Ohranjyvässä

Kirjoittelin jo viime viikkoisten Tampere Film Festivalin aikaisista syömisistä yhden postauksen verran alkuviikosta, mutta ajattelin, että tämä ansaitsee ihan oman mainintansa.

Olen aiemminkin puhunut paljon siitä, että Tampereella on yksinkertaisesti niin paljon niin loistavaa ravintolatarjontaa, että kaikkia mielenkiintoisia paikkoja ei vain ehdi käydä kokeilemassa. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Legendaariseen Ohranjyväänkin olin jo miettinyt menemistä miltei pari vuotta, mutta niin se vain antoi odottaa vuoroaan. Kuitenkin reilu viikko sitten perjantaina esityksen jälkeen mentiin kunnon isolla köörillä vihdoinkin sinne syömään, ja kaikki odotukset todellakin palkittiin.

Ravintolasta on muodostunut täällä varsinainen instituutio, sillä se on sijainnut samassa paikassa Näsilinnankadulla jo lähes 50 vuotta, aina vuodesta 1965 saakka. Se on hurja ikä mille tahansa ravintolalle, mutta kertoo ennen kaikkea tinkimättömän laadukkaasta ruoka- ja juomatarjonnasta. Ei mikään paikka pysyisi pystyssä näin pitkään, ellei se tarjoaisi upeaa tunnelmaa ja vahvoja makuelämyksiä.

Meitä oli kuuden porukka, ja pöytävaraus perjantai-iltana oli tarpeen, tämä vinkkinä, sillä paikka on pienehkö ja nytkin täyteen pakattu. Mukaan liittyi vielä myöhemmin työkaverini tyttöystävä, mutta me pojat + yksi naispuolinen kaverini syötiin kuvut täyteen, ja yksimielisesti jokainen ruokailija kehui omaa annostaan hyväksi.







Pöytään tilattiin niin Talon pippuripihviä, Ohranjyvän pannua, Valkosipuliranskalaisia kuin Kana-vuohenjuustotoastiakin. Itse päädyin pitkän harkinnan tuloksena Makkarapannuun, joka pätki kyllä mennen tullen kaikki aiemmat Suomessa ravintolassa syömäni makkara-annokset. Ainoastaan Tallinnan Beer Housessa olen syönyt parempia makkaroita, eivätkä nekään tätä niin selvästi kuitenkaan peitonneet. Ohranjyvässä taas voiton vie esimerkiksi talon oma sinappi, sekä aivan käsittämättömän herkullinen smetanassa haudutettu hapankaali, joka ylitti kaikki odotukseni. Parasta hapankaalia ikinä!

Kaiken lisäksi musta tuntui, että olin pakotettu yhden lukijani suosituksesta itsekin kokeilemaan noita valkosipuliranskalaisia, vaikka en olisi jaksanutkaan enempää syödä. En toki missään nimessä joutunut niihin pettymään ja onneksi kaveri auttoi makkarapannun kanssa, niin täyttävä annos se oli. Voin tältä istumalta heti sanoa, että Ohranjyvän ranskalaiset ovat muutoin aivan Tampereen kärkeä, mitä yleensä ranskalaisiin perunoihin tulee, mutta jäin kaipaamaan niissä rapeutta. Mausta saattoi päätellä, että ne olivat myöskin itse tuoreesta perunasta tehtyjä, joka nostaa pisteet korkealle, mutta tuplapaisto olisi tehnyt niistä aivan täydellisiä. Lötköt ranskalaiset kun eivät koskaan ole olleet suosikkejani.

Kaikesta huolimatta, söin itse yhden parhaista ravintola-annoksistani ikinä, olut oli hyvää ja kohtuuhintaista ja maistoin myös paikan omaa Pale Ale olutta kaverilta, joka oli ehdottoman maukasta. Jos vain olisi ollut tarkoitus jäädä viettämään sinne iltaa, olisin tilannut sitä itsekin. Täytyy siis suunnata pian tänne uudelleen!