Suolaista ja makeaa

Viime viikon perjantaina, ennen elokuviin menoa kävin vihdoinkin ensimmäistä kertaa Tampereen kolmannessa Vohvelikahvilassa, joka avattiin viime talvena Panttitaloon Puutarhakadulle. Nelliina siitä ehtikin vinkata pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt ehdin sinne itse.

Jos hänen mielestään Puutarhakadun puoli on sitä oikeaa puolta Tampereesta, niin minulle taas nimenomaan se paras paikka on kosken toinen puoli. Ja harvemmin tuolla puolella keskustaa tuleekaan liikuttua, ellei juurikin ole menossa esimerkiksi leffaan. Olkoonkin, että Aussie Bar osaltaan nyt tulee lisäämään Keskustorin puolella liikkumista. Myös Sakura Watamisushi sijaitsee ihan kulman takana tästä.

Paikka oli oikein tunnelmallinen, samalla tavalla romanttisesti sisustettu, kuin Kuparitalon kahvilakin Tuomiokirkonkadulla. Ehkä hieman tekemällä tehdyn oloinen, mutta kuitenkin viihtyisä. Itse olen vain hieman erilaisen sisustustyylin ystävä. Ja kahvi sekä vohvelit ovat kuitenkin hyviä. Olen itseasiassa tainnut syödä näissä kolmessa eri kahvilassa yhteensä useammin suolaista kuin makeaa vohvelia.

Tällä kertaa otin tavallisen kahvin asemesta kardemummakahvia, se ja kanelikahvi kun maksavat vain 20 senttiä enemmän. Lisäksi valitsin toistamiseen kerran jo aiemminkin syömäni paahtopaistivohvelin. Valkosipulikastike kruunasi annoksen, mutta parsasta en erityisemmin välittänyt. Savulohi ja tämä paahtopaisti kisaavat parhaan suolaisen vohvelin tittelistä. Jos näitä paikkoja haluaa lähteä vertailemaan, on Panttitalon kahvilassa makeita vaihtoehtoja oli näemmä myös paljon vähemmän, kuin vaikkapa Kuparitalossa.

Jos tuolla suunnalla liikkuu, on pistäytyminen vohvelikahveilla välillä ihan kivaa. Olkoonkin, että mielestäni näiden kaikkien kahviloiden hinnat ovat hieman yläkanttiin, koska samaan hintaan saa mahansa paljon enemmän täyteen monessa muussa paikassa. Mutta maineella ja erikoisuudellahan näissä rahastetaankin.