Jack the Rooster oli perjantaina tosiaan panostanut 5-vuotissynttäreihin poikkeuksellisen hienosti. Esimerkiksi viime vuonna ruokapuoli ei ollut kovin kummoinen, ainoastaan salaattia, mutta nyt oli kolmea erilaista wrappia, kahta erilaista salaattia ja kahta brownieta. Lisäksi kaikille kutsun esittäneille vieraille oli tarjolla neljä drinkkilippua, valikoiduista tuotteista toki, kuten yleensäkin.
Bileet olivat todella hyvät, eivätkä vähiten siksi, että ilmat ovat olleet nyt niin mahtavia. Terassilla tarkeni yöhön saakka t-paidalla, mutta lopulta siirryttiin sisätiloihin odottamaan illan esiintyjää, Noora Louhimoa, joka esiintyi Roosterin housebändin kanssa. Show oli todella väkevä! Noora on nykyisin Suomen ainoan itselleni toimivan rockyhtyeen, vahvasti kasarivaikutteisen Battle Beastin, solisti, ja veti liudan 80-luvun klassikoita, kuten Bon Jovia, Billy Idolia, W.A.S.P.:ia, Samantha Foxia ja Sandraa äärimmäisen hienosti. Onpa kyllä melkoinen mimmi, ja mikä ääni! Koko meidän porukka nautti bileistä täysin rinnoin. Kuvamateriaalia ei ikävä kyllä ole tiedossa, sillä jätin kameran kotiin ihan tarkoituksella, jotta sain keskittyä puhtaasti juhlimiseen.
Eilen ilma vain parani entisestään. Oli toukokuun kuumin päivä, ja Särkänniemessä oli tiedossa Chef Santerin järjestämä Chill & Grill -pallogrillillä grillauskilpailu, jossa iso prosentti Tampereen ravintolaskenen ylivoimaisesti parhaimmista kokeista aina Näsinneulan Reino Sarkasta Huberin ja Berthan Mika Roitoon ja Ravintola C:n Ilkka Isotaloon kisasivat itseään Chefiä vastaan. Myös itse Hans Välimäki kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.
Ruokia oli maistelemassa ja arvostelemassa Aamulehden Moron keräämä harrastajaraati, jotka lopulta äänestivät Reino Sarkan voittoon. Reino sai kahdeksasta äänestä peräti viisi ykkössijaa. Mutta vaikka itse Chef ei kilpailua voittanut, oli sitä hauska seurata Midhillin terassilta. Maistamatta ruokia olisin kyllä voinut helposti äänestää Mika Roitoa, sillä raadille tarjoiltiin Ravinteli Huberin listalta parasta koskaan syömääni hampurilaista, nyt tosin vain pallogrillillä valmistettuna.
Mutta jos Huberissa saa sitä parasta burgeria, niin melko lähelle, ellei toiseksi kaikkien aikojen burgereista pääsee kyllä tuo Midhillin purilainen. Kävin ensimmäistä kertaa maistamassa sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että laatu oli edelleen takuuvarmasti samaa, mitä vuosi sitten. Ja nyt kun Särkänniemen alueelle pääsee ilman sisäänpääsymaksua, helpottuu myös Midhillissä asiointi tulevaisuudessa. Melko varmasti tulen menemään sinne syömään tänä kesänä ainakin vielä kertaalleen. Periaatteessa Välimäen kyllä kannattaisi miettiä ravintolan pystyttämistä keskustaankin, sillä täällä Tampereella meillä ei talvikaudella ole mahdollista tätä herkkua maistella, toisin kuin Helsingissä, jossa ravintola löytyy City-Käytävästä.
Hampurilainen siis oli todellakin aivan huikea makuelämys, mutta onhan Särkänniemessä monta muutakin hyvää syytä mennä vaikka vain viettämään aikaa. Myös Minetti on tehnyt sopimuksen huvipuiston kanssa, ja myy yksinoikeudella Suomen parhaita jäätelöitä jokaisessa myyntipisteessään. Itsekin ehdin nauttia vielä yhden pallon kermakirsikkajäätelöä. Sitä on tullut aiemminkin maistettua, ja se kuuluu lafkalta aivan kärkisuosikkeihini.
Midhillissä tuli myös oluen ohella maistettua brändin omaa mandariinin makuista soodaa. Hyvää, joskin hiukan tyyristä se oli. Nuo juomat on tehty oikeaan mehupohjaan, ja melko aidolta tuo omani maistuikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.