Kulttuuria ja arkkitehtuuria

Takaisin Tallinnaan! Reissun osalta mulla oli tosiaan pieni ajankäytöllinen ongelma; ehtiä tehdä kaikki mitä olin halunnut tässä ajassa. Reilu vuorokausi perillä on auttamatta liian vähän siihen, että voisi rauhassa kiertää kaikkia nähtävyyksiä. Toisaalta tähän vuodenaikaan pidempäänkään ei oikein viihdy. Kulinaristiselle kulttuurimatkalle olin kuitenkin ajatellut lähteä, joten museoita oli aiemminkin ihan hyvin jo listassa. Pähkäilin silti ihan viimeisiin päiviin saakka Lennusadamissa ollutta Titanic -näyttelyä, joka vaikutti kiinnostavalta.

Näyttely oli enää esillä viimeistä viikkoa, joten tiesin, että sinne en tulisi enää pääsemään, ellen menisi nyt. Olin kuitenkin käynyt samassa paikassa katsomassa muut näyttelyt jo viime kesän reissulla, joten se hieman rajoitti intoa lähteä katsomaan vain tämä yksi. Kun sitten vielä löysin itseäni paljon enemmän kiinnostavia ravintoloita, päädyin skippaamaan Titanicin ja keskittyä ensimmäisenä päivänä enemmän siihen kulinaristiseen puoleen.

Ja siitäkin huolimatta, ehdin kuitenkin nähdä monia asioita joita olin alun perin halunnutkin. Itse tälläisenä teollisten muotojen ja arkkitehtuurin ihannoijana kun saan irti niin paljon ihan todellisessa maailmassakin, ilman, että sitä tarvisi edes pitää näytillä mitenkään erityisesti. Juuri näitä tarjosivat minulle nuo ravintolat, joista kirjoittelin aiemmissa postauksissani.

Myös Viron taidemuseo Kumu oli kuulunut jo pidempään kohdelistalleni, ja oli itseasiassa ensimmäinen kahdesta pääsyystä lähteä näin pian uudelleen Tallinnaan. SfääR oli se toinen syy, mutta kuten on nähty, aika paljon enemmänkin kokemuksia rikkaampana sieltä kotiin palasin.





















Kumu löytyy Kadriorgin kaupunginosasta, joka on kesällä kaunista puistoaluetta, ja jossa myös kuuluisa palatsi sijaitsee. Bussi tai raitiovaunu on paras tapa matkustaa sinne, sillä ainakaan laiskalle turistille kuten minä, se ei aivan kävelyetäisyydellä ole. Minä ostinkin Tallinnan joukkoliikenteen älykortin, sillä reissasin myös F-Hooneelle ratikalla ja latasin sille vuorokauden rajattoman kulkuoikeuden. Kortin hinta on vaivaiset kaksi euroa, ja vuorokauden lataus kustansi 3€. Ensi kerralla kun muistaa vain ottaa kortin mukaan, säästää vielä tuon kortin hinnankin. Tallinnalaisillehan joukkoliikenne on ilmaista, mutta turisteja ja ulkopaikkakuntalaisia se ei koske.

Joka tapauksessa yksi syy lähteä Kumuun oli itse rakennus, joka on vaikuttava jo ulkoa päinkin. Sen on suunnitellut arkkitehti Pekka Vapaavuori ja museon kotisivuilla sanotaankin näin.

Rakennuksen pohjapiirros on pyöreä, ja se on istutettu taiten vaativaan ympäristöön, minkä vuoksi sen valmistuminen on saanut jakamatonta kiitosta.

Vapaavuori antoi avaralla atriumilla varustamalleen rakennukselle ympyrän muodon, johon viittaa myös kilpailutyön nimi. Huone on sijoitettu onnistuneesti Lasnamäen kalkkikiviseen rinteeseen, minkä vuoksi se on koostaan huolimatta sopusoinnussa Kadriorgin puiston ikiaikaisen intiimiyden kanssa.

Tämän lisäksi rakennus on todella vaikuttava myös sisältä käsin. Juuri upea kokonaisuus ja näyttelytilojen sijoittelu sai itseltäni jakamatonta huomiota. Ja koska museossa sai valokuvata, räpsin tietysti hullun määrän valokuvia, joissa suurimmassa osassa juuri arkkitehtuuri kohtaa kuvataiteen. Rakennuksen muodot ja ikkunoiden sijoittelu tukevat valon ja varjojen leikkiä, ja siksi tilat itsessään olivat itselleni varmasti puolet tuosta kokonaisvaltaisesta taide-elämyksestä. Siksi tässä postauksessakin on niin jäätävä määrä kuvia :)

Olin myös todella tyytyväinen tuohon Canonin EF 50mm f/1.8 II -objektiiviin ja tilasin sen itselleni heti reissun jälkeen CDON.comista. Jatkossakin on siis luvassa laadukkaita kuvia.















































Katseltavaa Kumussa olisi ollut niin paljon, että jos kaikki näyttelyt olisi katsonut todella tarkkaan, ei aika olisi riittänyt, mutta myös tänne haluaisin vielä palata. Tällä kertaa kaikkein vaikuttavimpia näyttelyitä olivat edellisten kuvien ensimmäisenä olleet latvialaisen teatteritaitelija Visvaldis Ziediņšin teokset eri vuosikymmeniltä.

Mm. näyttelyn 60-luvulta peräisin olevista veistoksista ja muotoilutöistä on kuvailtu hienosti näin:

To record objects from reality. To mutually destroy their materiality. This gives rise to chaos. To seek what formal means can be used to organise the given plane on themes of reality.

By the way, we live in a world with different rhythms of form, length and time. By illustrating this world of rhythms in all possible variations or configurations, it's possible to achieve a new way of seeing', namely one that differs from the erroneous illustrative way.

Juuri tuollaiset visuaalista aistia ruokkivat erityislaatuiset veistokset ja teokset ovat niitä, jotka minua eniten yleensäkin kiehtovat. Se, että jostakin olemassa olevasta tehdään kokonaan jotain muuta, mikä sen alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut. Ziediņšin näyttely on esillä 15.6.2014 saakka, joten se kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan, jos nyt tästä innostuit. Toinen erittäin vaikuttava ja omiin visuaalisiin aisteihini vedonnut näyttely oli nimeltään Elektromagneettinen. Pohjoismaista modernia taidetta 1918-1931.

Jälkimmäisessä oli esillä toinen toistaan hienompia pääasiassa art deco -aikakauden maalausteoksia ja veistoksia. Tuo näyttely on esillä 18.5.2014 saakka. Samoin Tallinnan XVI grafiikan triennaali: Lukutaito - lukutaidottomuus oli erittäin kiehtovaa nykytaidetta. Eikä museon pysyviä virolaisen taiteen näyttelyjäkään ole mitään syytä väheksyä. Itse asiassa jokaikinen näkemistäni näyttelyistä vaikutti minuun vahvasti.

Mikä upea taidekokemus ja miten huikeita näyttelyitä, tätä reissua kelpaa kyllä muistella lämmöllä.