lautasellisia onnea

Lauantaina oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä sitten pääsiäislauantain. Oli myös Ravintolapäivä. Yhteistä näillä päivillä oli se, että poltin otsani molemmilla kerroilla (on se nyt kumma!) :)

Söin myös aivan liikaa, joten ehkä palanut otsa on kosto viidennestä kuolemansynnistä, mässäilystä. Luin tämän Hannu-Pekka Björkmanin kolumnin aiemmin viikolla, ja se on ihan mahtava. Allekirjoitan kyllä ehdottomasti syyllisyyteni. Mutta kulinaarisesta ja kulttuurillisesta näkökulmasta päivä oli siis kuitenkin mitä loistavin.

Aloitin Ravintolapäivän kierrokseni jo ennen puolta päivää Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen kokkiopiskelijoiden kojulta. Ei Seitsemän samuraita, vaan 21 Samuraita tarjosi aasialaishenkisiä katukeittiön herkkuja, kuten Satay-kanatikkuja, japanilaishenkisiä dumplingeja ja vietnamilaisia kesärullia. Etenkin lihadumplingit ja kesärullat veivät kielen mennessään.







Olin tietenkin kulinaarisella matkallani rakkaalla Pelagollani, ilma oli todella loistava ja aamupäivällä jo 11 aikaan lämpömittari näytti 15 astetta. Sorin aukiolla näin muutamia tuttujani, ja kaverinikin liittyi seuraani. Jatkoimme yhdessä matkaa yhdelle Tampereen kauneimmista asuinalueista, Puu-Pyynikille, jossa aivan ihastuttavan sympaattinen pihakahvila Kupponen Onnea tarjoili monenlaista suolaista ja makeaa syötävää.

Koska tarkoitus oli jaksaa vielä tässä vaiheessa syödä useammassa paikassa, valitsin neljällä eurolla mitä monipuolisimman ja maistuvan salaattilautasen. Neljän euron hintaisessa annoksessa oli ainakin perunaa, couscousia, kikherneitä, marinoitua punasipulia ja Beluga-linssejä monenlaisten maukkaiden kastikkeiden saattelemana. Tuo annos oli yksi parhaista koskaan syömistäni kasvisaterioista. Lisäksi tarjolla oli aivan mielettömän hyviä itsetehtyjä juomia, kuten sitruuna-basilika- ja vesimeloni-inkiväärijuomaa. Kun nyt sitten vielä ilmakin oli näin kaunis ja idyllinen pihakahvila muutenkin vetosi muhun niin paljon, tuli tästä pienestä herkkukeitaasta ehdottomasti paras koskaan tähän asti kokemistani Ravintolapäivän elämyksistä.

Pyynikiltä matka jatkui Amuriin, jossa Sotkankadun vegegrilli tarjoili vegaanisia hot dogeja suoraan ikkunasta kadulle. Sieltä otettiin suunta Finlaysonin tehdasalueen läpi yli kosken Aleksandra Siltasen puistoon, jonne ehdittiin juuri parahultaisesti, kun Käärylekeidas myi meille viimeiset kesärullansa. Tässä vaiheessa maha alkoi jo maukumaan ja napit singahdella, mutta vielä piti käydä Paratiisiherkuissa syömässä suklaaraakakakkua, tulipa siinä kahvin kanssa maistettua käsin tehtyä raakasuklaakonvehtiakin.

























Arvata saattaa, että neljän suolaisen annoksen, ja yhden makean jälkeen olo oli nauttinut. Mutta ei Ravintolapäivä osaltani vielä tähän päättynyt. Kävin tempaisemassa mukavat kahden ja puolen tunnin ruokalevot välissä, kuten kunnon mässäilijähedonisti ikään, ja lähdin vielä käymään illalla Hukkatila ry:n järjestämässä Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla, jossa tarjoilu ei enää ollut itselleni pääosassa, vaan dj-vetoinen musiikki.

Hukkatila on tullut itselleni tutuksi jo useasta yhteydestä edellisinä kesinä, hienoin projekti ollen kahden vuoden takainen Kesäsiirtola Aspinniemessä. Viime kesänä taas käytössä oli vanha pumppaamorakennus Nalkalassa. Nimeään vaalien yhdistys oli jälleen löytänyt hyötykäyttöön tehdasalueen sisäpihoilta hienon paikan, jolla tuskin muutoin on lainkaan minkäänlaista toimintaa. Loistavaa työtä, toivottavasti kesän mittaan tuolla olisi enemmänkin vastaavia tapahtumia. Ainakin jotakin sellaisia suunnitelmia siinä sivussa salakuuntelin :) Kaikki Hukkatila -aiheiset postaukseni löydät suoraan TÄÄLTÄ.

Ehdin sinne sopivasti paikalle vielä kuuntelemaan tiskijukkain Koirakuiskaajan, Vauvamummon ja Japani Kansan settejä, joista etenkin jälkimmäinen oli rautainen! Japani Kansa soitti nimittäin vanhoja televisiosarjojen tunnareita vinyyliltä. Tuli niin Batmania, Bond-tunnareita, Dallasia, Lemmenlaivaa, Kahden keikkaa kuin Uuno Turhapuroakin. Jos vain olisin tajunnut ottaa mukaani juomista, sillä viihtyisällä tehtaan sisäpihalla taisin olla ainoa, jolla ei ollut omia alkoholijuomia mukana. Voihan rähmä *spedefacepalm* nimittäin.

Oli kyllä todella mukava kulttuurilauantai kaikessa monimuotoisuudessaan, kyllä Ravintolapäivät parhaimmillaan näin kesäaikaan ovat. Seuraava onkin sitten elokuussa, joten sitä odotellessa. Ensi viikon lauantaina on muuten jääkiekon välierien ja Chef Santerin grillikilpailun lisäksi myös Siivouspäivä. Tällä kertaa en itse sinne pääse osallistumaan sattuneista syistä ainakaan myyjänä, mutta ehkäpä jossakin tulee poikettua, jos kelit suosivat ulkoilua. Ainakin nyt ennuste lupaa tänne seudulle todella kesäistä ja upeaa ilmaa alkuviikolle, jospa se kesä tästä potkaistaisiin käyntiin. Huomenna maanantaina alkavat jälleen myös Jack The Roosterin jokakesäiset ja mahtavat Reggaeta & Makkaraa illat. Näillä keleillä ne eivät voisi paremmin alkaakaan!