Sfääreissä osa 1

Kuten kerroin edellisessä lomapostauksessa, katselin koko alkuvuoden lentoja ja matkatarjouksia, mutta lopulta kaverin puuttuminen pidemmältä reissulta vaikutti päätökseen ja valitsin tutun ja turvallisen risteilyn. Mutta ei oma lomani ihan sentään pelkästään siihen rajoittunut, vaan myös toinen kohde oli erittäin tuttu, nimittäin Tallinna.

Ensin ajatus sinne lähtemisestä ei erityisesti napannut, eihän se nyt ole mitään vaikkapa Barcelonaan, Berliiniin, Budapestiin tai Prahaan verrattuna, ja juuri noita vaihtoehtoja pyörittelin mielessäni eniten. Loppujen lopuksi Tallinnastakaan innostuminen ei sitten kovin vaikeaa kuitenkaan ollut, sillä tiesin jälleen kerran pääseväni käymään siellä sellaisissa paikoissa, joissa en ennen ole käynyt. Tarkoitus olikin tällä kertaa toteuttaa ruoka- ja kulttuurimatka ja se onnistuikin loistavasti.

Useimmille Tallinna on vain satama-alue, josta ostetaan halvalla viinaa ja Vanhakaupunki, joka toki on historiallinen ja upea paikka. Mutta Tallinna on kuitenkin niin paljon muutakin, eikä edes nämä kymmenet matkat, jota olen sinne tehnyt, ole vielä antaneet kaikkea mitä kaupungilla olisi annettavanaan. Kannattaa avartaa mieltä, ja matkustaa vähän kauemmaksi kaupungin sisällä.

Jo viime kesän reissulla sompailtiin ympäri Kalamajaa etsimässä sen varsinaista keskustaa, mutta oltiin silloin auttamattomasti sen väärällä puolella. Tuon keskustan sijainti olikin yllättäen vähän kauempana mitä silloin luulin, mutta nyt ehdin perehtyä aiheeseen jo vähän paremmin etukäteen ja kaikki paikat jotka piti nähdä, oli merkittynä muistiin. Aika tietysti oli rajallinen, reilu vuorokausi kun ei ihmeisiin riitä, ja lopulta vielä päätin vaihtaa rennompaa vaihdetta silmään ja karsia vielä lisää niistä kulttuurillisista menoista. Siitä huolimatta sain sitä aimo annoksen, sekä taiteen, että ruuan puitteissa. Nyt kun Pandoran lipas on avattu, oikeastaan sain vain monta syytä lähteä Tallinnaan uudelleenkin. Ehkäpä jo kesällä.











Tuo paikka, jota kovasti etsin viime kesänä, oli F-Hoone Kalamajan Telliskiven alueella. Olin kuullut siitä kovasti kehuja, enkä suotta. Käynti siellä nyt nosti koko Tallinnassa käymisen uudelle levelille, ja ravintolana se oli hinta-laatusuhteessa ja visuaalisena kokemuksena ehdottomasti parhainta koko Tallinnassa, ellei laajemminkin.

Sijainti on siis hieman syrjäinen, eikä sitä helposti löytäisikään ilman karttaa. Telliskiven alueella on paljon melko ränsistynyttä ja ilmeisesti osittain hylättyäkin teollisuusrakennusta, ja näistä yhden korttelin sisäpihalla sijaitsee tämä nyt suitsuttamani kätketty helmi. Kadulla kävellessä ei ikinä uskoisi, mitä kulman takaa löytyy.

Koska se ei ole aivan keskustassa, joskin aivan Vanhankaupungin takapuolella, siellä myös hintataso on vielä erittäin kohtuullinen. Pääruokien hinnat liikkuvat välillä kolmesta yhdeksään euroa, jälkiruuat 3-4 euron nurkilla ja juomatkin ovat erittäin edullisia. Iso olut kustansi 2,5 euroa. Kun tämän päälle vielä jopa palvelu oli todella loistavaa, joka ei Virossa ole mitenkään itsestäänselvää, oli helppo olla äärimmäisen tyytyväinen. Tippeineen kahden ihmisen pääruuat (inkivääri-muskottipähkinäkeitto ja burgeri), jälkiruuat (omena-pannacotta ja kirsikka-suklaafondant jäätelöllä) sekä juomat (kaksi olutta, vesi ja tee) kustansivat vain hitusen päälle 30 euroa yhteensä, ja annoin tippiä vielä reilusti yli sen 10% jonka arvioisin suositeltavaksi summaksi Tallinnassa.

Parasta kuitenkin on itse paikka. Vanhaan tiilirakennukseen on kunnostettu aivan huikea, lähes kokonaan avoin, korkea tila, joka on sisustettu juuri omaan makuuni teollisin valaisimin ja vanhoin huonekaluin. Isot ristikkoikkunat tuovat vanhan tehdashallin tuntua ja tunnelmaa. Olen vastaavissa paikoissa käynyt aiemminkin, mutta mitään aivan näin hienoa en ollut vielä koskaan kokenut. Jo pelkästään F-Hoone on mielestäni Tallinnan visiitin arvoinen.